Syötkö vieraana mitä tarjotaan vaikket haluaisi?
Minulle kieltäytyminen on helppoa tai juon vaikka vain kahvia jos ei haluta mitään tai tarjottavat eivät näytä kutsuvilta. Omat vieraani huomioin kysymällä ovatko syöneet ja haluavatko jotain virvoketta. Äitini taas on monen vieraan painajainen - ryntää samantien kahvinkeittoon ja sulattaa vaikka pakastimesta monta sorttia pullaa jos ei muuta ole. Kauhea tuputus sitten että kaikkea pitää ottaa kun hän nyt laittoi. Moni ihan oikeasti haluaisi seurustella eikä mättää kohteliaisuudesta kahvileipiä. Sit jälkeenpäin valitetaan että söi turhaan. En tajua miten näin yltäkylläisenä aikana voi pahoittaa mielensä jos joku kieltäytyy kun haluaa voida hyvin. Ei se ole loukkaus tarjoajaa kohtaan!
Kommentit (27)
Syön jotain yleensä kylässä edes vähän vaikkei maistuisi, koen että on ok vaikka puolittaa jokin piiraspala tms. Anoppi on niin sairas tuputtaja että koen stressiä jo kyläilyä edeltävänä päivänä enkä stressin vuoksi halua syödä siellä mitään. Ihan sama otanko vähän vai paljon, koko ajan kommentoi miten vähän olen ottanut ja eikö taas kelpaa ja noin laiha tyttö. Siis se akka on aivan hullu. Puolet ruokapöydässä vietetystä ajasta kommentoi ja arvostelee mitä syön.
Itse ymmärrän jos ei halua syödä enkä tyrkytä, huomioin vieraat niin että jokaiselle mahdollisuus syödä jotain minkä tiedän maistuvan. Mutta aina ei vaan huvita. Haluan että ystävät viihtyvät luonani ja teen heidän olon mahdollisimman mukavaksi. En myöskään kysy viittä kertaa otatko.. Jos ei heti halua kahvia/mehua niin sanon että no sovitaan niin että sanot itse sitten jos haluat niin ei tarvitse sellaista ahdistavaa tenttaamista että joko joko joko nyt!
Ilmotan etukäteen kyläpaikkaan, jos kostain syystä en aio laittaa mitään suuhuni ja sitten en laita mitään suuhuni. Vastuu on myös minulla tiedottaa. Yleensä otan vähän jos tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön jos en ole allerginen. Tämä on vähän sellainen periaatteellinen juttu, olen maalta kotoisin ja tottunut ”tapoihin”.
"Tapoihin" kuuluu myös olla tyrkyttämättä.
Pahinta on kun aletaan kovaan ääneen surkuttelemaan että on se kun
ei kelpaa!
En käy tuputtajilla, saavat tulla meille ja tarjotaan mitä on jos tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden luona kyläillessä ei tarvii miettiä. Syön, jos maistuu. Mieheni yli 80-vuotias kummitäti on poikkeus: siellä on maistettava kaikkea. Hän ihan oikeasti loukkaantuu muuten. Ja se hänelle toki suotakoon.
Miksi se hänelle suodaan? Miksi hän saa loukkaantua, jos et maista kaikkea?
Tuskin ne sentään kyläilytarjottavista tulee. Ennemminkin siitä, mitä niiden välissä syö.