Ripustautuva tuttava

Onko teillä neuvoja miten päästä seuraavasta tilanteesta ulos: mulla on yksi suhteellisen uusi TUTTAVA, joka haluaa olla kanssani tekemisissä jatkuvasti ja pitää meitä hyvinä ystävinä. Minä en hänen seurastaan välitä ja näen häntä vain ollakseni kohtelias.

Tapasin hänet mutkan kautta alle vuosi sitten ja hän ehdotti, että voitaisiin mennä lounaalle joku kerta. Ollaan n. 30-vuotiaita avoliitossa eläviä lapsettomia naisia. No, menin sitten lounaalle hänen kanssaan ja ällistyin kuinka huomattavan ujo, mielipiteetön ja tuppisuu hän olikaan. Yritin ylläpitää keskustelua, esittää kysymyksiä jne, mutta sain vain lyhyitä joo/ei/emmätiedä vastauksia. Hän puhuu äärimmäisen hiljaa ja jouduin usein jopa kolmesti kysymään mitä.

No, tämän tapaamisen jälkeen hän alkoi viestitellä mulle ahkerasti ja haluaa koko ajan nähdä! Lähettelee mulle myös sydämiä ja kertoo kuinka tärkeä ystävä olen. Olen nähnyt häntä nyt vaikka kuinka monta kertaa ja yksin saan puhua ja haastatella häntä kuin joku isoäiti ujoa lapsenlastaan!! Tämä on hiton kuluttavaa ja tylsää, eikä anna mulle yhtään mitään. Mulla on useita hyviä ystäviä, enkä jaksa tällaista riippakiveä seurana, mutten tiedä miten pääsen hänestä eroon loukkaamatta häntä.

Avomieheni on myös tavannut tämän tuttavan ja hänen avomiehensä (tämä tuttavan avomies on myöskin ihan sairaan ujo eikä puhu mitään). Nyt tämä tuttava pyytää meitä sitten myös tuplatreffeille, illallisille tai keilamaan. Ollaan käytykin ja mun avomies oli ihan et mitä ihmeen hissukoita noi on ja eikä halua viettää enää nelisin aikaa. Edes alkoholi ei tehnyt heitä puheliaammiksi. Tää pariskunta pyysi meitä myös juhannuksen viettoon heidän kanssaan ja onneksi oltiin silloin ulkomaanreissulla, huhhuh mikä tylsä ja raskas juhannus siitä oiskaan tullut.....

Apua tilanteeseen? Hän asuu samalla paikkakunnalla ja seuraa liikkeitäni myös somessa aktiivisesti.