Lapset 1v8kk ja 3kk, muita?

Meillä on myös kaksi poikaa, 1v8kk ja 2 kk. Nyt ihan muutaman viikon aikana olen huomannut arjen selvästi helpottuneen. Aluksi isompi löi kaikkia perheessä usein ja kerjäsi huomiota, taisipa osua myös uhmakautta yhtä aikaa. Nyt kuitenkin mottailu on vähentynyt, toki vieläkin varsinkin iltavillissä saattaa läpsiä pientä.



Kotiaskareet ovat kyllä olleet aika retuperällä viime aikoina, mutta tärkeimmät olen saanut jotenkin hoidetuksi. Onneksi pojat nukkuvat jonkin aikaa iltapäivällä yhtä aikaa, joten olen jopa saanut itse otetuksi päiväunia.



Nyt selvästi vauvallakin alkaa olla oma rytminsä, joka sopii aika hyvin muun perheen rytmiin. Ensimmäinen kk oli aika rankkaa, mutta nyt jo huomattavasti helpompaa.

1v10 kk ja 7kk pojat ja hyvin on mennyt, alusta asti... Kateutta tai mustasukkaisuutta ei ole ollut, onneksi!



Mami

Meillä kans alkuun oli mustasukkaisuutta, joka muistutti kyllä kovasti uhmaakin, poika hyppi tasajalkaa naama kiukusta purppuranpunaisena kun ei saanut mitä halusi. Mutta mulle tuli semmonen olo että näin pieni ei vielä osaa oikein kohdistaa sitä mustasukkaisuutta vauvaan, vaan kiukkusi meille. Oletteko huomannut samaa?

Miten teillä imetystilanteet hoituu? Tai siis vauvan ruokkiminen. Meillä tahtoo isoveli osallistua " paapimiseen" eli nukkumiseen turhankin innokkaasti. IHan hyvää se tarkottaa, mutta vauva ei osaa oikein rauhottua syömään kun yks ährää siinä vieressä koko ajan. Tuntuu että melkein ainut ratkaisu on pistää jotain lastenohjelmaa pyörimään ja sitten se taapero innostuu kattomaan niitä Pokoja oikein urakalla ja helposti vierähtää aivan liian iso osa päivästä telkkarin tuijotteluun.

Minkälaisella rytmillä teillä mennään? Meillä oli 3 kuukautta jonkinlainen rytmi, vauva nukkui ihan älyttömän paljon, mutta nyt on lähteny systeemit muuttumaan, enkä oikein tiedä mihin tässä ollaan menossa. Vauva valvoo huomattavasti enemmän päivällä enkä oikein tiedä milloin pitäisi yrittää sitä nukuttaa kun tuntuu että vaikka se olisi väsynyt ja haukottelisi niin sitten se vaan pällistelee ja hymyilee niin suloisena tuolla vaunussa kun sen sinne lasken eikä tuon taaperon kanssa voi kovin pitkiä aikoja pihalla vaunua hyssytellä. Meillä taapero nukkuu vaan tunnin päivällä.

Oiskohan täällä kellään vastaavassa tilanteessa olevalla muuten kiinnostusta alkaa vaihtamaan kuulumisia ihan säännöllisesti vaikka viikottain?

otetaanpas tämä tähän etusivulle...

Meillä on tytöt 1v8kk ja 4kk, eli melko samanikäistä sakkia kuin teillä. Meilläkin arki on jo asettunut omiin uomiinsa ja homma pelaa ihan mukavasti. Esikoisen suhtautuminen pikkusiskoonsa on hyvin lämmintä ja hellyyttävää! Isompi halii, pusuttaa ja " hoitaa" vauvaa ja käy lohduttamassa, jos vauva itkee. Autoillessa esikoinen aina varmistaa, että tulihan vauva varmasti mukaan. Aamun ensimmäinen kysymys on, onko vauva jo herännyt. Eli mustasukkaisuutta ei ainakaan vielä ole esiintynyt, saa nähdä sitten miten käy, kun vauva lähtee liikkeelle.



Ihan ensimmäisinä viikkoina vauvan kotiuduttua oli esikoisessa huomattavissa selkeää huomionhakuisuutta. Kiukutteli vähän siitä sun tästä ja tekipä ihan tieten tahtoen jotain tuhmuuksiakin, jotta saisi entistä enemmän huomiota. Tämä käytös kuitenkin pikku hiljaa ihan itsestään hävisi ja ruotuun palasi " sama vanha esikoinen" . Alkua muutenkin helpotti kuopuksen hyvät unenlahjat: saattoi vedellä 4-5 tunnin päiväunia, joten minulla oli ruhtinaallisesti aikaa esikoiselle.



