En koe, että self-help-oppaista olisi mitään konkreettista hyötyä itselleni

Varmasti riippuu paljon oppaasta, sen kirjoittajasta sekä ihmisestä ja hänen ongelmistaan.

Minusta sinun pitäisi vain kuihtua pois eikä yrittää yhtään.

Koko ajatus on jotenkin nurinkurinen. Apu sanana tarkoittaa mielestäni jotain mitä saadaan muilta. Se  opaskin on ilmeisesti tarkoitettu avuksi, joten eihän silloin edes voi olla kyse mistään omasta avusta (jota ei siis edes käsitteenä oikein voi olla olemassakaan).

Minäkään en saa apua raamatusta vaikka moni saa, arvaa mitä teen? En lue raamattua ja tadaa yksi "ongelma" vähemmän. Mitäpä jos lukisit aiheita jotka kiinnostaa, josta saat iloa ja apua jos self-help ei sitä tuo, niin älä lue.

Iso osa self help -kirjallisuudesta on sellaista, että kirjan ”mielenmaailmaan” on pystyttävä heittäytymään täysillä, ilman kritiikkiä. Siksi ne eivät sovi elämänoppaiksi ainakaan sellaisille ihmisille, joista tuntuu naurettavalta seurata ”mene ulos ja hymyile joka kerta kun näet kauniin kukkasen, vaikkei hymyilyttäisikään — kun vain käytät kasvojesi lihaksia, pian kasvosi tottuvat hymyilyyn ja hymyilet lopulta ihan huomaamatta, mikä taas välittää aivoille signaalia onnellisuudesta” -tasoisia ohjeita.

Itse olen saanut paljonkin irti tällaisista ”syö joka aamu pari palaa suklaata” -tasoisista kirjoista, mutta olenkin haihattelijaluonne.