Lue keskustelun säännöt.
Erityisaikuisten sisaruksia? Kuinka jaksatte?
22.07.2019 |
Oon ihan poikki itse. Onneks lupasin olla vain pari päivää, vaikka valittaakin, kun en ehfi tehdä enempää hommia näin lyhyessä ajassa. Henkisesti tämä on raskasta, kun pitää olla kusi sukassa koko ajan, ettei hän hermostu. Hermostuu tosi mitättömästä asioista. Esim. siitä, että unohdin vessaan valot tai siitä, että pistin hänen takin naulakkoon. Kun ei se takki ole siellä naulakossa koskaan kun se on tuolilla kun sen löytää siitä...nyt on semmoinen vaihe, että on suututtanut kaikki kaverinsakin
Kommentit (3)
Sukulaisissa on se hyvä puoli, että et ole niitä elämääsi valinnut joten ei niitä sun siinä tarvitse pitääkkään. Lopeta se henkisesti kusi sukassa oleminen ja hermostu takaisin, sit vaan lähdet kävelemään ja jättä paskaansa pyörimään. Tai voit tietysti lähteä ennen sitä hermostumistakin.
Joo on erityisaikuinen, pitäs ymmärtää ja sietää, mutta ei sun omaa elämääs sillä tarvitse pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvin. Siskoni on minulle hyvin tärkeä ja rakas. Kerran viikossa haen hänet luokseni päiväksi. Kesäisin vien ulkomaille/mökille/hotellilomalle.
Toki hän erityisyyksineen saa minut välillä ärsyyntymään, mutta hyvin läheisiä olemme. Myös mieheni ja poikani suhtautuvat häneen todella lämpöisesti ja esim. Poikani on paljon oppinut sisareni vuoksi vammaisuudesta.
Tsemppiä. Onko sisarus aina ollut erityisaikuinen vai ilmenikö tämä vasta myöhemmällä iällä? Omassa perheessäni epäilen myös.