Kotihommia meillä tehdään silloin kuin ehditään. Järjestän aina illalla lasten nukkumaan mentyä kämpän kuntoon ja teen sellaisia kotihommia, joita en lasten hereillä ollessa voi tehdä. Muuten esim. siivoamiset, pyykkihommat, ruuanlaitot teen lasten hereillä ollessa. Esikoinen on kovin innostunut auttamaan kaikissa kodin töissä, joten yhdessä sitten hääräillään. Usein kuopuskin roikkuu liinassa mukana, joten hii-iidasta on, mutta tuleepahan silti tehtyä!



Tyttöjen päivärytmiin olen koettanut oikein kunnolla panostaa, jotta meidän päivissä olisi selkeä struktuuri ja hommat luistaisivat. Pääsääntöisesti tytöt menevät nukkumaan klo 20 ja heräävät klo 7. Kuopus ottaa pikku unet klo 9, kun lähdemme ulkoilemaan. Puolilta päivin tulemme sisään, syömme ja tytöt menevät molemmat nukkumaan klo 13. Iltapäivällä sitten vaihtoehtoisesti ulkoilua tai sisäleikkejä ja kuopuksen nokoset vielä klo 17. Kuulostaa toki tylsältä ja mielikuvituksettomalta, mutta meillä k.o. rutiinit toimivat. Näin jää äidillekin lepohetkiä sekä päivällä että illalla! ;o)



Mielestäni lasten ikäero on ollut oikein hyvä. En ole kokenut tätä aikaa miteenkään raskaana - pikemminkin antoisana. Ja joskus jo väsyttää, yritän aina muistuttaa itseäni, kuinka suuri rikkaus lapsille on lähes samanikäinen sisarus. Itse ainokaisena lapsena olen omien lasteni puolesta jo nyt niin onnellinen, että heillä on toisensa!



Mukavaa kesän alkua!



Madu ja mimmit

Kyselit vielä tuosta imetyksen sujumisesta. Olen huomannut, että kuopusta on alkanut myös rassaamaan esikoisen häärääminen ympärillä, kun hän on rinnalla. Aikaisemmin olisi voinut vaikka räjäyttää pommin vieressä, niin neitonen olisi vain jatkanut tyynesti syömistä. Mutta nyt, jos isosisko tulee häiritsemään syöntiä, pikkuinen lopettaa ruokailunsa siihen - vaikka ei vielä kylläinen olisikaan... Eli meillä siis syötellään tiheästi ja aina tilaisuuden tullen ;o). Joskus otan (samalla kun syötän) esikoisen kainaloon ja luemme jotain kirjaa hiljaisella äänellä. Tai sitten viideot toimittavat lastenhoitajan virkaa...



Viikottainen ajatustenvaihto " kohtalotovereiden" kanssa kuulostaisi mukavalta idealta! Koska vaikka nyt menee mukavasti, niin jo ensi viikolla voi olla toinen ääni kellossa... Sillä mikään ei ole niin varmaa kuin MUUTOS, kun näiden pienten tattanoiden kanssa elelee! Eli vertaistuki olisi enemmän kuin tervetullutta. Oliko ajatuksenasi kerätä tänne taaperosivuille viikkopinoa, vai kuinka ajattelit?

niin olin ajatellut, viikkopinoa taaperosivulle.

Mutta mitä nimeksi, elohelmet? Meillä on pojat syntyny elokuussa 2004 ja helmikuussa 2006. Oisko muita ehdotuksia nimeksi? Sitten tulee varmasti vielä lisää kirjottajia kun alottaa vaan.

piti vielä sanoa, että tosi kiva oli lukea miten teillä päivä menee, Madu. Meillä on vähän hakusessa nyt tuo rytmi niinku kirjotinki. Pojat herää jo klo 6 ja kuopus on jo ihan poikki 7.30. Esikoisellekin pitää tarjota lounas jo klo 11 ja sillon se nukahtaakin heti pottailun jälkeen, n. klo 12. Meillä ollaan tilanteen mukaan sisällä tai ulkona. Viimeaikoina aika paljon sisällä kun kaikki ollaan flunssassa. Nyt on semmonen inhottava välivaihe, ettei tiedä oikein mitä pitäs millonki yrittää. Katotaan jos saisin jotain apuja siitä teidän päivärytmistä.

