Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, että ihmiset väittävät kovasti vastaan, kun sanon että hyvät ajat elämässäni on ohi
23.07.2019 |
Helposti väitetään masentuneeksi ja luullaan että haluan olla dramaattinen, kun totean näin. Ja kovasti yritetään väittää, että kyllä se onni voi vielä löytyä ja tulla uusia hyviä aikoja.
Minä puolestaan olen tavallaan tajunnut tosiasiat: sairauteni takia en pysty tekemään asioita, joita halusin tehdä, en pysty tekemään työtä, jota halusin, enkä pysty houkuttelemaan sellaisia kumppaneita, joita halusin. Kipu vaihtelee, mutta se ei poistu koskaan. Ajan kanssa tilanne ainoastaan pahenee, paitsi jos tulee joku uusi hoito, joka pystyy parantamaan minutkin. Miten niin tulee vielä hyviä aikoja? Tietysti jotain hyvää voi vieläkin tapahtua, mutta ei se tarkoita, että koko elämänlaatu ja -tapa jossain vaiheessa muuttuisi minulle mieleiseksi. Ei kivun ja vaivan kanssa eläminen ole kovin hyvää elämää, vaikka miten asiaa yrittäisi kääntää päässään. Minua ei kiinnosta etsiä uusia harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita. Olen ollut sellainen kuin olen ollut koko ikäni ja mieluummin ehkä luovun onnellisuuden yrittämisestä, kuin yritän väkisin muuttaa persoonallisuuteni ja arvoni ihan erilaisiksi. Miksi MUIDEN ihmisten on todella vaikea hyväksyä tätä?
Kommentit (30)
Itse olet elänyt ilmeisen pitkään tajuamatta että ”sinulle mieleisellä” elämänlaadulla ei ole mitään tekemistä onnen tai hyvän elämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olet elänyt ilmeisen pitkään tajuamatta että ”sinulle mieleisellä” elämänlaadulla ei ole mitään tekemistä onnen tai hyvän elämän kanssa.
En oikein ymmärrä, miksi minkä tahansa lainen elämä pitäisi kelvata. Ap
Ne sympaattiset ihmiset tyrkyttää sympatiaansa väkisin, kun heille itselleen tulisi muuten paha mieli omasta epäsympaatisuudestaan.
Veikkaan, että tuo on vaan heidän tapansa kääntää keskustelu muualle. Ehkä valitat liikaa ystävillesi eivätkä he jaksa enää kuunnella negatiivista jankkaamista? Yrittävät vaihtaa keskustelun tunnelmaa positiivisemmaksi.
Koska näille ihmisille tulee paha olo sinun pahasta olostasi. He siis itsekkäistä syistä sinua yrittävät piristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jankutat ystäville selvää asiaa. Mitä oikein haluat heidän sanovan? Hakeudu vertaistuen piirin juttelemaan niiden kanssa, jotka pystyvät ottamaan tuskaa vastaan. Keskity muiden kanssa muihin asioihin.
Kuka on sanonut, että olen jankuttanut ystäville? Muun muassa sosiaalityöntekijä alkoi minulle siitä vaahtoamaan, että kyllä se vielä paremmaksi muuttuu. Eli sellainen ihminen, kenen nimenomaan pitäisi pystyä kuulemaan se todellinen tilanne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka on sanonut, että olen jankuttanut ystäville? Muun muassa sosiaalityöntekijä alkoi minulle siitä vaahtoamaan, että kyllä se vielä paremmaksi muuttuu. Eli sellainen ihminen, kenen nimenomaan pitäisi pystyä kuulemaan se todellinen tilanne. Ap
Kyllä se on kuule meillä kaikilla niin, että haavat nuollaan yksinäisyydessä ja muilta ihmisiltä saa vain tuota kyllä se siitä jne. Itse päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun tulee näitä älä menetä toivoa jne. Ei se lohduta, kyllä tiedetään. Kuten sanoin, vain ne, jotka elävät samassa tilanteessa, osaavat suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tuo on vaan heidän tapansa kääntää keskustelu muualle. Ehkä valitat liikaa ystävillesi eivätkä he jaksa enää kuunnella negatiivista jankkaamista? Yrittävät vaihtaa keskustelun tunnelmaa positiivisemmaksi.
En valita liikaa ystäville, eikä minulla oikein edes ole enää ystäviä. Kerron vain jos joku kysyy, jos silloinkaan. Ja joskus ihmiset oikeasti jäävät tivaamaan "mutta mitä sulle OIKEASTI kuuluu? ", jos väistää kysymyksen, vaikka eivät haluakaan epämieluista vastausta. Tällaisesta ihmisestä esimerkki on viime kesänä konsertissa tapaamani tuttu, ei hänkään siis ystävä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on sanonut, että olen jankuttanut ystäville? Muun muassa sosiaalityöntekijä alkoi minulle siitä vaahtoamaan, että kyllä se vielä paremmaksi muuttuu. Eli sellainen ihminen, kenen nimenomaan pitäisi pystyä kuulemaan se todellinen tilanne. Ap
Kyllä se on kuule meillä kaikilla niin, että haavat nuollaan yksinäisyydessä ja muilta ihmisiltä saa vain tuota kyllä se siitä jne. Itse päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun tulee näitä älä menetä toivoa jne. Ei se lohduta, kyllä tiedetään. Kuten sanoin, vain ne, jotka elävät samassa tilanteessa, osaavat suhtautua.
