Kuinka te kehtaatte tinkiä??

En tingi, koska tinkiminen on noloa.

Isäpuoli tinki aina ja hän oli varakas. Minä en tingi ja olen köyhä. Onkohan tarinalla jokin opetus?

Jos en halua maksaa tuotteesta pyydettyä hintaa tai se tuntuu liian korkealta, voin tehdä vastaehdotuksen. Myyjä on se, joka päättää myykö sillä hinnalla vaiko ei. Yleensä en tingi kaupoissa tai muualla, jos siihen ei ole aihetta, mutta jos tuotteessa on vika, esim. esittelytuote, niin pyydän hinnan alennusta tai sitten haen tuotteen, jota ei ole esitelty. Huvikseni en lähde tinkimään, ei ole minun tapani.

En tingi, skippaan ylihintaiset saman tien ja jos hinta on kohdallaan ja tarvitsen tuotteen niin ostan sen pyydetyllä hinnalla. En myöskään anna alennusta.

Suomalaisten käsitys tinkimisestä tuntuu olevan se, että jos tuote maksaa uutena 300, myyn vähän käytettyä Turussa 150 €:lla niin joku tarjoaa 70 € toimitettuna Mikkeliin. Tai jos olen laittanut ostoilmoituksen vaikka 52-koon takista niin tarjouksia tulee välillä 46-62.

Syy tinkimiseen? Saada hinta kohdilleen eli välttyä maksamasta ylihintaa. Hinta on aina neuvottelutulos kahden välillä. Myyjän intressi on saada ylihintaa, ostajan alihinnalla. Oikea hinta on sellainen, johon kumpikin on tyytyväinen. Se löytyy neuvottelemalla eli tinkimällä.

Seon kaupankäyntiä.