Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että lapsille ei muka enää lueta kirjoja? Luetko sinä?
17.08.2019 |
Olen kummastellut, kun mediassa väitetään, että vanhemmat eivät lue lapsilleen. Oma 4v lapseni rakastaa kirjoja. Hän hihkui iloisena, kun tuomme kirjastosta uuden kassin kirjoja kotiin. Hykertelee tyytyväisenä, kun luemme kirjoja ja pyytää, että lue lisää.
Säännöllisesti näemme hänen päiväkotikavereitaan kirjastossa, joten eiköhän heillekin lueta.
Että missä muka ovat lapset, joille ei luettaisi?
Olen ohjeiden mukaan lukenut lapselle ääneen jo odotusaikana. Meillä on yli 80 omaa lastenkirjaa (tutkimusten mukaan määrä, joka lisää lukuinnostusta ja oppimishalukkuutta myös kouluiässä). Luen myös itse paljon.
Kommentit (23)
Nyt on muotia syyllistää, ettei ihmiset lue tai lue lapsille, vaikka lukemisessa Suomi on kärkimaita, mutta siitä ei haluta jostakin syystä puhua, vaan on kivempi syyllistää. Ja koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole luettu lapsille niin paljon kuin nykyään, johtuen helposta kirjojen saatavuudesta ja edullisuudesta.
Nordic statistical year bookista (2009) löytyy kaksi pohjoismaisiin kirjastoihin liittyvää tilastoa, kokoelmien koko ja lainaus.
Yleisten kirjastojen kokoelmat vuonna 2008:
Suomi 40 508 000
Ruotsi 39 520 000
Norja 21 788 000
Tanska 25 993 000
ja lainausluvut:
Suomi 99 777 000
Ruotsi 58 263 000
Norja 23 977 000
Tanska 71 640 000
Islannin tilastot puuttuvat. Nuo kaksi tilastoa lienevät yksiselitteisimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi lukea koska se vaikuttaa mm keskittymiseen. Olettaisin että edelleen luetaan.
Epäilen myös tätä. Meillä luetaan ja käytetään myös kirjastoja ahkerasti. En vaan jaksa uskoa että aiemmin niitä kirjoja olisi lapsille muka luettu enemmän, kun ei niiden lasten kanssa muutenkaan tehty mitään enemmän. Nykyvanhemmat panostaa lapsiinsa enemmän kuin koskaan historiassa on panostettu. Mistä nämä jatkuvat syyllistämisen kumpuaa, asiassa kuin asiassa?
Mitä tulee puheterapian tarpeisiin, näihin kun tässä asiassa aina ensimmäisenä viitataan, niin eiköhän määrä ole noussut ihan vain siksi että asioita diagnosoidaan nykyään aiemmin ja herkemmin. Esim. oma 3-vuotias ei sano täysin puhtaasti k:ta, vaikka se kyllä on ihan jo tulemaisillaan sieltä, mutta sai lähetteen puheterapiaan. Joten hän on siinä tilastossa yksi lisää, vain yksittäisen asian takia, joka ei kerro kyllä yhtään mitään siitä onko hänelle luettu kirjoja.
Esikoiseni oli myöhäinen puhuja, ei vaan ollut luonteeltaan sellainen että olisi kiinnostunut siitä kielestä ja puhumisesta, joten hänen kanssaan käytiin puheterapiassa 3-4vuotiaana. Eräs tuttava kysyi tästä kuullessaan minulta että kai te luette pojalle kirjoja? Ja perään luento siitä miten kirjojen luku olisi kuin suoraan verrannollinen kielenkehitykseen. NO, ei selvästi aina ole, koska tälle pojalle on luettu, laulettu ja loruteltu siitä saakka kun hänet laitokselta kotiin kannoin. Silti alkoi kunnolla puhumaan vasta joskus 5-vuotiaana.
Kyllä luetaan ja uskon näin olevan muillakin.
Syyllistäminen johtuu pitkälti, ettei uusia kirjoja osteta kirjakaupasta ehkä entiseen malliin tai osteta kirjakerhoista, vaan erityisesti lastenkirjat ostetaan kierrätyksestä esim. kirpputorilta, jotka eivät taas kasvata tilastoja. Meillä suurin osa kirja hankinnoista tapahtuu kirpparilta tai käydään lainaamassa kirjastosta.
