Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksaisi sheivata
29.07.2019 |
Varsinkaan jalkoja ja alapäätä. Kainalot on vielä sinänsä helppo sheivata, kun ovat niin pieni alue, mutta mieluiten jättäisin nekin rehottamaan. Kuka idiootti joskus keksi, että naisten "pitää" olla karvattomia kaikkialta kaulan alapuolelta? Kohta joku varmaan keksii, että käsikarvatkin on sheivattava. Ja kyllä, tiedän, että voisin vain jättää sheivaamatta ja olla piittaamatta muiden mielipiteistä, mutta se on vaikeaa, kun yhteiskunta tuputtaa karvattomuuden olevan normaalia ja naisellista, ja karvojen olevan ällöttäviä naisilla.
Kommentit (20)
Olet sitten karvainen tai sileä. Oma päätös. Jos haluat olla karvainen niin älä oleta saavasi miestä. Sellainen maailma tämä nyt vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksinyt yhtään syytä sheivata, joka ei johtunut muista, joten lopetin kaiken sheivauksen kolme vuotta sitten - mitään ei tapahtunut.
Alkuun pelotti mennä mekossa julkisille paikoille, mutta sitten huomasin, että kukaan ei huomannut. Ihoni voi paremmin. Suihkussa käynti on nopeampaa. Tykkään olla pörröinen.
Kerran ex-miesystäväni sanoi: "Turha teidän naisten on valittaa, kun meidän miesten täytyy kuitenkin ajaa parta!" Olin tikahtua nauruun, eikä mies siinäkään vaiheessa tajunnut, että on ehkä pikkuisen eri asia.
Joo, sheivaaminen on rasittavaa, mutta olo on aina jotenkin erityisen raikas ja naisellinen, kun palaa suihkusta kaikki vasta-ajeltuna.
Minä sheivaan itseni takia. En pidä karvoista ihollani, sileät sääret ja kainalot tuntuvat mukavilta, eikä niiden sheivaamiseen mene kuin muutama minuutti.
Muiden karvat eivät itseäni häiritseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin, ettei ketään ihan oikeasti kiinnosta, onko säärissäni karvoja vai ei, ja lopetin sheivaamisen. Olen ollut onnellisempi nyt.
Vierailija kirjoitti:
Joo, sheivaaminen on rasittavaa, mutta olo on aina jotenkin erityisen raikas ja naisellinen, kun palaa suihkusta kaikki vasta-ajeltuna.
Naiset käyvät kampaajalla. Meikkaavat. Käyttävät korkokenkiä. Lakkaavat kynnet. Ei kaikki, mutta ne kauneimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että naiset kuuleman mukaan pukeutuvat ja käyvät kampaajalla vain itseään varten?
Oma äitini pakotti minut sheivaamaan nuorena, vaikka en olisi halunnut. Perusteena aina "mitä muutkin ajattelee". Oikeastaan äiti teki aina joka ikisen päätöksensä sen pohjalta, mitä muut ihmiset meistä ajattelisivat, ja se ikävä kyllä tarttui minuunkin. En vieläkään pysty olemaan sheivaamatta, koska äiti juurrutti ajatuksen jonnekin syvälle, että pitää olla juuri samanlainen kuin muut eikä mitään enempää tai vähempää. Haluaisin päästä siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän enemmän karvaisista naisista. Jaloista voi ajaa.
M33
Sheivaaminen on luonnotonta, miksi pitäisi ajella karvat, jotka ihan luonnollisesti siellä kasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran ex-miesystäväni sanoi: "Turha teidän naisten on valittaa, kun meidän miesten täytyy kuitenkin ajaa parta!" Olin tikahtua nauruun, eikä mies siinäkään vaiheessa tajunnut, että on ehkä pikkuisen eri asia.
Mikä siinä on eri asia? Ajellaan luonnollista karvoitusta sosiaalisen paineen vuoksi?
Älä sheivaa jos ei jaksa. Ei kukaan oikeasti sun karvoja katso - jos nyt sattumoisin joku sun kainalokarvoista säikähtää, niin pienet on ihmisen ongelmat :D
Ennen inhosin karvojen ajelua. Iho kuivuu, tulee näppyjä, kutittaa... Kokeilin kaikki höylien vaihdoista ihon kuorimiseen ja talkkiin, öljyihin, rasvoihin, kaikki ja monelle eri tavalla ja tyylillä. Mutta ei. Ostin kestohöylän (sen metallisen, mihin tulee metallinen terä), niin nyt ei ole noita ongelmia. Ei tarvitse edes tehdä mitään muita toimenpiteitä kuin suihkuun-saippua-höyläys-huuhtelu-suihkusta ulos.
Tuon vempeleen jälkeen olen sheivaillut n. kerran viikkoon jalat/alapää/kainalot ja silloin tällöin toisen kerran kainalot. Talvisin menee viikkoja, kuukausi kun viitsii edes höylää näyttää.
