Nyt se iski, viidenkympin kriisi.

Vanhuuseläkkeen alkamiseenkaan ei ole enää edes viittätoista vuotta. Sellaista se on.

Jokusen vuoden olen jo itsekin kärvistellyt selvän levottomuuden kourissa. Ei kait tätä muuten voi selittää, kuin tällä perinteisellä 50v-kriisillä? Pahimmat kliseet (moottoripyöräily ja avoautot) on hoidettu jo aiemmin pois alta, joten jotain kovempaa on ilmeisesti pakko nyt saada? Sen verran ruma ja köyhä olen, ettei taida olla edes vaimon nuorempaan vaihto realismia?

Olisiko arvon raadilla jotain hyviä ehdotuksia?

Millä perusteella 20-30? Olet kuitenkin ikäsi kasvanut yhä kehittyvät lääketieteen parissa toisin kuin aiemmat sukupolvet joten voit hyvinkin odottaa pidempää ikää vielä

Minusta ikäkriisit johtuvat yleensä toteutumattomista unelmista. Täytän parin vuoden päästä 50, enkä usko kokevani mitään ikäkriisiä. Olen saanut elämässäni kaiken, mitä olen toivonut ja oikeastaan enemmänkin. 

Silti minulla on vielä paljon unelmia, joita kohti ponnistelen. Näin ainakin oma mieleni pysyy virkeänä ja hyvänä. Odotan myös innolla eläkepäiviäni, että voisin muuttaa jälleen ulkomaille. Toivottavasti terveyttä riittää sinne saakka.

Vierailija kirjoitti:

Jokusen vuoden olen jo itsekin kärvistellyt selvän levottomuuden kourissa. Ei kait tätä muuten voi selittää, kuin tällä perinteisellä 50v-kriisillä? Pahimmat kliseet (moottoripyöräily ja avoautot) on hoidettu jo aiemmin pois alta, joten jotain kovempaa on ilmeisesti pakko nyt saada? Sen verran ruma ja köyhä olen, ettei taida olla edes vaimon nuorempaan vaihto realismia?

Olisiko arvon raadilla jotain hyviä ehdotuksia?

Matkustelu ja erilaisten elämysten keräily auttaa ainakin itselläni.

Täytin 50 kuukausi sitten. Suunnilleen samana päivänä iski vaihdevuosioireet. Siis oikeasti?

Minäkin täytin jokin aika sitten 50 v ja etukäteen ajattelin, että saa nähdä mikä kriisi siitä tulee. Ei tullut mitään. Muistan, kun täytin 40, silloin oli pieni parin kuukauden kriisi. Se oli jotenkin isompi rajaviiva, nuoruus on lopullisesti ohi ja alkaa keski-ikä. Nyt olen ihan tasapainoisella mielellä, elämä on paljon helpompaa kuin 10 v sitten, nuoruudesta puhumattakaan. Ajattelen ennemminkin, että tässä on vielä ainakin 20 v aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa. Äitini on 87 v ja elää edelleen hyvää elämää ja tekee monenlaisia kivoja asioita, vaikka ei ihan kaikkea samaa voi tehdä kuin nuorempana. Toisaalta tilalle on tullut uusia harrastuksia, uusia ystäviä ja kokemuksia. Ei hän koskaan valita. Anoppini täyttää kohta 90 v ja ihan mukavasti pärjäilee hänkin. 

Haaveista totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokusen vuoden olen jo itsekin kärvistellyt selvän levottomuuden kourissa. Ei kait tätä muuten voi selittää, kuin tällä perinteisellä 50v-kriisillä? Pahimmat kliseet (moottoripyöräily ja avoautot) on hoidettu jo aiemmin pois alta, joten jotain kovempaa on ilmeisesti pakko nyt saada? Sen verran ruma ja köyhä olen, ettei taida olla edes vaimon nuorempaan vaihto realismia?

Olisiko arvon raadilla jotain hyviä ehdotuksia?

Matkustelu ja erilaisten elämysten keräily auttaa ainakin itselläni.

Millaisia elämyksiä? Kinky seksiä, kuoleman vaaraa, vauhtia ja tajuntaa laajentavia kemikaaleja?

Haaveista totta kirjoitti:

Minusta ikäkriisit johtuvat yleensä toteutumattomista unelmista. Täytän parin vuoden päästä 50, enkä usko kokevani mitään ikäkriisiä. Olen saanut elämässäni kaiken, mitä olen toivonut ja oikeastaan enemmänkin. 