Niin, meilläkin on mennyt loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Olin ihan kauhuissani kun mies lähti isyysvapaan jälkeen töihin, mutta äkkiä ne rutiinit sitten tuli ja vakiintu. Välillä meilläkin on niitä huonoja päiviä, mutta on mukava vaihtaa kuulumisia niistä hyvistäkin päivistä, ja monesti nimenomaan just niistä.

No niin, natiaiset ovat nukkumassa ja äiti taas koneen äärellä!



Siitä pinon nimestä... Meillä tytöt ovat syntyneet syyskuussa 2004 ja tammikuussa 2006, mutta Elohelmet käy nimeksi ihan hyvin! Mielikuvitus tähän aikaan illasta ei ole kaikkein kukkeimmillaan, mutta muita nimiehdotuksia voisi olla mm. vaavit ja taaperot, 2004&2006... Joo, ei oikein tuo runosuoni syki, joten Elohelmet on minun puolesta jees!



Tuota välivaihetta, josta kirjoitit, piti vielä kommentoida. Meillä oli nimittäin tuossa 3 kk hujakoilla myös selkeä rytminmuutosvaihe. Pitkät päiväunet jäi kuopuksen osalta historiaan ja hän olisi vain nukkunut 30 min kerrallaan. Siinä pari päivää seurasin, mihin suuntaan unirytmi on menossa ja kun meininki oli, että tirsat siellä ja toiset täällä, niin otin " ohjat" käsiini. Ihan järjestelmällisesti aloin nukuttaa kuopusta tiettyihin kellonaikoihin (siis klo 9, klo 13 ja klo 17). Muutama viikko tahkottiin tätä rytmiä ja joskus kuopus solahti rytmiin mukaan ja joskus taas ei. Nyt kuitenkin, (tyttö tarkalleen 4kk 2vkoa), hän on omaksunut rytmin ja elämä siltä osin taas rauhoittunut. Lieneekö sitten, että 3 kk vauvoilla yleensäkin tulee jonkinmoinen rytminmuutos elämäänsä...? Esikoisen ajoilta en muista, ja silloin ei tarkoilla ajoilla ollut niinkään merkitystä, kun oli vain yksi lapsi hoidettavana.



Mutta aletaanhan pinoutumaan täällä taaperosivuilla ja koetetaan saada muitakin samassa tilanteessa olevia mukaan vaihtamaan kuulumisia!

mietitään vielä tuota nimiasiaa, ois kiva jos se ois teillekin kohdallaan, muttei liian pitkä

jännä muuten, just tänään mietin, että ei tästä tule mitään, pitää ottaa itte ohjat käsiin tuon aikataulun kanssa

no, palaan asiaan huomenna...

HEippa vaan munki puolesta.

Meillä on kaksi tyttöä, esikoinen syntynyt 2004 syyskussa ja kuopus 2006 maaliskuussa. Joten samassa veneessä mennään. Minusta Madun keksimä nimi voisi olla hyvä.



Meillä ei vielä minkäänlaista rytmiä kuopuksella ,mutta taidan teidän innoittamana ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä sellainen rytmi;) Olen itse ollut ihan poikki. Mies on kolmivuorotyössä ja todella vertaistukea kaipaisin. Mistä niitä voimia saa???



Mutta joudun palailemaan myöhemmin..

Kiva kun tulet mukaan jutustelemaan!

Tehdäänkö niin, että tämä viikko mennään tällä pinolla ja annetaan se nimiasian hautua ja ens viikon pino alotetaan sitte sillä nimellä joka tuntuu parhaimmalta? Tällä hetkellä se olisi siis: vaavit ja taaperot, 2004&2006. Ehdotelkaa jos tulee jotain mieleen.

Minä jo kehuin eilen illalla saunassa miehelleni, että heti täältä löyty apua meidän sekavaan tilanteeseen, kun aloin pohtia niitä rytmijuttuja. Ja tiedättekö, tänään vauva nukkui kahdeksaan ja me alotettiin heti kokeilemaan sitä Madun päivärytmiä ja tähän mennessä on mennyt oikein kivasti. Vauva nukkui tirsat yhdeksältä ja tuossa hiekkalaatikolla sitten seurasi toisten touhuja minun sylistä (nyt kyllä särkee hartioita...) ja sitten nukahti yhdeltätoista uudestaan että sain taaperon syötettyä, käytettyä potalla ja pantua omaan sänkyyn. Meidän taapero pyörii monesti aika kauan itekseen tuolla omassa sängyssä ja ähinä sieltä kuuluu vieläki. Saa nähdä miten pitkän sitten nukkuvat. Nukutan kuitenki vauvan sitten seuraavan kerran vasta myöhään iltapäivällä, se klo 17 kuulostas aika hyvältä. Ihan samoihin aikoihin ei päästä, mutta ajatus on sama. Ois kiva jos ne ottas nyt yhtäaikaa ne pitkät päikkärit, vaikka tuo taaperohan meillä ei nuku kuin tunnin hädin tuskin.

