ihmisen ajatteleminen vähän ennen kuin hänet tapaa sattumalta
Onko teille käynyt niin, että joku tuttu tulee mieleen ja muutamien minuuttien päästä törmäät häneen jossakin sattumalta?
Olin tänään matkalla kauppaan, kun eräs minuun jäljen jättänyt henkilö tuli jostain syystä ajatuksiini. Kun pääsin kauppaan, niin näin tämän henkilön siellä kaupalla.
Mistä tämä mahtaa johtua?
Kommentit (10)
On useinkin käynyt. Toisaalta on käynyt niinkin, että olen ajatellut jotain tyyppiä ja sitten on tullut mieleen,että olisipa hassu sattuma törmätä siihen nyt, ja en ole törmännyt kuitenkaan...
Vierailija kirjoitti:
On useinkin käynyt. Toisaalta on käynyt niinkin, että olen ajatellut jotain tyyppiä ja sitten on tullut mieleen,että olisipa hassu sattuma törmätä siihen nyt, ja en ole törmännyt kuitenkaan...
Eli taitaa olla yleisempikin juttu, eikä merkki mistään sen kummemasta.
ap
Ilmiössä voi olla kyse siitä, että kun ajattelemaansa ihmiseen törmää, niin silloin paremmin muistaa sen, että on juuri ajatellut häntä. Sen sijaan kaikki ne kerrat, jolloin on ajatellut muita ihmisiä törmäämättä heihin, vain unohtuvat. Mitä enemmän ajattelee ihmisiä, sitä todennäköisemmin joskus sattuu niin, että törmää johonkuhun juuri häntä ajateltuaan. Se voi siis olla täysi sattuma, mutta aivot kuvittelevat yhteyden.
Mulle on käynyt kolme kertaa niin, että joku vanha koulukaveri on tullut mieleen. Vähän ajan päästä Hesarissa on ollut kuolinilmoitus. Kammottavan tuntuista.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään muulla ole vastaavaa kokemusta? Vai onko mun pakko vihdoin myöntää itelleni, että hän olisi ollut mun elämäni rakkaus, jos oisin vaan uskaltanut.
ap
Miksi et uskaltaisi?? Hän saattaa olla elämäsi rakkaus.
Ihastuksen kohdalla noin käy usein. Hän ilmestyy ajatuksiin aina vahvemmin juuri vähän ennen kuin ilmestyy näköpiiriin. Olen itsekin miettinyt mistä mahtaa johtua.
On käynyt. On myös käynyt vastaavasti telkkariohjelmien kanssa, eli ennen kanavan vaihtoa tai telkkarin päällelaittoa tulee joku ohjelma mieleen. Kerran alkoi päässä soimaan jonkun pupupiirretyn tunnari ja kun telkkarin laitoin päälle, oli se ohjelma vasta alkamassa ja tunnarista soi sama kohta mikä päässänikin. Sama juttu toisinaan radion kanssa, päässä alkaa soimaan joku biisi tai haluaisin kovasti jonkun kuulla ja tsädäm, sieltähän se sitten seuraavaksi soi.
Kerrottakoon, että kuuntelen radiota vain autossa eikä meillä ole omaa autoa. Eli radiota kuuntelen ehkä kahdesti vuodessa. Telkkaria en katso juuri ikinä, lapsilleni laitan toisinaan Pikku kakkosen ja lasten ollessa yökylässä (3krt/v) saatan jotain itsekin katsella.
Kummallisia sattumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään muulla ole vastaavaa kokemusta? Vai onko mun pakko vihdoin myöntää itelleni, että hän olisi ollut mun elämäni rakkaus, jos oisin vaan uskaltanut.
ap
Miksi et uskaltaisi?? Hän saattaa olla elämäsi rakkaus.
No siinä tapauksessa hän on menetetty elämäni rakkaus. Se uskaltaminen olisi pitänyt uskaltaa jo vuosia sitten. Ei olla puhuttu tai oltu tekemisissä vuosiin.
Eikö kenelläkään muulla ole vastaavaa kokemusta? Vai onko mun pakko vihdoin myöntää itelleni, että hän olisi ollut mun elämäni rakkaus, jos oisin vaan uskaltanut.
ap