Pitääkö lapsia auttaa koulunkäynnissä vai ei, mikä vaikutus uudella opetussuunnitelmalla?

Kun oli lapsi 80 luvulla huomasi äitini aika nopeasti, että koulussa ei oikein opeteta yhtään mitään. Luokalla oli 32 oppilasta, joista muutama moniongelmaisia häiriköitä, tarkkailuluokat oli juuri lakkautettu ja opetukseen riitti opettajalla aika aika vähän. Lisäksi oli liikuntaan erikoistunut opettaja, joten ei arvostanut oikein lukuaineita.

Äiti sitten opetti minut lukemaan ekan luokan keväällä ja kolmannesta luokasta eteenpäin opetti tunnin lauantai aamuna ja sunnuntai aamuna, näin selvitin hyvään lukioon ja myöhemmin yliopistoon vaikeaan tiedekuntaan.

Nyt oman lapsen kanssa jo valmiiksi ajattelen, että koulussa ei opeteta mitään, olen opettanut ennen koulua lapsen lukemaan ja laskemaan yms. Siksi ihmetellen luen näitä juttuja uudesta huonosta opetussuunnitelmasta, jona avulla ei oppilaat opi mitään. No, kun ei sitä ennenkään koulussa mitään oppinut, se oli viidakko, jossa piti yrittää selvitä hengissä.

Mitä tuumitte? Onko joku joskus koulussa ihan oikeasti saanut hyvää opetusta? Minkälainen koulu oli? Autatteko omia lapsianne?