Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vaipoista eroon pääseminen, miten?
19.08.2019 |
Päiväkodista perjantaina taas painostettiin saamaan lapsi vaipattomaksi.
On kolme vuotta, yökuiva, aamupissa onnistuu pottaan ja kesän aikana lähti pöntöllekin pienennysrenkaan kanssa.
Ongelma on se että välillä lapsi panttaa pissaa, eikä suostu pöntölle ollenkaan. Ei sitä vastaanhangoittelevaa voi laittaa pakolla pissalle. Kaikenlisäksi voi olla helposti 5-6 tuntia pissaamatta, siis aamupissa-ei pissaa ollenkaan päiväkodissa edes vaippaan-ja sitten pissaa kotona pottaan heti kun tullaan kotiin. Sanoo kuitenkin että vaihda vaippa kotona, tai tuli pissa, mutta ei ikinä ole kakannut pottaan eikä sanonut että pissahätä, taikka vessaan.
Päiväkodissa suostuu pöntölle, mutta he eivät käytä kavennusta, joten ei pissaa sinne-pissaisitko sinä jos pelkäät että tipahdat? tai tuntuu että roikut reisien varassa-jalat ei ylety lapsella jakkaralle, koska päiväkodissa on liian matalat jakkarat.
Päiväkodin mielestä minun pitäisi antaa lapsen pissiä lattiat ja matot pissaiseksi että oppisi kuivaksi. Sitä en haluaisi tehdä, sillä sitä pissaa tulee sitten ihan järkky määrä kun lapsi panttaamalla panttaa sitä pissaa.
Kysymys onkin, että onko mitään muuta keinoa kuin järkyttävät pesulalaskut matoista että lapsi oppisi kuivaksi ja ilmaisemaan vessahädän? Lattiamme ovat liukkaat ja kylmät joten emme oikein voisi olla seuraavat 6kk ilman mattoja lattioilla.
Ajattelin seuraavaksi ottaa käyttöön kestovaippoja, josko ne olisi märemmät ja tykkäisi tehdä sitten ne pissat pönttöön.
Ajattelin että sitten saa päiväkoti siivoilla niitä lattioitaan, eli lapsi olisi ilman vaippaa siellä. Pitänee sitten hankkia useampia tossuja, ja kenkiä sekä ulkovaatteita kun sitä pissaa sitten tulee niin paljon että kaikki kastuu. Kengät ei ikinä kuivu seuraavaan päivää.
Apua, neuvoja, löytyykö?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En osaa ap ikävä kyllä juuri auttaa, mutta sympatiat täältä. Meidän lapsella oli myös suuria hankaluuksia potalle oppimisessa. Todella siis jännitti ja pelkäsi pottaa, vaikka alusta asti yritettiin tehdä pottailusta mukava kokemus (oli tarroja, luettiin pottakirjoja, keksinpä pottalaulujakin...). Hädänkin oppi itse jo huomaamaan hyvin, mutta pottaan pissaaminen ja etenkin kakkaaminen pelotti. Lopulta jätin vaan vaipan kokonaan pois, kun ei muukaan auttanut. Siinä meni kohtalaisen sotkuiset pari kuukautta, kunnes pottailu alkoi sujua. No, nyt ongelmana on ettei edelleenkään suostu pöntölle, vaan ainoastaan potalle. Olen kuitenkin nyt asennoitunut niin, että kun oppi potallekin, siirtyy kyllä lopulta myös pöntölle. En vaadi enkä pakota, täytyy vaan edetä rauhallisesti ja kannustavasti, kyllä se siitä. Lapset on erilaisia ja oppii asiat eri tahtiin. Meidän lapsella on puheen kehitys ja motoriset taidot olleet aina loistavat, niin saa kai sitä joissain taidoissa olla vähän haastettakin. Lapsi on muuten reipas ja iloinen, mutta uudet asiat ja muutokset aiheuttavat aina suurta jännitystä.
Kiva kuulla samanlaisista kokemuksista, on ollut kunnon paska mutsi olo kun päiväkoti hoitajat suoraan vaan kysyvät että oltko kokeillu olla ilman vaippaa? Niin kuin se jotain ratkaisisi kun välillä suuri lngelma on ollut tuo potalle meneminen, niin miten se asiaa auttaa että sitten lapsi hätääntyy pissaisista vaatteista. Siihenkö sitten pitää mennä ilkkumaan että olisit tehnyt pottaan?? Ja sitten se lapsi ilosta hihkuen sitten seuraavalla kerralla ryntää pöntölle vai?
Ei todellakaan kivaa meininkiä minusta moinen. Mieluummin koitan vaivihkaa ohjata ja lahjoa tarroilla niin että vessallakäymisestä tulee mukavaa.
Meillä myös ei tykkää muutoksista ja uudet aikuiset ja tilanteet ”jäädyttää” muuten ilousen ja sanavalmiin lapsen. Esim kolmevuotistarkastuksessa ei sanonut neuvolatädille sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatiat myös täältä, saman ongelman kanssa painitaan.
Toki on kurjaa että päiväkodista painostetaan, mutta muista että kyseessä on 3-5-vuotiaiden ryhmä ja henkilöstö on mitoitettu niin että vaippojen (poislukien päiväunivaippa) vaihdolle ei ole aikaa.
Olen sitä mieltä että vaipat pois, mutta älä pakota pöntölle vaan suostuttelet lempeästi ja ehkä tarrataulu hyvässä hengessä toimisi lisäksi. Mutta olisi siis tärkeää että ainakin kokeilette esim. viikon ajan ilman vaippoja, sillä yksikään lapsi ei opi kuivaksi ns. kastelematta housujaan pari kertaa. Se nyt vain on osa koko touhua eikä siihen tule tähdätä, ettei ikinä vahinkoa sattuisi. Isoillakin lapsilla tulee vahinkoja päiväkodissa, pihalla jne., joten älä nyt sitä peläten jätä kokeilematta.