Miten on, joko teillä vauva kääntyilee? Katsoin tuossa noitten rytmiasioiden tiimoilta mun muistiinpanoja esikoisen kohdalta, jotka alkaa kyllä vasta 4 kk tienoilta ja meidän vaavi on vasta 3kk, mutta siellä oli kirjottanu, että kolme, neljäkin kertaa yössä joutuu käydä kääntämässä vauva takasi selälleen kun se kääntyy itte mahalleen eikä pääse takas selälleen ja alkaa sitten itkemään. Muistin kun luin tuon, että se oli aika rankkaa seki. Meillä vauva ei käänny vielä mihinkään suuntaan. On enemmänki kiinnostunu omista käsistään ja istumisesta.

Miten paljon teillä taaperot jo puhuu? Meillä harjotellaan tosi kovasti. Mukava kun joka päivä tulee jotain uuttaa. Tänään se yhtäkkiä väläytti " tuulimylly" kun luettiin kirjaa, ja ihan oikein! Tämä siis pojalta joka sanoo ' ämby' kun tarkottaa autoa. Sillä on kyllä muutenki ihan kamalasti omia sanoja. Pitää varmaan tehdä sanakirja seuraavaa hoitajaa varten että ymmärtää mitä toinen tarkottaa ;) No, ei vaan, ehkä tässä ei hoitajaa vähään aikaan saada kun tuo vauva on vielä niin pieni... Mutta, palatakseni asiaan, joitain ehkä seitsen-, kahdeksantavuisia lauseita sieltä tulee tyyliin: " isi-ämby-tuli"

jahas, pitää lähtä vauvaa hyssyttelemään...

kirjotelkaahan!

Ihana aurinkoinen päivä!

vilja

Anne, tervetuloa vaan joukkoon mukaan! Kiva, kun saadaan tänne lisää väkeä mukaan kertomaan omista kokemuksistaan ja jakamaan iloja ja suruja!



Viljaa, rytmityshän on alkanut varsin suopeissa tuulissa! Meillä on ihan sama juttu noiden aamu-unien suhteen: eli kun kuopus herää kärryissään niin sylittelen häntä sitten hiekkalaatikon reunalla ja yritän muutenki viihdyttää, jotta ei elämä ihan tylsäksi kävisi. Yleensä minulla on mukana kantoliina tai -reppu, jossa kuopus sitten keikkuu. Siten jää kädet vapaiksi ja voi esikoisenkin kanssa puuhailla jotain. Hoitolaukkuun on myös kertynyt melkoinen arsenaali kaikenlaisia vauvaleluja, joita sitten taion esiin kitinän tai tylsyyden iskiessä. Meillä on tuplarattaat käytössä ja joskus kaadan molemmat selkänojat alas niin, että kuopuksella on laajalti tilaa meuhkata vaunuissa. Eli hätä keinot keksii! ;o)



Meillä vauva kääntyy selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Ensimmäiset käännökset hän teki reilun 3kk iässä, mutta vasta viime viikkoina on alkanut pyöriä mennen tullen. Yöllä onneksi ei liiemmälti kääntyile, joten ainakin toistaiseksi yöt ovat melko rauhallisia. Meillä on tosin tällainen sovellettu perhepetisysteemi käytössä (vauvan pinnasängyn reuna on poistettu ja sänky solmittu parisänkyyn kiinni), ja vauva sitten seilaa oman sänkynsä ja meidän sängyn väliä. Joten jos vauvaa tarvitsee käännellä yöaikaan, niin ei tarvitse itse nousta ylös sängystä.



Esikoinen on sitten meidän perheen papupata. Hänen motorinen kehityksensä on ollut aika maltillista, mutta verbaalinen kehitys on edennyt senkin edestä. Juttua tulee jo ties minkälaista - välillä on naurussa pitelemistä! Eilenkin sanoi minulle ruokapöydässä: " Äiti, mun pitää lähteä töihin." Mitäs siihen sitten kommentoit!? Kysyin, minne hän töihin on menossa ja vastaukseksi sain, että tuonne noin vaan... On niin hassua, että pikkuruinen ihminen, joka vielä muutama kuukausi sitten ei muutamaa sanaa enempää sanonut, juttelee jo kuin vanha tekijä konsanaan.



