Inhoan lasten kiljumista!

Samoin. Sama koskee myös näitten kiljukaulojen kovaäänisiä vanhempia. Kaikki EIVÄT ole kiinnostuneita teidän "keskusteluistanne".

Niin jos yksi pikkulapsi kiljuu kaikuvassa sisätilassa, se on aika raastavaa. Itse asun koulun vierellä, niin että koulun pihan ja asuntoni ikkunan ja parvekkeen välissä on kapea kevyenliikenteen väylä. Tykkään lasten äänistä. Ne ovat mielestäni iloisen elämän ääniä. Välitinnit ja illalla siinä käy lapsia pelaamassa pallopelejä yms.

Niin mäkin, onneksi oma ymmärsi lopettaa kiljumisen kun aina poistuin toiseen huoneeseen kun aloitti. Tuli ihan tunne kuin koiraa olisi kouluttanut, mutta onneksi toimi.

Tuntuu kuin iskettäisiin jollain terävällä aivoihin ja sydämeen. Aivoissani aktivoituu taistele/pakene/paskanna housuusi keskus.

Minulle on ihan kryptoniittia kaikki kimeät ja korkeat äänet.

Samaa mieltä. Tykkään kyllä muuten lapsista vaikka niitä ei itsellä olekaan. Mielestäni vanhempien pitäisi kasvattaa lapsensa sillä tavalla, että he kunnioittavat myös muita ihmisiä ja eivät kilju ja riehu esim. yleisissä paikoissa.

Ai. Minä rakastan lasten kiljumista. Ja eritoten rääkymistä. Mitä kimeämpää meidän Hertta kiljuu, sitä enemmän annan sille pullaa iltaisin. Oikein kannustan lapsiani pitämään kovaa meteliä. En koskaan yritä rajoittaa mitenkään lasteni kovaäänistä itseilmaisua. Kaikenlainen kiljunta, karjunta, huutaminen ja älämölöttäminen on kuin musiikkia korvilleni. <3

T. Vanhempi