Lapsesi siis ei halua olla vaipoitta, mutta osaa pantata pissaa. Hän on fyysisesti kypsä, mutta viimeinen vaihe, eli halu olla "iso" puuttuu. Onko teillä pikkusisarusta, jos niin minkä ikäinen? On tärkeää antaa lapsen olla pieni silloin kun haluaa olla pieni, joten ehkä voisit nyt kuivaksi oppimisen aikana olla oikein erityisellä tavalla läsnä, antaa vielä normaaliakin enemmän hellyyttä, syliä jne. Kyllä se halu oppia kuivaksi varmasti sieltä tulee. Toiset vain tarvitsevat hieman lempeää tuuppausta. Eli jätä ihmeessä vaipat pois, mutta yritä pitää samalla kuivaksi opettelussa lempeä ja positiivinen linja, yritä huomioida lapsen halu olla pieni muissakin asioissa. Kun vahinko tulee toteat vain, että ei haittaa ensi kerralla sitten pönttöön. Samaan aikaan yritätte aina pissahädän tullessa ja ruokailujen jälkeen kannustaa lasta pöntölle. Olisi hyvä opetella kotona käymään pöntöllä, jos lasta se pelottaa, siis en jättäisi sitä päiväkodin huoleksi sillä siellä lapsi ei kerkeä saamaan yksilöllistä tukea voittaakseen pelkonsa.
Onko lapsi muuten poika? Kokemuksen mukaan pojilla kestää varsinkin siinä henkisessä kypsymisessä pidempään. Pojat kehittyvät muutenkin tyttöjä jäljessä lähes kaikessa - siis tilastollisesti.
Äiti, lto ja entinen pph
päiväkodissa otettiin käyttöön kuva-avut, koska lapsi ei puhu hoitajille. Päiväkodissa lapsi puhuu mielestäni toisille lapsille, joten kun olin tutustumassa hänen kanssaan, en huomannut mitään ihmeellistä käytöksessä.Lapsi puhuu minulle ja tutuille täysin lausein, osaa värit ja laskea kolmeen esim. Nyt sitten eräänä päivänä lto kysyi olenko huomannut että lapsi ei ymmärtäisi sanoja. Ei siis oikeasti vastaa hoitajille tai tee sitä mitä pitäisi, pukea jne. Eikä uskalla sanoa jos haluaa lisää ruokaa tai juomaa. Jos tilanne jatkuu niin sille on oma nimensäkin, selektiivinen mutismi.
Lapseni joka on varautunut ja hoitajilla ei ole aikaa tutustua oikeasti lapseeni niin että hän kokisi itsensä turvalliseksi, aletaan kyseenalaistamaan jälkeenjääneeksi. Ymmärrän,että päiväkodin tulee olla tietysti huolissaan ja sen takia kyselevät, mutta oikeasti vika on liian suuressa lapsimäärässä. 7,5 lasta per hoitaja. Aivan älytöntä, mutta alueellamme on järkky pula hoitopaikoista, joten on otettava se minkä saa. Lapsi ei ole ollut muualla hoidossa paljoakaan, joten tottakai kotioloista suoraan siirtyminen hälinään sekä vieraiden hoidettavaksi vaikuttaa.
Toisaalta on positiivista että kuva-avut otetaan käyttöön niin lapseni ei jää nälkäiseksi, sillä eräs hoitaja on todella nuiva, kuulin kun aamupalalla hän kuittasi lapselle kun halusi lisää puuroa, että "tule hakemaan täällä ei ole pöytiin tarjoilua". Asian olisi voinut esittää pienelle lapselle paremmin, eikä kettuillen. Että tälläisen henkilön kanssa lapseni joutuu olemaan monta tuntia päivässä. Muut hoitajat ovat empaattisen oloisia.
Ujous ja varautuneisuus ei ole vika vaan tempperamentin ominaisuus, ja ammattikasvattajien tulisi ottaa asia huomioon.
Alue: Aihe vapaa
En osaa ap ikävä kyllä juuri auttaa, mutta sympatiat täältä. Meidän lapsella oli myös suuria hankaluuksia potalle oppimisessa. Todella siis jännitti ja pelkäsi pottaa, vaikka alusta asti yritettiin tehdä pottailusta mukava kokemus (oli tarroja, luettiin pottakirjoja, keksinpä pottalaulujakin...). Hädänkin oppi itse jo huomaamaan hyvin, mutta pottaan pissaaminen ja etenkin kakkaaminen pelotti. Lopulta jätin vaan vaipan kokonaan pois, kun ei muukaan auttanut. Siinä meni kohtalaisen sotkuiset pari kuukautta, kunnes pottailu alkoi sujua. No, nyt ongelmana on ettei edelleenkään suostu pöntölle, vaan ainoastaan potalle. Olen kuitenkin nyt asennoitunut niin, että kun oppi potallekin, siirtyy kyllä lopulta myös pöntölle. En vaadi enkä pakota, täytyy vaan edetä rauhallisesti ja kannustavasti, kyllä se siitä. Lapset on erilaisia ja oppii asiat eri tahtiin. Meidän lapsella on puheen kehitys ja motoriset taidot olleet aina loistavat, niin saa kai sitä joissain taidoissa olla vähän haastettakin. Lapsi on muuten reipas ja iloinen, mutta uudet asiat ja muutokset aiheuttavat aina suurta jännitystä.