Miten teillä on esikoisen tuttien ja tuttipullojen laita? Vieläkö on käytössä? Meillä on vielä unitutti esikoisen ilona, päivätutista luovuttiin 2kk sitten ja tuttipulloista kuukausi sitten. Ajattelin, että pitäköön unituttinsa tuonne kahden vuoden ikään saakka, jos ei ennen sitä itse luovu vapaaehtoisesti tutista (mikä on siis äärimmäisen epätodennäköistä!). Kuopuksen vieroittaminen tuleekin oleman sitten astetta hankalampaa, sillä hänellä on käytössä Herra Peukalopotti. Eli tutti ei ole koskaan kelvannut, mutta peukku eksyy suuhun tuon tuostakin... En ole oikein tiennyt, mitä tehdä tuolle peukun syömiselle, joten olen antanut neidin makustella peukkuaan... Tulevaisuudessa sitten nähdään, kuinka työn ja tuskan takana tavasta luopuminen on. Huoh!



Jaahan... Päiväunet ovat päättyneet jo kuopuksen kohdalla. Virkeä kiljahtelu kantautuu makuuhuoneesta, joten mama äkkiä apuun, ennenkuin esikoinen herää ! Palaillaan!

On kyllä raskaita nämä iltavuoropäivät. Tai kohta jo uskon väsymykseni olevan henkistä. Yhtään ei tunnu auttavan vaikka apua saa ulkopuolelta. Miehellä ens viikosta eteenpäin 4vkoa lomaa, joten josko sinä aikana saisin itseni kuntoon. Toivottavasti ainaki.

Viestit jää todella lyhkäisiksi, mutta lupaan huomenna kirjoittaa enemmän;)

hyvää yötä

mutta siitä tuli silti ihan sopiva :)

Meillä oli tänään netti seis, niinku vissiin kaikilla Elisan asiakkailla.

Niin, rytmityksestä... Tyypillisesti tämä toinen päivä meni taas pieleen kun jotain uutta yrittää, niinhän siinä aina käy. Poika veti taas siihen vanhaan systeemiin eli nukku pitkään heti aamupäikkäreillä enkä saanu sitten loppupäivänä sitä nukkumaan ku puolen tunnin pätkiä. Kai se täytyy vaan antaa toisen nukkua ja ottaa sitten tämä uusi rytmi aina käyttöön jos vauvelille itselleen sopii.

Tuosta hiekkalaatikolla roikkumisesta vauvan kanssa, meillähän ei pikkuinen osaa oikein vielä pitää mitään kädessä, niin että nuo lelujutut on vielä hamassa tulevaisuudessa. Kantorepussakaan ei vielä viihdy oikein, kantoliinassa olen kyllä nukuttanut päikkäreitä vastasyntyneestä alkaen, mutta ei osaa oikein olla siinäkään hereillä vielä. Mutta nämä jutut kehittyvät varmasti meilläkin pian käyttöasteelle. Meilläkin on tuplarattaat, voin jo kuvitella miten vauveli siellä sitten jaksaa kölliä kun kädessäkin pysyy jo jotain. Tänään oli muuten eka päivä kun helistin ylipäätään yhtään pysy kädessä. Tuo kuopus on ollu alusta lähtien paljon kiinnostuneempi käsistään kuin esikoinen, esikoinen on semmonen koko kropalla liikkuja, kuopus ilmaisee itseään käsillään. Tuplavaunut on muuten kätevä siinäkin mielessä että kun tuo uhmaikäinen taapero saa raivarin, voi sen istuttaa viispistevöihin karjumaan eikä tartte juosta sen perässä pitkin kartanoa. Onko teidän taaperoilla vielä uhmaa?