Vierailija kirjoitti:
Luetaanko teillä?
Luen lapsenlapsille aina, kun he ovat käymässä. Isommille on aina joku romaanikirja menossa.
Heille luetaan myös kodeissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä luetaan joka ilta. Lapsi oppi lukemaan 4-vuotiaana ja lukee itsekin paljon. Usein myös kuuntelee spotifysta äänikirjoja samalla, kun piirtää tai värittää.
Minulla on kuitenkin paljon tuttuja, jotka eivät lue lapsilleen. Kuulemma koska arki on liian hektistä eikä sitten enää jaksa illalla lapsella lukea. Omasta mielestä se 15min illassa ei vaadi niin hirveästi, että se pitäisi jättää väliin.
Riippuen varmaan elinpiiristä missä pyörii. Heikompi aines ei lue ja antaa tabletit sun muut vempeleet 1 vuotiaslle ettei se huuda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetaan. Kirjoja saadaan lahjaksi ja kirjakerhosta, oman lapsuuteni klassikkoteokset olen säästänyt lapsilleni. Kirjastossa vieraillaan sillointällöin.
Joo olen lukenut aktiivisesti lähes joka ilta miinus iltavuoroni, silloin kun lapset olivat n. 2-10 v. Nykyisin vaikea saada heitä tarpeeksi ajoissa iltatoimille että ehtisi lukea, vaikka sinänsä tykkäävät kyllä.
Olen myös miettinyt, mitä vanhemman tytön kaverit mahtavat sanoa, jos tyttö kertoo, että äiti lukee iltasatua. On 12. 🙈
Luen usein sellaisia tarinoita, joita haluan heidän kuulevan, ja joita eivät ehkä itse lukisi. Lasten klassikoita, omia lapsuuden lemppareita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilasto harhaa.
Tilastot voisi väittää, että luen vähemmän kuin 90-luvulla, kun kaikki kirjat ostin joko kirjakaupasta tai tilasin kirjakerhosta ja kirjoja en kierrättänyt. Käytin myös kirjastoja.
Nyt ostan vain muutaman kirjan vuodessa uutena ja muut tulevat kierrätyksen kautta ja kirjastosta.
Kyllä luin nyt jo teinin ollessa pieni hyvinkin paljon. Muistan että päiväkodin jossain arvoinnissa lastentarhaopettajakin sanoi että lapsesta huomaa että hänelle on luettu paljon. Tiedä sitten miten. Mutta kouluikäisenä lapsi ei lukenut itse juuri mitään, nyttemmin taas äänikirjat ovat alkaneet kiinnostaa sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä luin nyt jo teinin ollessa pieni hyvinkin paljon. Muistan että päiväkodin jossain arvoinnissa lastentarhaopettajakin sanoi että lapsesta huomaa että hänelle on luettu paljon. Tiedä sitten miten. Mutta kouluikäisenä lapsi ei lukenut itse juuri mitään, nyttemmin taas äänikirjat ovat alkaneet kiinnostaa sentään.
Yleensä sen huomaa lapsen sanavarastosta, siitä miten käyttää kieltä ja millaisia leikkejä leikki. Niillä lapsilla, joille ei lueta juurikaan, on suppeampi sanavarasto ja he käyttävät yksinkertaisempia lauserakenteita.
T. lto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä luin nyt jo teinin ollessa pieni hyvinkin paljon. Muistan että päiväkodin jossain arvoinnissa lastentarhaopettajakin sanoi että lapsesta huomaa että hänelle on luettu paljon. Tiedä sitten miten. Mutta kouluikäisenä lapsi ei lukenut itse juuri mitään, nyttemmin taas äänikirjat ovat alkaneet kiinnostaa sentään.
Yleensä sen huomaa lapsen sanavarastosta, siitä miten käyttää kieltä ja millaisia leikkejä leikki. Niillä lapsilla, joille ei lueta juurikaan, on suppeampi sanavarasto ja he käyttävät yksinkertaisempia lauserakenteita.
