Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yli 40-vuotiaat naiset, jotka ette ole ikinä olleet vastavuoroisessa, rakastavassa ja hyvässä parisuhteessa?
12.08.2019 |
Millaisesta taustasta tulette?
Kiinnostaa, koska oikeastaan kukaan ystäväni ei käsitä sitä, miten voin olla sinkku. Taustani on aika hankala mutta se ei mitenkään näy minusta päälle päin. Olen joutunut kasvattamaan itseni pitkälti yksin ja olen jo lapsena hoitanut ainoaa vanhempaani, joka ei tuntunut oikein selviävän elämässään.
Se on jättänyt jälkensä siten, että olen ihan äärimmäisen itsenäinen (ei ole ollut koskaan ketään, jolta kysyä neuvoa/jolle itkeä huoliaan) enkä kestä yhtään sitä, että kumppanini olisi edes jollain osa-alueella hoivattava. Kelpuutan kumppaniksi vain todella itsenäisen miehen ja niitä taas ei tunnu olevan. Monen miehen kanssa parisuhdetta kokeilleena on tuntunut siltä, että minä en saa miehestä elämääni mitään lisää kun taas miehet ovat olleet aivan onnessaan löydettyään naisen, joka osaa hoitaa niin talousasiat, vaativammatkin kodin remontit mutta joka kuitenkin tykkään olla perinteisellä tavalla naisellinen mitä tulee fyysiseen olemukseen ja pukeutumiseen.
Eli vaikka minuun ihastutaan ja rakastutaan, en koskaan tunne itse samoin. En ole törmännyt mieheen, jonka kanssa olisi turvallinen olo. Tapaan ainoastaan miehiä, jotka vievät minulta enemmän kuin antavat.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat ap käytökseltäsi hyvin paljon samankaltaiselta kuin miesystäväni. Tekee muuten erittäin vaikeaksi rakastaa tai päästä edes lähelle, kun toisella on kaikki suojamuurit ylhäällä eikä mitään haavoittuvuutta tai inhimillistä heikkoutta voi näyttää. Hän on täydellisen itsenäinen, ei osaa/halua/suostu ottamaan apuani vastaan missään fyysisissä asioissa eikä toki tarvitsekaan sitä, koska osaa kyllä kaiken itsekin. Mutta myöskään en voi oikein olla tukena ja peruskalliona häntä varten, koska hän ei myöskään paljasta näitä heikkouksiaan eikä juuri tunteitaankaan. Olen alkanut miettiä että mitä muuta hän minusta haluaa kuin mukavaa hengailuseuraa ja hyvää seksiä (joista molemmista nautin tietysti itsekin), ei tämä ainakaan mikään kunnon vastavuoroinen parisuhde ole, ja nimenomaan hänen käytöksensä vuoksi, kun ei millään ilveellä päästä sinne muurin sisään.
Kyllä parisuhteessa pitää ainakin minusta molemmilla olla olo, että on jollain tapaa toiselle korvaamaton ja että toinen tarvitsee sinua; ei tietenkään oman itsenäisyytensä ja kykynsä luovuttaen, mutta näin toisena osapuolena on hyvin tarpeeton ja turvatonkin olo, kun tuntuu että jos eroamme, miehen elämään ei tule loveakaan, koska olen joka tapauksessa vain joku ylimääräinen kiva lisä minkään erinomaisen tärkeän sijaan.