Niin, tuttipulloista Madu kyseli ja tuteista. Meillä loppu se tuttipullosta maidon juominen tuossa vajaa 1,5-vuotiaana, varmaan aika paljonkin vajaa 1,5-vuotiaana kun en oikein muistakaan enää. Se oli vaan yhtä pelleilyä niin että yleensä sekä lapsi että juottaja oli ihan maidossa. Meidän taapero juo nokkamukista paljo maitoo ja syö paljo jugurttia ja juustoo ja muita maitotuotteita, niin ettei ole tarttenu huolehtia siitä maidonsaannista. Tutit otettiin pois - siis todellakin raa' asti otettiin pois - vähä jälkeen kuopuksen syntymän kun molemmilla pojilla oli korvatulehdus ja just niihin aikoihin kuulin Akuutista että 25% korvatulehduksista johtuu vaan ja ainoastaan tutista. No, siitähän tuli karmee huuto noin viikoksi, mutta nyt ollaan oltu jo pitkään selvillä vesillä. Siinä kävi vähän niin, että kun eka päivä meni ongelmitta, uskaltauduin jatkamaan ja sitten kun ne ongelmat tuli, niin ei tehnyt mieli enää perääntyä kun seuraavalla kerralla se ois ollu sitte tuplasti hankalampaa taas.

Mitenkäs Anne siellä jakselee? Onko ollu helpompaa?

Tulipas tosi nopeesti sepostettua jotain, toivottavasti saatte tolkkua.

Huomenna on jo perjantai ja ihana viikonloppu edessä. On se vaan aina helpompaa kun aikuisiakin on kaksi.

Aurinkoa!

vilja

Lääkäri sitten totesi minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen, mun vastusteluista huolimatta. Mutta niin moni asia selittyy sillä, ja toivon saavani helpotusta olooni saamistani lääkkeistä..

Tulipa taas lyhyt viesti, mut tämäkin vie niin paljon energiaa :(

Anne: Tosi ikävää, että arki tuntuu niin raskaalta. Mutta on hyvä, että sait lääkkeet, ne varmasti auttaa. Mun yhellä kaverilla tuli kans masennus toisen lapsen syntymän jälkeen ja hänellä on lääkkeet auttanu tosi paljon. Kirjottelehan tänne tuntojasi jos jaksat, jos voidaan vaikka auttaa jollain tavalla. Monesti pelkkä purkaminenki helpottaa oloa.

Ollaan tässä lähdössä ulos poikien kanssa, kirjottelen sitten myöhemmin vaikka enemmän.

niin, jatkanpa vielä nyt kun pojat on YHTÄAIKAA PÄIKKÄREILLÄ!!!! :) Kiitos, Madu! Tämä on jotain aivan ihanaa! :) Kerroin tuolla vauva-sivuillakin tuosta aikataulusta ja sielläkin vaikutti kolmikuisten äidit oikein kiinnostuneilta kokeilemaan.

Niin, tuosta tuttiasiasta vielä... jossain vaiheessa rupesi jo vähän harmittamaan että aloin poikaa vierottamaan, oishan tuon ehtiny. Ja niin pian vielä vauvan syntymän jälkeen. Meilläkään ei sitä tuttia tarttettu ku nukkuessa ja autoillessa. No, se tuli sitten tehtyä ja nyt ollaan tutittomia. Eikä ole vauvan tuttiakaan tahtonut eikä pannut suuhunsa, joskus vaan vauvan omaan suuhun auttaa tutin kun vauva itkee ja istuvat vaunussa vierekkäin. Eilen oli muuten pojat ihan mahdottoman sulosia kun oltiin kärryttelemässä ja esikoinen halusi ihan välttämättä pitää kuopuksen kädestä kiinni. Mahottoman lutusta! :)

Meillä on alkanu tuleen taas uhmaoireita esikoiselle, onneksi se ei kuitenkaan kohdista niitä kuopukseen. Aikamoista kiukuttelua on ollu nyt taas pari päivää. Tänään oon oikein erityisen paljon yrittäny antaa huomiota esikoiselle, kehunu ja ottanu sitä kaikkeen hommaan mukaan, ja tuntuu että tämä päivä on menny nyt vähän paremmin. Kyllä tämä vaan semmosta puuhaa on täällä kotona joskus että hiki vaan tippuu... Tuommosen uhmaikäsen kanssa saa pää kuumana keksiä harhautuksia ja kehuja ja touhua. Missä kaikissa puuhissa teillä on esikoiset mukana kotiaskareissa? Huomasin tänään että meillä on ainaki oikein innokas tiskikoneen tyhjennysavustaja. :) Koiraaki hää taluttaa mielellään ja vie pyykkejä koneeseen. Kokkauspuuhiin en oo uskaltanu ottaa mukaan. Oisko teillä vinkkejä miten tuon taaperon saisi siinä työllistettyä? Tuntuu että kaikkien ruokien laittamisessa tartte leikata tai paistaa/keittää niin että on aina jotain vaarallista, teräaseita tai kuumia pannuja käsillä.

