Kerron nyt tositarinan

Muutin seitsemisen vuotta sitten ekaa kertaa omilleni. Se oli vuokrayksiö alueella, jonka maine ei ole erityisen hyvä (mutta ei se alueena niin kamalakaan ole kuin tykätään juoruta.) ihan ok paikka väliaikasesti.

Mutta ropleema on se, että jotenkin nämä 3 vuotta ovat jääneet mieleeni vahvasti ja tunnen, että ne olivat elämäni parhaat vuodet, vaikka olihan oikeasti jo silloin kaikenmoista henkilökohtaista ongelmaa eikä asuntokaan ollut mikään unelma.

Mutta jotenkin palaan aina mielessäni siihen jakkaraan, jolla istuskelin keittokomerossa ja olin puhelimella. Miksi se aika tuntuu jotenkin olleen erityisen hyvää?

Nyt minulla on iso talo ja tyylikäs sisustus, parempi itsetunto, toimivat lääkkeet... Kaikki on oikeasti paremmin kuin silloin. Ehkä joskus muistelen tätä aikaa, että kyllä se oli elämäni parasta aikaa ihan ehdottomasti!