Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kokemuksia 7-vuoden ikäerosta, miten sujunut?

Vierailija
28.05.2006 |

Onko tullut mustasukkaisuutta ja ehtivätkö vielä tapella?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
28.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

isoveli oli tosi innokas hoitaja ja välillä retuutti vähän liiaksikin minua kun oli pieni. teini-iässä oli tosi mukava ja aina auttamassa... Monessa asiassa oli mukavaa että oli noin ISO isoveli. Näin aikuisina ollaan tosi hyvissä väleissä ja auttaminen on molemmin puoleista...

Vierailija
2/5 |
28.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan kyllä läheisiä ja nykyään jo " samassa sarjassa" , mutta lapsena ei paljon yhteistä ollut. Tehtiin kyllä asioita yhdessä kotona, mutta ei siitä paljon seuraa ollut. Lapsen kannalta pienempi ikäero sii parempi. Äitini kans sanoi, että piti alottaa kaikki alusta kun minä synnyin. Hoidettavuuden kannalta varmaan ihan hyvä ero, pienemmän mustasukkasuus ym. vaikeemmin hallittavaa ja perushoitoa enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
28.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ikäeroa kuusi vuotta. Mies ei pikkuveljestään juuri innostunut, kun tämä oppi kävelemään ja leikkimään, oli isommalla jo eri vauhti ja omat kaverit. Kasvaessa myös elivät eri maailmoissa, sama jatkuu aikuisena.



Aloin just miettiä, että kun nuorempikin on kaksvitonen ja edelleen äidin vauva kaikin tavoin, lienee vaikuttanut siihen, että isommasta tuli uuttera oman tiensä kulkija, joka on tottunut selvitäämään asiansa itse..

Ei ne yhteyttä juuri pidä.

Vierailija
4/5 |
28.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on aina ollut tosi suojeleva ja huolehtiva asenne veljeen, ja mielestäni ollaan voitu aina jutella kaikesta, ja jutellaankin. Joskus ihan penskana muistan olleeni myös vähän mustis, vaikkei sitä silloin sellaiseksi tajunnut. :) Mutta päällimmäisenä mulla on tunne jonkinlaisesta varaäitiydestä veljeä kohtaan. On mukavaa, että veli voi mulle kertoa asioita, joita ei viitsi jostain syystä äitille kertoa.

Vierailija
5/5 |
28.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäiset vuodet meni ihan sietämättömässä, voimakkaassa mustasukkaisuudessa. Mutta kun oma oppi leikkimään kunnon leikkejä ja pelaamaan, iloa ja yhdessä oloa on riittänyt useammaksi vuodeksi. Nyt kun isosisko on yläastelainen, rupee taas hiipuu kiinnostus pienemmän kans leikkimiseen.