Miten teillä muuten yöt menee? Syökö vauvat usein? Saako teillä taaperot kauhukohtauksia? Meillä tuo esikoinen on aika menevää sorttia, leikit on vauhdikkaat ja se kai tulee sitten uniinkin. Nyt on onneksi ollu taas vähän aikaa rauhallisempaa, mutta yhteen aikaan melkein joka yö sai rauhotella ja sylitellä toista. Sitä on ihan kamala kattoa kun huutaa ihan kamalasti ja tuntuu ettei siihen saa mitään kontaktia. No, luin jostain, että ne ei itte kärsi siitä mitenkään eikä muista sitä enää aamulla. Se sentään vähän lohduttaa. Vauva meillä syö aika usein kahden tunnin välein. En viitti enää edes kelloa seurata, mutta kertojen perusteella oletan että näin on. Oon aatellu että yritän nyt vaan jaksaa, eikä se oikeestaan jos totta puhutaan kamalasti mua haittaa enää, kaikkeen kai tottuu vähitellen. Aamuyön se haluaa olla ihan kiinni minussa ja minusta se on jo jotenki aivan ihanaa kun esikoinen oli heti vauvana jo niin itsenäinen eikä halunnu sylitellä ja pusitella ollenkaan. Liekö sitten ne imetyshormonit jotka pitää suht virkeenä kuitenki päivälläki.

Voi hitto vie, vieläkin ne nukkuu! :) Mitäs tässä nyt tekis? Pitää varmaan mennä ihan sohvalle makaamaan ja tuijottelemaan kattoon! :) Madu, kukkapuskan ansaitsisit tästä hyvästä! Laitan telepaattisesti tulemaan!

vilja

Oikein paljon jaksamisia Annelle! Hyvä, että olet ottanut asian puheeksi lääkärin kanssa ja saanut jo lääkkeitäkin. Toivotaan, että alkava kesä ja lääkkeet antavat voimaa taas jatkaa. Ja lastenkin kanssa on päivä päivältä helpompaa, joten kovasti tsemppiä sinnepäin! Ja pysyhän remmissä mukana, vaikka et jaksaisikaan kirjoittaa kuin muutaman rivin. Jeesataan täällä niin paljon kuin pystytään!



Viljallehan varsin hyvää kuuluu pienten kavereiden rytmityksen kanssa! ;o) Näin se homma toimii silloin kun on toimiakseen! Meilläkin mimmit vetelevät hirsiä tuolla yläkerrassa ja äiti käyttää ajan niin kovin hyödylliseen vauva-lehden sivujen tutkimiseen...! Mutta kun ei voi mitään kovaäänisiä puuhia harrastaa tyttöjen nukkuessa, on tämä sopivan hiljaista ajankulua.



Tuosta esikoisen uhmasta... Meillä tuntui olevan alkava uhmakausi kuukausi pari sitten. Silloin ei käynnyt mikään eikä tyttö aina itsekään tiennyt mitä tahtoi. Pari kertaa mamaltakin paloi päre jatkuvaan kiukutteluun ja narinaan. Mutta, mutta, tyttöpä oli salassa kasvatellut kaikki neljä kulmahammasta ja kun hampaat puhkesivat näkyville, loppui turha kiukuttelukin! Ilmeisesti hampulaiset olivat olleet sen verran kipulit, että tyttö oli sen vuoksi ollut kiukkuinen ja itkuinen. Taisi jäädä Vuoden Äiti-palkinto saamatta, kun en millään lailla osannut ennakoida tytön hampaankasvattamisprosessia ja lievittää rassukan kipuja kipulääkkeillä... No, nyt on siis seesteinen vaihe päällä ja kauhulla odottelen sen varsinaisen uhman alkamista!



Vilja pähkäili taaperon ja ruuanlaiton yhdistämistä. Meillä esikoinen on terhakas kokkikolmonen ja aina tulossa mukaan ruuanlaittoon. Meillä homma menee siten, että istutan tytön työpöydälle istumaan. Kaikki paistamiset ja keittämiset luonnollisesti hoidan minä, eikä pikkukokilla ole asiaa lieden ääreen. Mutta muihin hommiin hän pääsee osallistumaan: jos pilkomme kasviksia, annan hänelle oman esim. kurkkupalan ja tavallisen ruokailuveitsen, jolla sitten yrittää leikellä paloja. Salattia hän repii pieneksi silpuksi salaattiastiaan, kuorii sipuleita, kaataa kermaa, ripottelee juustoraastetta... Lihapulliakin teimme yhtenä päivänä, ja neiti sekoitti, mittasi aineita, maustoi ja teki " pullia" ... Keittiö on yleensä aivan KAAOS, mutta meillä on hauskaa! Tai siis ainakin tytöllä on hauskaa!



