Länsimainen lääketiede

MInulla oli elämänvaihe jossa kokeilin aika montaakin erilaista ns. "vaihtoehtohoitoa". Näin jälkeenpäin ajatellen kyse oli enemmän oman itseni etsinnästä joka purkautui kaikenlaisena pahana olona ja fyysisinä oireina. Perinteinen läketiede todellakin hoiti vain oireita (vaikka kyllä moni lääkäri sanoi suoraan että henkiset syyt ovat luultavasti ainakin osittain oireiden takana). Mutta en kyllä kokenut vaihtoehtohoitoja sen kummempina. Oli kyllä mukavaa kun joku tuntui todella keskittyvän minuun mutta pidemmällä tähtäimellä moni hoitosuhde alkoi tuntua myös aika lailla rahastukselta. Yksi "hoitaja" ei millään halunnut uskoa että voin jo paremmin vaan halusi hoitaa aina vain uusia asioita joita minussa "näki".

Lopullinen oikea "hoito" minulle oli se että laitoin koko elämäni uusiksi alkaen parisuhteesta ja ammatista jatkuen asuinpaikkaan. Vähitellen oireet katosivat itsekseen.

Edelleen olen kyllä jollain lailla "avoin" myös muille kuin lääketieteellisille hoidoille mutta olen kyllä varovaisempi sen kanssa millaisiin hoitohin menen.

Vaihtoehtohoitoja olen käyttänyt sellaisiin epämääräisiin vaivoihin, joihin normi lääkärin vastaanotolta ei ole oikein löytynyt apua. Esim. kohtuuttoman usein toistuvat flunssat tai muu infektioherkkyys: lääkäristä saa kyllä ab-kuurin sitten kun oireet niin pahoiksi menee, mutta ei mitään keinoja millä vahvistaa immuniteettia niin ettei vähän väliä sairastelisi. Samoin esim. epämääräiset väsymys- ja saamattomuusoireet, joihin verikokeissa ei ole löytynyt mitään selittävää syytä kuten esim. anemia tai kilpirauhanen, tällaisiin olen saanut apua. Laihduttamiseen sain taustatukea hypnoosista, mikä käsittääkseni myös lasketaan vaihtoehtohoidoksi. Ja on mulla oma yrttiapteekki kotona tavanomaisiin pikkuvaivoihin kuten päänsärky, uupumuksentunne, vatsavaivat, jännittäminen ja ahdistus, univaikeudet. 

Oma lempijuttuni on fytoterapia eli yrttihoito. Olen kokenut että moneen vaivaan löytyy kasvimaailmasta apuja, ja lisäksi tämä hoito ei ole niin länsimaisen ajattelun vastainen kuin esim. veden muistiin (jota ei ole todistettu) perustuva homeopatia. Yrteissä sentään on vaikuttavia kemiallisia aineita. Ayurveda ruokavaliosta sain apua myös joskus yleiseen kropan sekoiluun: menkat sekaisin, virusflunssia jatkuvasti, väsytti ympäri vuorokauden.

Molempia tarvitaan. Vakavat, akuutit jutut kuuluvat länsimaiselle lääketieteelle, krooniset pääosin luontaishoidoille. Ja tietysti kaikki pikkujutut, kuten flunssat, kannattaa hoitaa luontaisesti. Näin mun mielestä. Olen itse tosi rohkea käyttämään esim. yrttejä ja käymään luontaishoidoissa ja mielestäni olen onnistunut vähintäänkin hyvin. Olen reilusti yli 50-v ja olen täysin terve, särkylääkkeen olen ottanut joskus lähes 10 v sitten. Antibioottikuurilla olin n. 30 v sitten. Vaihdevuodet ovat ilmeisesti vasta alkaneet ja oireita hoidan vyöhyketerapialla, hivenaineilla ja aromaöljyillä. 

Lapset olemme myös hoitaneet luontaishoidoilla, kukaan ei ole käynyt koskaan lääkärissä minkään sairauden takia, pari loukkaantumista on ollut ja normaalit neuvola- ja koululääkärintarkastukset. Käytössä on ollut mm. homeopatia (kuumetta alentamaan, hampaiden tullessa rauhoittamaan ikeniä), vyöhyketerapia (siitepölyallergia), aromaöljyt (flunssa), korvakynttilähoito (tukkoisiin korviin). Aina on apu tullut. Miehellä ei ole ollut flunssaa kummempaa, kerran loukkasi selkänsä ja kävi kansanparantajalla energiahoidossa ja kipu jäi sille tielleen. 

Mutta siis, jos minulla nyt vaikka umpilisäke tulehtuisi, niin mielellään menisin leikkaukseen. Jälkihoitona sitten luontaishoitoja. Pitää osata aina harkita, mitä hoitoa milloinkin tarvitsee.

Kiitos hyvistä ja asiallisista vastauksista. Noihin yrttihoitoihin olisi mukava päästä myös itse tutustumaan ja perehtymään.

Tämäpä juuri, että pitää osata punnita mistä hoidosta ja lääketieteestä on apua milloinkin. Lähtökohtaisesti pitäisi aina ajatella potilaan parasta ja suositella sitä parasta hoitoa sen hetkiseen vaivaan. Oli kyse sitten tästä länsimaisesta lääketieteestä tai vaikka näillä vaihtoehto hoidoilla, kunhan apua tulee vaivaan kuin vaivaan.

Tuntuu vain siltä että länsimaisessa ajatellaan jos on vaiva ja vastausta ei löydy mistä johtuu ajatellaan että on korvien välissä vikaa.. vaikka jostain muusta hoidosta sitten löytyykin apu ja parannus ,siitähän pitäisi olla vain iloinen potilaan puolesta. Loppu tuloshan kuuluisi olla: potilas paranee.