Silti minulla on vielä paljon unelmia, joita kohti ponnistelen. Näin ainakin oma mieleni pysyy virkeänä ja hyvänä. Odotan myös innolla eläkepäiviäni, että voisin muuttaa jälleen ulkomaille. Toivottavasti terveyttä riittää sinne saakka.

Itse en ole huomannut tuttavapiirissä tallaista että yleensä johtuisi toteutumattomista unelmista. Yhtä lailla kriiseilee unelmiensa toteuttajat ja ne jotka ei ole pystyneet/jaksaneet toteuttaan niitä. Aika usein niillä jotka ovat unelmansa toteuttaneet ne kaikki alkaa tuntua yhtäkkiä tyhjiltä ja merkityksettömiltä. Kaikille ei toki mitään kriisiä tule, mutta ei näytä korreloivan unelmien toteuttamisen kanssa. Joskus jopa tuntuu, että ne jotka ovat jo nuorena joutuneet pakosta luopumaan unelmistaan sopeutuvat helpommin vanhenemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin täytin jokin aika sitten 50 v ja etukäteen ajattelin, että saa nähdä mikä kriisi siitä tulee. Ei tullut mitään. Muistan, kun täytin 40, silloin oli pieni parin kuukauden kriisi. Se oli jotenkin isompi rajaviiva, nuoruus on lopullisesti ohi ja alkaa keski-ikä. 

Oikeasti? 40 kohdalla on nuoruus ohi, ja alkaa keski-ikäisyys? Itsestä tuntuu, että eläke alkoi houkuttamaan 40 nurkilla. Nuoruus loppui jossain 25-27 nurkilla, ja alamäkeä on elo ollut siitä lähtien (avioon, asunto, lapset, töitä, töitä, töitä....).

Unelmia voi ja pitää toteuttaa NYT. Ei elää "sitten kun" elämää. Ei sitä tiedä paljon aikaa on jäljellä, mutta toisaalta sitä on turha myös stressata etukäteen kun ei asialle mitään voi tehdä. Oma vanhempani kuoli kuusikymppisenä ja herätteli kyllä itseä ajattelemaan omaa elämää.

Haaveista totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokusen vuoden olen jo itsekin kärvistellyt selvän levottomuuden kourissa. Ei kait tätä muuten voi selittää, kuin tällä perinteisellä 50v-kriisillä? Pahimmat kliseet (moottoripyöräily ja avoautot) on hoidettu jo aiemmin pois alta, joten jotain kovempaa on ilmeisesti pakko nyt saada? Sen verran ruma ja köyhä olen, ettei taida olla edes vaimon nuorempaan vaihto realismia?

Olisiko arvon raadilla jotain hyviä ehdotuksia?

Matkustelu ja erilaisten elämysten keräily auttaa ainakin itselläni.

Itselläni nuo on taas menettänyt täysin merkityksensä, johtuen ehkä siitä että 40 kriisissä yritin etsiä merkitystä ja sisältöä elämään tuollaisesta ja kyllästyin koko hommaan. Mulla on auttanut se että käännyn enemmän sisäänpäin, kiinnostun henkisistä arvoista ja todellisista itsestäni, enkä enää yritä hösätä ulkomaailmassa niin paljon etsien kokemuksia ja elämyksiä.

Tuossa kohtaa viimeistään havahtuu omiin aikaan saannoksiin, ja pohtii kaikenlaista. Itse täytän ensi vuonna 50, ja onhan se karua ajatella, että aikaa on jäljellä enää 0-30v taivaltaa täällä.

Toisaalta olen elänyt hyvän ja tapahtumarikkaan elämän, jotain ei tarvitse katua paljoa tekemättömiä asioita. Ja mielihän on yhä utelias ja kroppa viriili. Mikäs tässä on mentäessä kohti uusia vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Haaveista totta kirjoitti:

Minusta ikäkriisit johtuvat yleensä toteutumattomista unelmista. Täytän parin vuoden päästä 50, enkä usko kokevani mitään ikäkriisiä. Olen saanut elämässäni kaiken, mitä olen toivonut ja oikeastaan enemmänkin. 

Silti minulla on vielä paljon unelmia, joita kohti ponnistelen. Näin ainakin oma mieleni pysyy virkeänä ja hyvänä. Odotan myös innolla eläkepäiviäni, että voisin muuttaa jälleen ulkomaille. Toivottavasti terveyttä riittää sinne saakka.