Ennen kun olin laiskempi höylääjä, niin ei kukaan mitään sanonut, paitsi yhden ainoan kerran mies huomautti asiasta. Mies joskus totesi että voisitko noita kainalokarvoja edes lyhentää saksilla kun alkaa olla tuota karvaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla vastuulla saa jättää karvat ajelematta. Kavereiden kanssa naureskellaan niille teidän 70-luvun puskille ja varoitetaan muita miehiä ettei kukaan joudu "rämemajavaa" puikottamaan. Tiedä mitä kaikkea siellä asuu.
Kyllä se karvattomuus koskee myös miehiä: kasvot ja kainalot ainakin. Inhoan myös, jos mies kulkee ilman paitaa rintakarvat pölisten, yöks. Nyt helteillä olisin voinut käydä sanomassa muutamille, että peitä tuo ruma rintakehäsi.
KOen myös miehen sheivatun alapään kiihottavaksi. Jotkut miehet tajuavat sen ja jos ei muuta, niin pyynnöstäni ajavat sen.
Naisena voin sanoa, että todellakin painostan miehiä huolehtimaan karvoistaan.
Sheivata vai ei? Se on sinun oma päätöksesi. Luonteen lujuudesta ja itsensä arvostamisesta kertoo paljon se, miten itsenäisiä ajattelijoita ja tekijöitä olemme. Mitä muut ajattelevat -ajatuspinttymä tällaisissa yhteyksissä kertoo, että noudatamme muiden oletettuja "sääntöjä". Se kahlitsee eikä lisää onnen tunnetta omasta itsestä. Onneksi voimme aina kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini pakotti minut sheivaamaan nuorena, vaikka en olisi halunnut. Perusteena aina "mitä muutkin ajattelee". Oikeastaan äiti teki aina joka ikisen päätöksensä sen pohjalta, mitä muut ihmiset meistä ajattelisivat, ja se ikävä kyllä tarttui minuunkin. En vieläkään pysty olemaan sheivaamatta, koska äiti juurrutti ajatuksen jonnekin syvälle, että pitää olla juuri samanlainen kuin muut eikä mitään enempää tai vähempää. Haluaisin päästä siitä eroon.
Katso peiliin ja näe luuseri, joka pistää jopa tällaisen äitinsä syyksi. Ehkä kasvat edes millin henkisesti.
Kyllä se tässä naisten karvattomuutta ihannoivassa yhteiskunnassa vaatii siviilirohkeutta lähteä säärikarvat rehottavana edes kauppaan polvimittaisessa hameessa tai shortseissa. Joka kesä sitä pohdin, että pitäisikö sheivata sääret vai ei. Sitten on yhtäkkiä tilanne päällä, hellettä pukkaa eikä millään jaksaisi pitkissä housuissa lähteä ulos, eikä ole juuri sillä hetkellä aikaa lähteä säärikarvoja ajelemaan. Sitten olen hame päällä kaupassa, ja säärikarvat näkyy, eikä ketään näytä häiritsevän.
TÄnä kesänä olen ollut jopa juhlissa sheivaamattomin säärikarvoin, tosin minulla oli pitkä hame päällä. Tiedän, että karvaisista sääristä puhutaan takanapäin (Olen kuullut erään toisen naisen säärikarvoista puhuttavan niin, että ko. nainen ei ollut paikalla.), mutta onneksi tuttavani ymmärtävät olla sen verran kohteliaita, etteivät tule päin naamaa niistä sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
En keksinyt yhtään syytä sheivata, joka ei johtunut muista, joten lopetin kaiken sheivauksen kolme vuotta sitten - mitään ei tapahtunut.
Alkuun pelotti mennä mekossa julkisille paikoille, mutta sitten huomasin, että kukaan ei huomannut. Ihoni voi paremmin. Suihkussa käynti on nopeampaa. Tykkään olla pörröinen.
Sama juttu. En ole sheivannut kolmeen vuoteen ja itse olen kyllä jo oppinut pitämään karvoistani. Silti vasta tänä kesänä uskaltauduin ihmisten ilmoille hihattomassa topissa. Mitään ei tapahtunut eikä kukaan ole kommentoinut mitenkään! Mieskin tykkää karvoista, uskokaa tai älkää.
Olen ollut todella neuroottinen karvojen suhteen aiemmin, joten tämä on tehnyt tosi hyvää. Ennen en voinut käyttää hametta, harrastaa seksiä, nostaa kättä jne. jollen ollut sheivannut samana aamuna. Nyt vähän huvittaa, mutta enimmäkseen surettaa tuo ajatus. Jäin paljosta paitsi typerän karvaneuroosin takia.
Aloita karvankasvatuksen harjoittelu.