Ja noista yöunista. Esikoinen on ollut vauvasta lähtien aivan äärimmäisen huono nukkumaan. Vauvana veteli putkeen max. 30 min unta ja taas huudettiin pää punaisena. Vuoden ikäisenä jäi yömaito pois ja sen myötä yöt rauhoittuivat hetkiseksi, kunnes taas alkoi hullu ralli yöheräämisien ja huuteluiden kanssa. Viljan kuvaamia kauhukohtauksia ei tyttö ole saanut, mutta muuten on kyllä juoksuttanut vanhempiaan hulluuden rajalle saakka. Milloin on juostu antamassa tuttia, milloin vettä, milloin tyttö tahtonut väliin nukkumaan e.t.c... Pääsiäisen aikoihin päätin, että tästä rumbasta on tultava loppu. Piste. Hankin tytölle unipussin ja leiriydyin yöksi hänen sänkynsä viereen. Kaksi yötä enemmän vähemmän huutoa, ja tyttö alkoi nukkumaan yönsä kokonaan - ilman heräämisiä ja huuteloita! En tiedä mikä taika tuossa oli: oliko unipussilla osuutta asiaan vai huomasiko tyttö, että nyt mama oli ihan tosissaan. Mutta hyvä siis näin.

Pieni kuopus puolestaan nauttii maitobaarin antimia 2-3 kertaa yössä ja yleensä muuten nukkuu hyvin; peukku suussa ja rätti toidessa kädessä. ;o) Viime aikoina on kuitenkin aamuyöstä alkanut itkeskellä, enkä oikein tiedä, mikä on vialla... Tyttö itkee siis unissaan ja oikein mikään ei tunnu helpottavan oloa. Välillä maito auttaa, mutta ei läheskään aina. Eli minun logiikalla pääteltynä ei itke nälkäänsä vaan jotain muuta. Itkukohtaus loppuu yhtä äkisti kuin alkaakin, ja kestää max. 15 min. Olisiko sitten hampaita tekemässä vai missä mättää? Sinällään tuo itkeminen ei kovasti häiritse eikä esikoinenkaan siihen herää, mutta onhan se kurjaa, kun toista harmittaa... ;o( Onkos kokemuksia vastaavanlaisesta?



Meilläkin kuopus nautiskelee pelkästään maitoa ja kiinteiden aloitus on siis kohtapuolin edessä. Ajattelin, että ainakin sinne 5kk asti mennään pelkällä rintamaidolla ja katsellaan sen jälkeen, miten tyttö ja tytön paino pärjäilee. 4kk neuvolassa painokäyrä oli lähtenyt laskuun, joten jos trendi on tämä, niin kaipa niitä soseita pitää alkaa harkitsemaan. Kovasti toivoisin pystyväni täysimettää sinne 6kk saakka, mutta katsellaan nyt...



Se olisi sitten viikonloppu edessä! Onkos teillä mitään viikonloppusuunnitelmia? Meillä isukki on lauantaina töissä, joten varmaankin ihan tässä kotosalla ollaan ja pihahommia tehdään. Tuossa viikolla ajattelin, josko olisin tehnyt niinkin päätähuimaavan teon, että olisin lähtenyt katselemaan lauantaina yöelämää tuonne kaupungille. Eli siis lähtenyt kunnolla viihteelle. Edellisestä kerrasta nimittäin onkin aikaa kevyet 2,5 vuotta!!! Mutta sittenpä muistin, että nythän on ylioppilaslauantai, joten paikat ovat ovia ja ikkunoita myöten täynnä... Eli siis siirrän taas tuota ulkoilupäätöstä jonnekin hamaan tulevaisuuteen!



Mutta oikein mukavaa ja lämmintä viikonloppua toivottelen!



Terkkusin Madu

eli melkein saman ikäisiä.

Tosi hyvin on mennyt! Esikoinen ei ole ollut yhtään vauvalle msuta sukkainen. Tänäänkin helliteli ja rauhoitteli toista. Istui vieressä, silittä päätä ja sanoi " akkui, ei mitä ätää, ei mitä ätää." (Markus, ei mitään hätää)

Mun mielestä ikäero on juuri sopiva! Isommalla ikäerolla olen kuullut olevan kateutta .



-Santtu, tyttö 171004 ja poika 200206 Helsingistä