Itse en ole huomannut tuttavapiirissä tallaista että yleensä johtuisi toteutumattomista unelmista. Yhtä lailla kriiseilee unelmiensa toteuttajat ja ne jotka ei ole pystyneet/jaksaneet toteuttaan niitä. Aika usein niillä jotka ovat unelmansa toteuttaneet ne kaikki alkaa tuntua yhtäkkiä tyhjiltä ja merkityksettömiltä. Kaikille ei toki mitään kriisiä tule, mutta ei näytä korreloivan unelmien toteuttamisen kanssa. Joskus jopa tuntuu, että ne jotka ovat jo nuorena joutuneet pakosta luopumaan unelmistaan sopeutuvat helpommin vanhenemiseen.

Sitten vika on siinä toisessa onnellisuuden elementissä, eli niiden uusien haaveiden puutteessa. Ihminen passivoituu ja masentuu, jos ei ole unelmia. Sen on saanut usein lukea tältäkin palstalta. T

alo maksettu, lapset muuttanee omilleen, eikä ole enää ammatillisiakaan haasteita. Jäädään odottelemaan kuolemaa sen sijaan, että keksittäisiin uusia haaveita, joita kohti ponnisteltaisiin. Mielikuvituksenpuute tekee ihmisen onnettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Haaveista totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokusen vuoden olen jo itsekin kärvistellyt selvän levottomuuden kourissa. Ei kait tätä muuten voi selittää, kuin tällä perinteisellä 50v-kriisillä? Pahimmat kliseet (moottoripyöräily ja avoautot) on hoidettu jo aiemmin pois alta, joten jotain kovempaa on ilmeisesti pakko nyt saada? Sen verran ruma ja köyhä olen, ettei taida olla edes vaimon nuorempaan vaihto realismia?

Olisiko arvon raadilla jotain hyviä ehdotuksia?

Matkustelu ja erilaisten elämysten keräily auttaa ainakin itselläni.

Itselläni nuo on taas menettänyt täysin merkityksensä, johtuen ehkä siitä että 40 kriisissä yritin etsiä merkitystä ja sisältöä elämään tuollaisesta ja kyllästyin koko hommaan. Mulla on auttanut se että käännyn enemmän sisäänpäin, kiinnostun henkisistä arvoista ja todellisista itsestäni, enkä enää yritä hösätä ulkomaailmassa niin paljon etsien kokemuksia ja elämyksiä.

Nuo olivat vain esimerkkejä omasta elämästäni. Joku toinen löytää onnensa vaikka meditaatiosta, joogasta tai uskonnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin täytin jokin aika sitten 50 v ja etukäteen ajattelin, että saa nähdä mikä kriisi siitä tulee. Ei tullut mitään. Muistan, kun täytin 40, silloin oli pieni parin kuukauden kriisi. Se oli jotenkin isompi rajaviiva, nuoruus on lopullisesti ohi ja alkaa keski-ikä. 

Oikeasti? 40 kohdalla on nuoruus ohi, ja alkaa keski-ikäisyys? Itsestä tuntuu, että eläke alkoi houkuttamaan 40 nurkilla. Nuoruus loppui jossain 25-27 nurkilla, ja alamäkeä on elo ollut siitä lähtien (avioon, asunto, lapset, töitä, töitä, töitä....).

Juu no se varsinainen nuoruus toki oli mennyt jo ajat sitten, mutta ikää ajatellen, mielestäni alle 40 v on vielä nuori. Ja nelikymppisenä ainakin mulla tosiaan oli tuota oli lapsiperhearkea, työtä, velanmaksua. Nyt viisikymppisenä velat alkaa olla maksettu, lapsista nuorin on muuttamassa pois kotoa ja olen vaihtanut ammattia. Nykyään nautin työstäni. Ja loma on oikeasti lomaa, kun ei tarvitse lapsista huolehtia. Ei ole ihan oikeasti mitään valittamista, elämä on erinomaisen hyvää ja unelmia on tulevaisuuteen vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Unelmia voi ja pitää toteuttaa NYT. Ei elää "sitten kun" elämää. Ei sitä tiedä paljon aikaa on jäljellä, mutta toisaalta sitä on turha myös stressata etukäteen kun ei asialle mitään voi tehdä. Oma vanhempani kuoli kuusikymppisenä ja herätteli kyllä itseä ajattelemaan omaa elämää.

Mielestäni vähän kaksipiippuista. Jonkun unelman voi toteuutta tältä istumalta, kuten vaikkapa varata joulumatka. Sitten on haaveita, joiden toteuttaminen vie vuosikymmeniä, kuten vaikkapa asuntolainan loppu tai eläköityminen ja ulkomaille muutto.

Kaikki haaveet eivät maksa mitään, mutta moni maksaa ja kun sen toteuttaa pikavipillä nyt, elämä luottotiedottomana hankaloituu huomattavasti. Silti moni on kovin kärsimätön.