Miehellä ollut salasuhde vuosia. Heitin pihalle.

Minulla on vahva näkemys ja tunne siitä, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ero. Mutta on tämä kovaa, yksinäisyys. Mitään muuta en ole halunnut kuin tavallisen parisuhteen iloineen, suruineen ja tylsyyksineen. Että olisi se toinen rinnalla, nytkin. Mutta yksin menen nukkumaan ja yksin herään. Ehkä ajoin miehen tuon toisen naisen syliin, vai missä lie. En tiedä. Mutta sen verran törkeää kaksoiselämää on viettänyt, että en voisi koskaan enää luottaa mieheen. Jotenkin kohtuutonta vaan, että kaikelta menee pohja ja sitten vielä tämä yksinäisyys...olisipa edes kissa tai koira.