Voiko perheelliset ja vapaaehtoisesti lapsettomat tulla toimeen keskenään?

Tietysti on. Suurimmalla osalla kavereistani on lapsia. Meillä on muuta puhuttavaa kuin lapset tai niiden puuttuminen.

On, jos ei vaadi, että ystävät ovat samanlaisia kuin itse.

Ei, koska perheelliset ylenkatsovat veloja. Veloja ei moinen asema kiinnosta.

Miksi ei voisi?  Sama kuin kysyisi että voiko ihmiset tulla toimeen jos toisella on sisaruksia ja toisella ei? Tai jos toisen isovanhemmat on kuolleet ja toisen ei? Tai jos toisen vanhemmat on eronneet ja sillä on isäpuoli ja äitipuoli ja toisella ei? Tai voiko sinkut ja parisuhteessa olevat tulla toimeen keskenään? Niillä vasta onkin ihan erilainen elämä...

Vierailija kirjoitti:

On, jos ei vaadi, että ystävät ovat samanlaisia kuin itse.

Kyllähän sitä voi olla samanlainen muuten, esim. miten miehet erottaa toisistaan että kuka on siittänyt lapsen ja kuka ei? Nehän ei aina itsekään tiedä olevansa isiä kun ovat ympäriinsä siementäneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska perheelliset ylenkatsovat veloja. Veloja ei moinen asema kiinnosta.

En ole kyllä moiseen koskaan törmännyt. Ei perheellisillä ole mitään syytä ylenkatsoa veloja yhtään sen enenpää kuin niitäkään jotka on tahtomattaan lapsettomia. Miksi kukaan edes olisi kiinnostunut siitä haluaako joku toinen lapsia vai ei, eihän se asia kellekään muulle kuulu kuin omalle puolisolle jonka kanssa lapsia tehdään tai ollaan tekemättä.

Tällä palstalla kyllä velat haukkuu joka ikisessä ketjussa ja joka ikinen päivä niitä joilla on lapsia ja lapsia yleensäkin, ihan kuin lapset ei olisi ihmisiä ja ihan kuin itse eivät olisi myös olleet lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, jos ei vaadi, että ystävät ovat samanlaisia kuin itse.

Kyllähän sitä voi olla samanlainen muuten, esim. miten miehet erottaa toisistaan että kuka on siittänyt lapsen ja kuka ei? Nehän ei aina itsekään tiedä olevansa isiä kun ovat ympäriinsä siementäneet.

No nämä eivät varmaankaan käytä vapaa-aikaansa, rahojansa, tarmoansa lapsiin, lapsista huolehtimisiin, jos ei edes tiedä, että ovat siementäneet. Näin he eivät ole omassa mielessään vanhempia, kun eivät siitä mitään tiedä.

Onko siis niin, että lapsettomuudesta kärsineet, mutta lapsiperhe-elämää viettävät adoptiovanhemmat eivät mielestäsi ole vanhempia? Vaikka ovat tehneet hakemuksia, todella halunneet lasta/lapsia, käyneet keskustelua vanhemmuudesta viranomaisten kanssa? Kun kerran se siementäminen tekee mielestäsi isäksi.

Mikseivät voisi? - Itse olen vapaaehoisesti muutaman lapsen kummi, vaikka itselläni ei ole paljossa omasta tahdostani omia lapsia. Mutta olen kyllä myös joskus kieltäytynyt ja sanonut ei kun minua on pyydetty kummiksi, kun olen jotenkin tuntenut, että minun ja minua kummiksi pyytäneillä on liian erilaiset elämänarvot ja mielikuva siitä, mitä kummius tarkoittaa.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska perheelliset ylenkatsovat veloja. Veloja ei moinen asema kiinnosta.

En ole kyllä moiseen koskaan törmännyt. Ei perheellisillä ole mitään syytä ylenkatsoa veloja yhtään sen enenpää kuin niitäkään jotka on tahtomattaan lapsettomia. Miksi kukaan edes olisi kiinnostunut siitä haluaako joku toinen lapsia vai ei, eihän se asia kellekään muulle kuulu kuin omalle puolisolle jonka kanssa lapsia tehdään tai ollaan tekemättä.

Tällä palstalla kyllä velat haukkuu joka ikisessä ketjussa ja joka ikinen päivä niitä joilla on lapsia ja lapsia yleensäkin, ihan kuin lapset ei olisi ihmisiä ja ihan kuin itse eivät olisi myös olleet lapsia.

