Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä lapsen kanssa joka on niin voimakastahtoinen
väsynyt äiti
24.07.2019 |
.. että menettää kaikki kivatkin jutut kun ei yhtään noudata sääntöjä ja ohjeita?
Esim. riehuu, tappelee ja tekee kiusaa autossa niin pitkään että ei pääse jollekkin kivalle reissulle.
Ei tule pihalta sisään kehoituksista huolimatta, vasta väkisin kantamalla -> seuraamuksena ettei ehdi enää esim. aloittaa haluamaansa askartelua ennen iltapalaa.
Ei syö ruokaa, närppii ehkä hippusen ja sit ulvoo ettei jaksa yhtään. Totean rauhallisesti että ei ole pakko syödä, mutta seuraava ruoka on vasta X ja sitä ennen ei syödä, että nyt kannattaa syödä maha täyteen että ei tule nälkä ja jaksaa leikkiä. No hän lopettaa syömisen siihen omasta tahdostaan ja menee ehkä 10 min. jonka jälkeen alkaa pitkäjänteinen ulvonta ja kitinä siitä miten hän KUOLEEEE nälkään just nyt.
Ja siis lopputulos on aina lapsen osalta se jumalaton ulvominen ja itku kun niitä rajoja asetetaan, eikä ole ihan pienestä aikajaksosta kysymys, on ollut tälläinen aika pienestä saakka...
Meillä on toistuvat rutiinit, hyvin selkeät ja lasten kanssa yhdessä läpikäydyt säännöt. Kun lapsi tekee väärin, selitän aina ensin että miten pitäisi tehdä ja ohjaan oikeaan. Sitten annan varoituksen jos ei vieläkään totella. Toisen. Jonka jälkeen tulee seuraamus. Seuraamukset yritän pitää loogisina; esim. heittää leluja -> lelut pois. Raivotaan kun ruutuaika loppuu -> ruutuaikaa rajoitetaan kunnes homma toimii. Ei tulla sisälle -> seuraavana päivänä tullaan normaalia aiemmin sisälle tai jos sekään ei auta, ulos ei mennä ollenkaan.
Muut lapset tietää säännöt ja noudattaa niitä ihan kivasti. Sitten on tämä meidän perheen musta lammas, pian 5v, joka on niin kovapäinen että en kohta jaksa enää päivääkään. Eikä tämä kuuden viikon kesäloma yhtään auta asiaa... Toki on myös hyvä että lapsella on vahva oma tahto, enkä halua sitä kokonaan nujertaa. Ei ole siitä kysymys.. mutta kyllä hänen kasvattamisensa on melkoisen raskasta sisaruksiinsa verrattuna. Kasvatan heitä vielä pääsääntöisesti yksin, isän kanssa olemme eronneet. Isä osallistuu jonkin verran arkeen mutta aika vähän.
Kommentit (5)
Onneksi muillakin on voimakastahtoisia lapsia. Meillä 4,5 vuotias, joka saa päivässä vähintään viisi kilaria asiasta kuin asiasta. Kiljuu, paiskoo tavaroita jne. Joskus saa rauhoittumaan rauhallisella juttelulla, jos kus ei millään. Ei auta ennakointi ei mikään. Venyttää kyllä pinnan äärirajoille ajoittain. Kaksi vanhempaa lasta olleet 10xkertaa "helpompia". Toivottavasti aikaa ajaa asiansa ja menee ohi. Muuten kyllä valoisa ja vilkas lapsi>3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on aina vuorovaikutuksesta. Tämä lapsi on sinulle musta lammas ja hän tietää sen.
Lapsi on minulle ihan yhtä rakas ja tärkeä kuin muutkin. Ja kyllä minusta tuntuu pahalle jos jatkuvasti joudun kieltämään häneltä niitä kivoja juttuja. Vaikka noin yleensä en pelkää tuottaa lapsilleni myös pettymyksiä niinkuin kuuluu elämässä. Ja häneen minulla on selvästi vahvin side, koska hänen kanssaan pitää olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa ja silmät selässäkin. Harmittaa kun muut lapset jää välillä varjoon.
Eikä hirveästi auta tuollainen tuomitseminen. Kai sitä vanhempikin edes jossain saa ääneen sanoa ja pohtia omia tuntemuksiaan..
Minkä verran saa positiivista huomiota, kiitosta ja kehuja? Se voi joskus toimia paremmin, että hyvin pienistäkin asioista kiitetään ja koko ajan. Lapselta voi itseltäänkin kysyä, että mitenhän saataisiin tämä parhaiten hoidettua, ettei tule sulle paha mieli. Pahasta mielestähän on kysymys, ei riidanhalusta ja kiukuttelusta. Koeta muuttaa ajatustapaasi lapsen käytöksestä. Hän tarvitsee apua enemmän tunnetaidoissa ja itsensä ja omien reaktioidensa ymmärtämisessä kuin se, että saa rangaistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran saa positiivista huomiota, kiitosta ja kehuja? Se voi joskus toimia paremmin, että hyvin pienistäkin asioista kiitetään ja koko ajan. Lapselta voi itseltäänkin kysyä, että mitenhän saataisiin tämä parhaiten hoidettua, ettei tule sulle paha mieli. Pahasta mielestähän on kysymys, ei riidanhalusta ja kiukuttelusta. Koeta muuttaa ajatustapaasi lapsen käytöksestä. Hän tarvitsee apua enemmän tunnetaidoissa ja itsensä ja omien reaktioidensa ymmärtämisessä kuin se, että saa rangaistuksen.
Itse olen havainnut hyväksi rangaistuksen sijasta vain pitää sylissä tai lähellä pahan mielen ajan. Todennäköisesti lapsi itkee ja kiukuttelee jo senkin vuoksi, että tietää saavansa rangaistuksen. Toisin sanoen, niin kuin itsekin olet todennut, niin metodi ei tähän lapseen toimikaan.
Jokainen lapsi on erilainen, mutta rangaistukset eivät ole toimivia, jos niitä joutuu jatkuvasti antamaan, vaan silloin kannattaa miettiä muita keinoja. Lapsen jututtaminen siitä miltä nuo tilanteet hänestä tuntuvat voi myös auttaa. Ja tuoda esille, miten kurjalta ne tuntuvat myös äidistä.
En halua syyllistää, tiedän todellakin, että samankin perheen lapset voivat jokainen olla ihan erilaisia luonteiltaan, vaikka vanhemmat ja kasvatus ovat samat.
Kyse on aina vuorovaikutuksesta. Tämä lapsi on sinulle musta lammas ja hän tietää sen.