Pitääkö jonkun lapsi ilmiöoppimisesta, itsenäisyydestä yms.?

Minun.

On introvertti harrypottermainen älykkö.

Mun kiitettävästi suoriutuva tytär haluaisi oman pulpetin, inhoaa lattiatyynyjä, kotaa yms. Ei ole edes mitään omaa lokeroa tms. luokassa, kaikki on aina kuljetettava mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mun kiitettävästi suoriutuva tytär haluaisi oman pulpetin, inhoaa lattiatyynyjä, kotaa yms. Ei ole edes mitään omaa lokeroa tms. luokassa, kaikki on aina kuljetettava mukana.

Meillä itseasiassa molemmat lapset tekevät mieluummin tehtäviä lattialla tai sohvalla kuin pöydän ääressä. Tietokoneella ovat seisten.

Yläkoulussa täällä on ennenkin pitänyt kantaa tavaransa mukanaan. Eli siihen ei ole tullut muutosta.

Ap

Mun lapsista se varmasti tykkää joka inhoaa tehtävien tekemistä ja yrittää livetä siitä kaikin mahdollisin tavoin, jos on jotain erikoista missä ei katsota että teet tehtäviä niin ei varmasti opi yhtään mitään vaan vähintään ajatukset on ihan jossain muualla. Toinenkaan ei tykkää koulusta yleensä, mutta hän pärjää hyvin, ja tekee tehtävät yleensä hyvin koulussa ja kotona, mutta varmasti perinteinen on hänelle paras oppimisen kannalta kun ei tykkää mistään "erikoisesta" vaan on isänsä tavoin kaavoihinsa kangistunut, eli ei tykkää muutoksesta.

Ja kun ei saa edes todistuksiin numeroita kuin vasta vitosen keväällä ei yhtään tiedä oppiiko vaiko eikö.

Joo, oma lapsi tykkää ilmiöoppimisesta ja projekteista. Hän on ollutkin alakoululaisesta lähtien itseohjautuva ja pystynyt asettamaan toiminnalleen tavoitteita ja aikatauluttamaan tekemisiiän.  Tekee paljon töitä koulun eteen ja saa kiitettäviä numeroita. Mutta siis jo ekaluokkalaisesta huolehtinut itse läksynsä,  koskaan ei ole tarvinnut muistutella tai patistaa niiden tekoon. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja onhan hänkin saanut opettajien opetusta ja huolenpitoa! Ilman sitä ei kukaan lapsi ja nuori selviä koulussa, ja kyllähän me aikuisetkin tarvitsemme ohjausta ja kannustusta kehittymiseen.  Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.  Strukturoitu opetus ja oleminen on joillekin ihan välttämätöntä. 

Ilmiöistä kyllä. En tiedä ketään kuka ei tykkäisi. Opettaja seuraa kaikkien oppimista ja ilmiöistäkin pitää olla tietyt tehtävät tehty ja kuitattu. Niitä seurataan aivan kuten muitakin tehtäviä ja oppimista.

Mulla on keskimääräistä paremmin koulussa pärjäävä lapsi joka on tietyistä jutuista tykännyt. Häntä kiinnostaviin projekteihin saattaa satsata aika paljon. Hän on niitä, jotka varmaan pärjää ihan ok oli opetusmetodi mikä vaan, mutta silti sanon, että vapaavalintaisia juttuja on liikaa. Tarkoitan sitä että esim. matikasta on tietyt pakolliset perusjutut ja sitten saa itse valita, tekeekö enemmän vai ei. Jos ne pakolliset jutut menee minuutissa vasemmalla kädellä, niin hyvin voisi vaatia vähän enemmän sellaiselta oppilaalta. Vähän liikaa vaadittu oppilaalta kun odotetaan itseohjautuvasti tekevän tuollaista. Harvalla lapsella on vielä kyky nähdä asioita riittävän pitkällä perspektiivillä siten että ymmärtäisi miksi niitä tehtäviä kannattaisi tehdä vaikka ei olisi pakko. Tällä metodilla voi moni jäädä seiskan tasolle mukavuudenhalunsa takia, vaikka olisi kaikki edellytykset saada helposti kiitettävä. Tässä kärsii erityisesti ne, joita ei kotoa ohjata millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöistä kyllä. En tiedä ketään kuka ei tykkäisi. Opettaja seuraa kaikkien oppimista ja ilmiöistäkin pitää olla tietyt tehtävät tehty ja kuitattu. Niitä seurataan aivan kuten muitakin tehtäviä ja oppimista.

No meidän toinen lapsi ei pidä "ilmiöistä". Hän haluaa että äikkä on äikkää, kuvis kuvista ja YH YH:ta. Ei tykkää pitkistä kokonaisuuksista joissa on kaikki sekaisin.