Miksi sitten kehotetaan, ettei saisi jäädä yksin. Ja miksi ihmetellään jälkikäteen, kun aina välillä joku vetäytyy ihmisten parista kunnes vetäytyy kokonaan elävien kirjoista. Sitten päivitellään, että kenellekään ei avautunut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka on sanonut, että olen jankuttanut ystäville? Muun muassa sosiaalityöntekijä alkoi minulle siitä vaahtoamaan, että kyllä se vielä paremmaksi muuttuu. Eli sellainen ihminen, kenen nimenomaan pitäisi pystyä kuulemaan se todellinen tilanne. Ap
No voisko olla mahdollista, että se sosiaalityöntekijä on tavannut monta muuta ihmistä vastaavanlaisessa tilanteessa ja nähnyt, että osan elämä on muuttunut heidänkin mielestään oleellisilta osin parempaan? Tietty jos itseä ei kiinnosta miettiä toiveikkaampaa vaihtoehtoa, niin sitten ei kiinnosta.
Mutta luulis, että se on jo kiellettyäkin sosiaalityöntekijältä alkaa laukomaan, että joo paskaahan sun elämä on, mitäs siinä edes yritätkään enää mitään. Oikeestaan haluaisin antaa tämänkin ajan jollekulle toiselle asiakkaalle, jota se ehkä hyödyttäiskin.
Mutta sä tietty olisit onnessasi tuollaisesta reaktiosta? Et varmaan valittaisi eteenpäin tms.? Niih...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä lähtien ilmeisesti ainoa oikea vastaus mitä kuuluu tai miten menee kyselyihin on valehtelu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on sanonut, että olen jankuttanut ystäville? Muun muassa sosiaalityöntekijä alkoi minulle siitä vaahtoamaan, että kyllä se vielä paremmaksi muuttuu. Eli sellainen ihminen, kenen nimenomaan pitäisi pystyä kuulemaan se todellinen tilanne. Ap
No voisko olla mahdollista, että se sosiaalityöntekijä on tavannut monta muuta ihmistä vastaavanlaisessa tilanteessa ja nähnyt, että osan elämä on muuttunut heidänkin mielestään oleellisilta osin parempaan? Tietty jos itseä ei kiinnosta miettiä toiveikkaampaa vaihtoehtoa, niin sitten ei kiinnosta.
Mutta luulis, että se on jo kiellettyäkin sosiaalityöntekijältä alkaa laukomaan, että joo paskaahan sun elämä on, mitäs siinä edes yritätkään enää mitään. Oikeestaan haluaisin antaa tämänkin ajan jollekulle toiselle asiakkaalle, jota se ehkä hyödyttäiskin.
Mutta sä tietty olisit onnessasi tuollaisesta reaktiosta? Et varmaan valittaisi eteenpäin tms.? Niih...
Ai nuo on ainoat kaksi vaihtoehtoa. Mä olisin kiitollinen sellaisesta reaktiosta, että ei väitä jotain vastaan vaan sanoo vaikka, että vaikuttaa olevan tosi raskasta. Tai se sosiaalityöntekijä voisi tehdä esim vaan työnsä ja hommata keskusteluapua sekä apua arkeen, ei tarvitse esittää mitään omia tsemppejä tai mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kai muiden puheista kannata välittää tuossa tilanteessa.
Sosiaalityöntekijä oli myös sitä mieltä, että varmasti minäkin löydän vielä sopivan kumppanin. En löytänyt terveenäkään, niin nythän se vasta helppoa onkin
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi jankutat ystäville selvää asiaa. Mitä oikein haluat heidän sanovan? Hakeudu vertaistuen piirin juttelemaan niiden kanssa, jotka pystyvät ottamaan tuskaa vastaan. Keskity muiden kanssa muihin asioihin.
En minä ainakaan tuskaisena jaksa kuunnella toisten murheita. Ainoastaan hyvinvoivana jaksaa keskittyä kunnolla muihin.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä oli myös sitä mieltä, että varmasti minäkin löydän vielä sopivan kumppanin. En löytänyt terveenäkään, niin nythän se vasta helppoa onkin
Ap
Mikä on mielestäsi sopiva kumppani? Esim. tämä vaikuttaa joltain palstamiesten tasokommentilta:
"enkä pysty houkuttelemaan sellaisia kumppaneita, joita halusin".
Ikävää, että sinulla on kipuja.
Mitä haluat toisten sanovan sinulle? "Totta, elämäsi on surkeaa ja pahemmaksi muuttuu. Kipuihisi ei koskaan keksitä parannusta eikä kipuklinikka pysty auttamaan sinua. Lääkkeistä ei ole mitään apua. Elämäsi on kurjaa ja mitätöntä?"
Ei kukaan sano niin, koska kaikki haluavat rohkaista sinua näkemään, että elämässä on muutakin kuin kipua, surua ja murhetta.
t. kahdesta vakavasta sairaudesta toipunut, mutta edelleen mm. kivuista kärsivä
Elämä pilalla.