Naapurissa isä sosiaalityöntekijä lastensuojelussa ja äiti sosionomina päiväkodissa

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Pitääkö lasten kanssa neuvotella joka asiasta? Kaikille on helpompaa, myös lapsille, jos osa asioista on vain ilmoitusasioita.

Hesh. Sama ongelma täällä. Olen itsekin miespuolinen sosionomi sekä myös sos.tt. Lastensuojelussakin työskentelin vuosia, ennen kuin vaihdoin gerontonomian puolelle. Onhan se kyllä monesti niin, ettei sillä suutarillakaan ole usein kenkiä.

En koskaan siis tuolla tavalla käyttäydy, mutta muutoin olen melkoisen tumpelo "siviilielämän pedagogiikassa", mitä omiin lapsiin tulee. Se vaan ei ole niin helppoa.  Varmaankin hyvä, että suuntasin sitten loppujen lopuksi toiselle sos.työn sektorille.

Moikka rakas naapuri. Lasten kanssa on sovittu, että he tulevat sisälle esim. syömään ja iltapesuille kun pyydetään. Et ehkä kuule sinne asti niitä nätisti kutsumisia. Lapsilla on vallan hyvin tiedossa, että perheessämme aikuisten komentoja noudatetaan. Heidän mielipiteensä otetaan kyllä huomioon monessa muussa asiassa, ja olemme neuvottelevia vanhempia, mutta tietyt asiat kuten se sisälle tuleminen iltatoimiin on pakollista. Kuten myös hiljentyminen nukkumaan. Sekä isä että minä "toteamme kovaan ääneen" että nyt sisälle, mikäli lapset eivät sovitusti tule ensimmäisestä sanomisesta. Tai että nyt hiljaa ja pää tyynyyn. Tätä ennen on luettu iltasatu, puhuttu päivän mietityttävät asiat ja pyydetty monta kertaa rauhoittumaan.

Miten sinun oma elämäsi sujuu? Olemme vähän katselleet, että tunnut olevan yksinäinen ja masentuneen oloinen, onhan sinulla ihmissuhteissasi kaikki hyvin? Tule seuraavalla kerralla juttelemaan kasvokkain, keitetään vaikka kahvit ja juodaan rauhassa tuossa meidän takapihalla.

Rakkain terveisin pariskunta sosionomi(amk) ja stt + eläväiset lapset naapurista

Vierailija kirjoitti:

Moikka rakas naapuri. Lasten kanssa on sovittu, että he tulevat sisälle esim. syömään ja iltapesuille kun pyydetään. Et ehkä kuule sinne asti niitä nätisti kutsumisia. Lapsilla on vallan hyvin tiedossa, että perheessämme aikuisten komentoja noudatetaan. Heidän mielipiteensä otetaan kyllä huomioon monessa muussa asiassa, ja olemme neuvottelevia vanhempia, mutta tietyt asiat kuten se sisälle tuleminen iltatoimiin on pakollista. Kuten myös hiljentyminen nukkumaan. Sekä isä että minä "toteamme kovaan ääneen" että nyt sisälle, mikäli lapset eivät sovitusti tule ensimmäisestä sanomisesta. Tai että nyt hiljaa ja pää tyynyyn. Tätä ennen on luettu iltasatu, puhuttu päivän mietityttävät asiat ja pyydetty monta kertaa rauhoittumaan.

Miten sinun oma elämäsi sujuu? Olemme vähän katselleet, että tunnut olevan yksinäinen ja masentuneen oloinen, onhan sinulla ihmissuhteissasi kaikki hyvin? Tule seuraavalla kerralla juttelemaan kasvokkain, keitetään vaikka kahvit ja juodaan rauhassa tuossa meidän takapihalla.

 

Rakkain terveisin pariskunta sosionomi(amk) ja stt + eläväiset lapset naapurista

Älä nyt herranen aika ole ihan varma että just sun naapuris on kirjoittanut tänne, halloo!

Heh. Minä oon psykologi ja mies on sossuna nuorisopuolella. Meillä ei neuvotella koskaan esim. päivärytmistä ja rutiineista kuten ruoka-ajat tai milloin tullaan sisälle. Ne on aikuisten vastuulla ja lapsilla on oikeus pitää pitkää naamaa ja vänistä. Neuvotellaan sitten pienemmistä asioista, esim kumpi paita laitetaan tai mennäänkö rannalle vai puistoon. Vanhin lapsi on jo opiskelija ja opiskelee samankaltaista alaa. Lapsia on useampi eikä ole tuntunut raskasta, kun on selvät sävelet.

Ap:llä ei taida olla lapsia? Niinpä hän kysyykin, sellaistako kasvatus kuuluu. Tietyissä asioissa kyllä.