Miksi mies käyttäytyy näin?

Olemme seurustelleet reilut kaksi vuotta, mutta asutaan edelleen omissa kodeissamme. Molemmilla lapset edellisestä suhteesta eikä halua aloittaa uusperhekuvioita, suhde toiminut parhaiten näin.

Miehellä on aika vankkumattomat ja vahvat mielipiteet erinäisistä asioista. Mitä pidempään on oltu nyt yhdessä niin olen alkanut huomata piirteen vahvistuneen ja vaikuttaa usein siltä, että mies on ehdottomasti sitä mieltä, että hänen ratkaisunsa ja mielipiteensä on tilanteessa kuin tilanteessa oikea.

Etenkin lapsiin ja nuoriin ja heidän kasvatukseen liittyen miehellä on vankat mielipiteet ja toimii mielestään oikein. Mies on ollut minua kohtaan hyvä ja olen kokenut lämmintä kohtelua taholtaan. On jaksanut muistaa eri tavoin ja auttanut arjessa monin tavoin, kun teen vuorotyötä. Pikku hiljaa kuitenkin olen huomannut, että mies on alkanut piikittelemään enemmän minua ja usein vastailee hieman ilkeään, sarkastiseen sävyyn sanomisiini. Miehellä on perussairauksia, joiden vuoksi on kipeä ja väsynyt välillä-ymmärrän ettei kukaan ole aina parhaimmillaan etenkään kipuilevana. Mutta käytös on myös alkanut mietittyään itseäni, en ehkä tykkää tästä voimistuvasta piirteestä...

Olen eronnut hankalasta avioliitosta, ex oli erittäin jyrkkä ja vahva kaikin puolin, ”narsismiin” sopivia piirteitä löytyi paljon ja elämäni hankaloittaminen on jatkunut näihin päiviin saakka, vaikka erosta on jo kolmisen vuotta. Tällainen käytös on siksikin itselleni punainen vaate. En itsekään ole mikään tossu, joka ei uskaltaisi mistään mitään sanoa tai puoliaan pitää. Mutta en jaksaisi alkaa enää samaan kuvioon, olisi jo kiva elellä vain mukavasti leppoisassa parisuhteessa, mitä tämä on parhaimmillaan ollut.

Mitä olette mieltä, paheneeko piirre suhteen edetessä ja mistä ylipäänsä johtuu miehen jääräpäisyys ja oikeassa olemisen pakko? Asiaan liittyy myös vaihteleva ”mieli” ja mies on usein vihainen tai jotenkin kireä. Kun olen huomauttanut ajoittain asiasta, kuittaa mies sen niin, että on tällainen kuin on, eikä tuskin tämän ikäisenä ala enää itseään kovin muuttamaan ja mitään ”hymypoikaa” esittämään... olemme siis reilu 40-kymppisiä. Näkökulmia otetaan vastaan.