Tätä tarkoitinkin. Miten lapsettomat voivat olla hvissä väleissä perheellisten kanssa jo lapset edustaa kaikkea pahaa ja itsekkyyttä? 

Riippuu varmasti niin velasta kuin vanhemmasta. Ei tietenkään ole yhteistä puheenaihetta sellaisen kanssa, joka on kykenemätön puhumaan mistään muusta kuin lapsista. Eräs ystävä sanoi olevansa iloinen, että olen hyvä kuulija, kun hän puhuu lastensa ongelmista. En neuvo, enkä paheksu tilanteen aiheuttamia negatiivisia tunteita. En toki tulisi hyvin toimeen, jos ongelmat olisivat ainoa puheenaihe.

Hankalat ja epämiellyttävät ihmiset ovat sitä kaikissa elämäntilanteissa. Lapsensa kasvattaneet ovat hiihtäneet päiväkotimatkat susia pakoon lapset pulkassa ilman apua keneltäkään ja vihaavat nykyisiä lapsiperheitä. Ruuhkavuosia elävät ovat itsekeskeisiä ja kaikki pyörii heidän perheensä ympärillä. Tahattomasti lapsettomat ovat kateellisia ja yliherkkiä. Vela on ilkeä ja epäempaattinen lastenvihaaja.

Ei tietenkään voi. Todennäköisesti tappavat toisensa jos jättää viideksi minuutiksi valvomatta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmasti niin velasta kuin vanhemmasta. Ei tietenkään ole yhteistä puheenaihetta sellaisen kanssa, joka on kykenemätön puhumaan mistään muusta kuin lapsista. Eräs ystävä sanoi olevansa iloinen, että olen hyvä kuulija, kun hän puhuu lastensa ongelmista. En neuvo, enkä paheksu tilanteen aiheuttamia negatiivisia tunteita. En toki tulisi hyvin toimeen, jos ongelmat olisivat ainoa puheenaihe.

Hankalat ja epämiellyttävät ihmiset ovat sitä kaikissa elämäntilanteissa. Lapsensa kasvattaneet ovat hiihtäneet päiväkotimatkat susia pakoon lapset pulkassa ilman apua keneltäkään ja vihaavat nykyisiä lapsiperheitä. Ruuhkavuosia elävät ovat itsekeskeisiä ja kaikki pyörii heidän perheensä ympärillä. Tahattomasti lapsettomat ovat kateellisia ja yliherkkiä. Vela on ilkeä ja epäempaattinen lastenvihaaja.

Olisi tosi kiva, kun et yleistäisi! 

Olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta se ei suinkaan tarkoita että vihaisin lapsia. Rakastan lapsia, mutta lapsettomuuteeni minulla on omat syyni. Olen tehnyt monet sukulaiseni ja tuttavani onnelliseksi, kun he tietävät, että olen lapsenvahtina kun heillä on tarve apuun. Ja tiedän että lapsetkin rakastavat minua. Se näkyy heidän käytöksestään. Puuhaillaan yhdessä kaikkea kotonani, heidän kotonaan, käydään tapahtumissa ym. Tuskin olen ainut samoin ajatteleva, eli uskoisin myös muita kaltaisani olevan. 

Olen vala. Paras ystäväni on neljän lapsen äiti. Tutustuttiin aikanaan samassa työpaikassa, ja ystävyys on jatkunut vuosia.

Hän pystyy puhumaan muustakin kuin lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Olen vala. Paras ystäväni on neljän lapsen äiti. Tutustuttiin aikanaan samassa työpaikassa, ja ystävyys on jatkunut vuosia.

Hän pystyy puhumaan muustakin kuin lapsista.

Miten tuo edes toimii? Eikös perheelliset mene aina lasten ehdoilla?

Voi tulla. Ei tietenkään silloin, jos kumpikin vihaa toisensa elämäntapaa. Itse olen lapseton (en vapaaehtoisesti) ja ystävälläni on 4 lasta. Meillä on muitakin puheenaiheita kuin lapset tai lapsettomuus. Hän kertoo lasten yleisiä kuulumisia ja touhuamisia, mutta puhumme enimmäkseen kaikesta muusta. Hän tarvitsee omia harrastuksia ja omaa aikaa ja aikuisten seuraa. Välillä on lapset mukana ja välillä näemme kahden kesken kahvittelun, shoppailun tai ulkoilun merkeissä. Joskus lähden seuraksi johonkin lasten juttuun tai puistoon. Mukavaa on.