T. lto
Tälläistä yleistystä ei todellakaan voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä luin nyt jo teinin ollessa pieni hyvinkin paljon. Muistan että päiväkodin jossain arvoinnissa lastentarhaopettajakin sanoi että lapsesta huomaa että hänelle on luettu paljon. Tiedä sitten miten. Mutta kouluikäisenä lapsi ei lukenut itse juuri mitään, nyttemmin taas äänikirjat ovat alkaneet kiinnostaa sentään.
Yleensä sen huomaa lapsen sanavarastosta, siitä miten käyttää kieltä ja millaisia leikkejä leikki. Niillä lapsilla, joille ei lueta juurikaan, on suppeampi sanavarasto ja he käyttävät yksinkertaisempia lauserakenteita.
T. lto
Tälläistä yleistystä ei todellakaan voi tehdä.
Kyllä voi. Sanavarasto jää suppeammaksi. Sen huomaa siinä vaiheessa, kun lapsille tehdään koulussa suomenkielen luetun ymmärtämisen kokeita. Synonyymit pitää olla hallussa. Lapset osaavat lukea, mutta eivät kunnolla ymmärrä luettua sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä luin nyt jo teinin ollessa pieni hyvinkin paljon. Muistan että päiväkodin jossain arvoinnissa lastentarhaopettajakin sanoi että lapsesta huomaa että hänelle on luettu paljon. Tiedä sitten miten. Mutta kouluikäisenä lapsi ei lukenut itse juuri mitään, nyttemmin taas äänikirjat ovat alkaneet kiinnostaa sentään.
Yleensä sen huomaa lapsen sanavarastosta, siitä miten käyttää kieltä ja millaisia leikkejä leikki. Niillä lapsilla, joille ei lueta juurikaan, on suppeampi sanavarasto ja he käyttävät yksinkertaisempia lauserakenteita.
T. lto
Tälläistä yleistystä ei todellakaan voi tehdä.
Kyllä voi. Sanavarasto jää suppeammaksi. Sen huomaa siinä vaiheessa, kun lapsille tehdään koulussa suomenkielen luetun ymmärtämisen kokeita. Synonyymit pitää olla hallussa. Lapset osaavat lukea, mutta eivät kunnolla ymmärrä luettua sisältöä.
Eikö tuohon ole suora yhteys kuinka paljon lapsen kanssa jutellaan. Millaisessa seurassa ja kuinka paljon ihmisiä on lapsen elämässä ja minkä ikäisiä.
Huomaan vain, kun lapset viettävät lomia Savossa ja Karjalassa, niin miten äkkiä murre tarttuu heihin.
Ei kyllä hirveästi lueta, katsellaan kirjoja kyllä. Heti kun alan lukemaan 3v alkaa selittää omia juttujaan tai kyselemään kirjan kuvista. En jaksa huutaa päälle tarinaa.
Olen lukenut kaikille lapsille ja luen edelleen pienimmille. Nyt isommatkin lukevat pienimmille. Kaikki ovat pitäneet kirjoista ja lukemisesta.
Opettajan työssä on tullut vastaan lapsia, joille ei ole koskaan luettu. Tuntuu surulliseltakin..
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä hirveästi lueta, katsellaan kirjoja kyllä. Heti kun alan lukemaan 3v alkaa selittää omia juttujaan tai kyselemään kirjan kuvista. En jaksa huutaa päälle tarinaa.
Et halua jutella lapsesi kanssa ja kuunnella hänen ajatuksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä hirveästi lueta, katsellaan kirjoja kyllä. Heti kun alan lukemaan 3v alkaa selittää omia juttujaan tai kyselemään kirjan kuvista. En jaksa huutaa päälle tarinaa.
Et halua jutella lapsesi kanssa ja kuunnella hänen ajatuksiaan?
Siksi sanoinkin että katsellaan kirjoja kyllä. Miten voin lukea kun hän puhuu päälle koko ajan? Se on tälläistä ”olipa kerran prinsessa..” ai millainen prinsessa? Onko tuo se prinsessa? Olenko minäkin prinsessa? Sitten vastaan kysymyksiin ja yritän jatkaa ”hänellä oli pitkä tukka..” ai pidempi kuin minulla? Oliko hänellä vaalea tukka? Päiväkodissa on yksi tyttö jolla on pitkä tukka ja... eli ei, ei juurikaan lueta niitä kirjojen tarinoita.
Luetaanko teillä?