Avoimen yliopiston Puheviestinnän perusteet -kurssilla olleet... millainen sisältö?

Ei kokemusta ko. kurssista, mutta avoimen yliopiston kursseja ei käytännössä koskaan ole vaikea päästä läpi. 

Ei kai puheviestinnän kurssissa voi olla mitään sellaista, joka estäisi läpipääsyn. Olin kurssilla, jossa opettaja puhui enemmän kuin opiskelijat yhteensä, kun tavallaan 'esiintyvä taiteilija' oli. Sisältö varmaan vaihtelee, ja esiintymistä on monella tavalla, mm. videolle kuvattuna. Se olikin aivan kaameaa katsottavaa. Miten ihmeessä minä olenkin koko esiintymisen ajan ollut tuolla tavalla .. Mutta tarkoitushan on oppia paremmaksi esiityjäksi.

Paljon puhetta, vähän sisältöä.

Käytiin paljon läpi sitä, mitä on vuorovaikutus ja miten omia vuorovaikutustaitoja voi parantaa. Käsiteltiin myös palautteen antamista ja kurssilla piti tehdä kirjallinen oppimistehtävä ja pitää suullinen esitelmä muille valitsemastaan aiheesta. Ei siis mitään mistä ei selviäisi. :)

Kävin aikanaan tuon kurssin yliopiston puolella tutkinto-opiskelijana. Siellä ei ollut kovin paljon mitään teoriaa, lähinnä keskustelua siitä, millaista puheviestinnän pitäisi olla, miten se on erilaista eri tilanteissa ja miten yleisö ja asia vaikuttavat siihen. Meidän ryhmä oli noin 12 henkeä, tai jotain sellaista. Jotain puheita pidettiin ja ne videoitiin ja sit videota ruodittiin aika ystävällismielisesti (eli kenellekään ei sanottu mitään kovin negatiivista, esim että ootpa sekava ja hengästynyt puhuja, vaan enempi siihen tyyliin, että ”sinulla on hyvin välitön ja spontaani tyyli ja innostuksesi välittyy esiintymisestäsi selvästi” - mikä on tavallaan sama asia positiivisen kautta tulkittuna. Ja sit mietittiin, että ”tietysti se, että tiedät paljon, näkyy tässä läpi joka tapauksessa, mutta jos haluaisit korostaa innostuksen sijasta asiantuntija-asemaasi, voisit yrittää pitää taukoja puheessasi ja hidastaa tempoa vähän”.

Luulen, että se, jos olisi kieltäytynyt pitämästä noita puhe-esityksiä kokonaan, olisi johtanut suorituksen hylkäämiseen. Tai jos olisi ollut kovin monelta tapaamiskerralta poissa. Mutta esityksiä ei arvioitu numeroina, eikä ollut mahdollista ”mokata” niin pahasti, että sen takia olisi tullut hylätyksi. Pointti ei ollut, että rakennetaan täydellinen esitys (koska ei sellaista ole) vaan että tunnistetaan oman puheen tyylejä ja että niitä voi muokata erilaisten tarpeiden mukaan.

Riippuu yliopistosta ja opettajasta mutta ainakaan se mitä joskus aikanaan tuolla nimellä kävin ei ollut erityisen hankala. Lähinnä ärsytti läsnäolopakko silloin kun oli muitakin opintoja ihan riittämiin ja pelotti esiintymiskammoisena se lopun pikku pakollinen puhe. Osittain samaa asiaa oli meille opetettu jo lukiossa joten muuta ihmeellistä tuolla kurssilla ei ollut kuin käytännön harjoittelu ja kertaus.