Lue keskustelun säännöt.
Mieheni trauma edellisestä ja pitkästä seksittömästä suhteesta tuhoaa oman seksuaalisuuteni
Loppuunpalanut
18.07.2019 |
Siinäpä otsikossa tiivistettynä tuntemukset täällä. 5 vuotta parisuhdetta takana nykyisen kumppanin kanssa ja olen aivan loppu. Mieheni kantaa syvää traumaa edellisestä avioliitosta jossa seksi sekä läheisyys loppui kokonaan lastensaantiin. Suhteemme alusta lähtien huomasin, että jouduin ikään kuin vakuuttelemaan kumppanille jatkuvasti hänen ihanuuttaan ja haluttavuuttaan. Kaikki toimikin loistavasti ensimmäiset pari vuotta kun elämä rullasi kivasti. Sitten alkoi tulla sarjana kaikkea kurjaa. Ensin menetin perheenjäseniäni syöpään, sitten sairastuin itsekin. En vakavasti, mutta niin että arkemme muuttui. Ilmeisesti se, etten pystynyt olemaan hänelle läsnä ja haluamaan enää 24/7 laukaisi hänen traumansa ja pelkonsa seksin sekä läheisyyden totaalisesta loppumisesta. Alkoi hirveä syyllistäminen. Ja marttyyrikohtaukset. Että nyt meillä ei ole ollut näin ja näin moneen hetkeen seksiä. Ja älkää ymmärtäkö väärin, arvostan kyllä miehen rehellisyyttä ja suoraan puhumista. Mutta ajoitus oli usein aika hämmentävä. Jopa samana päivänä kun olin saanut yhden sisarukseni saattohoidon päätökseen ja olin aivan surun murtama, mieheni päätti aloittaa keskustelun siitä että nyt ei kyllä ole seksiä enää ollenkaan riittävästi. Ja aina tämä on tälläistä teidän naisten kanssa. Siitä jäi itselle todella halju fiilis enkä osannut siinä tilanteessa oikein edes reagoida, muuta kuin tiuskaista että eikö sulla nyt ole todella muuta mielessä. (virhe! Tiedän!) Itselläni oli vaan tunne että olin ongelmieni ja raskaiden asioiden kanssa totaalisen yksin. Ja syytökset tuntuivat silloin kovin kohtuuttomilta. Koska seksiä todellakin oli vaikeina aikoina myös, ei toki niin paljon kuin ennen. Mutta koin kyllä ottaneeni puolisoani huomioon parhaani mukaan. Tämän tapauksen jälkeen mies on siirtänyt kaiken vastuun läheisyydestä ja seksistä minulle. Jos en tee aloitetta, seuraa päivien jäätävää mökötystä. Jos teen, niin jälkikäteen saan kuitenkin kuulla että eipä olisi tarvinnut kun en minä kuitenkaan oikeasti häntä halua. Olen aina ollut seksuaalinen ihminen. Mutta nyt tuntuu että toinen on puristanut minusta kaikki mehut. Huomaan jopa masentuneeni. Välillä mietityttää että voiko tuollaisesta traumasta tai käytösmallista päästä edes koskaan yli. Ollaan kuitenkin molemmat yli nelikymppisisiä, hän jo lähempänä viittäkymppiä. Itselläni takana pitkä avoliitto ilman lapsia. (Se suhde loppui kun puolisoni olisi halunnut perheen ja minä en, eli ei johtunut seksistä millään tavalla).
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Haluan kyllä auttaa puolisoani. Koska meillä on pääsääntöisesti muuten hyvä suhde, yhteisiä harrastuksia ja ystäviä. Hänen lastensa kanssa tulen hyvin juttuun jne.
Kommentit (26)
Miehellä ei ole mitään traumaa, vaan hän on selvästi itse aikaansaanut seksin loppumisen edellisessä suhteessa juuri noin. Parisuhdeväkivaltaisten miesten yksi alalaji ovat uhriutujat. Helposti ei alussa tunnista, että mies onkin itse se pahis, eikä hänen exänsä ollutkaan se hirviö, millaisena mies hänet kuvasi.
No tämän sanottuani pitää sanoa, että oma mieheni on lievä versio tuosta. Eronnut ja haukkui exäänsä. Ollut lievästi henkisesti väkivaltainen. Heti alussa ilmoitti, että ottaa eron, jos seksi loppuu. Siitä on tullut välillä ikävä riippakivi, kun olen stressannut, että pitää harrastaa sitä, vaikkei millään haluaisi, jottei tule eroa. Yhdistyneenä ulkonäön arvosteluun kyllä se on vienyt halut tehokkaasti ja ne ovat alkaneet kohdistua muihin miehiin. Ihastun nyt koko ajan muihin.
Kas - miehen exäkin löysi uuden miehen ennen kuin jätti tämän miehen. Niin ne "traumat" taas ovat alkaneet toteuttaa itseään meilläkin. Niin näyttää käyvän ap:llakin. Vika on siinä miehessä, ei sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetken ajattelin, että miehesi on ex:ni. Jos häneltä kysyisi, minä käytin myös henkistä väkivaltaa tarjoamalla liian harvoin seksiä ja mykkäkoululla. Minun kertomukseni samasta tilanteesta on, että pidin huolta, että seksiä on vähintään 3 kertaa viikossa, koska tiesin, että muuten tilanne kostetaan jonkinlaisella kohtauksella joko minua tai lapsia kohtaan. Silti edes 3 sessiota päivässä ei taannut sitä, ettei raivokohtausta olisi syntynyt. Mies myös halusi murentaa luottamustani omiin kykyihini niin seksin kuin muillakin elämänalueilla. Sanallinen puolustautuminen tai oman eriävän mielipiteen ilmaiseminen johti myös raivokohtaukseen, joten koin paremmaksi jättää mielipiteeni sanomatta. Harjoitin siis henkistä väkivaltaa miestäni kohtaan.
En lainkaan epäile, etteikö ex olisi vienyt uuteen suhteeseensa kuvailemasi kaltaisen kertomuksen avioliitostamme. Osa hänen tarinoistaan on kantautunut korviini. Sama tyyli jatkuu myös suhteessa lapsiin, etävanhempi koettaa vieraannuttaa lähivanhempaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
Sinun kannattaa lukea läheisriippuvuudesta. Juuri miehesi kaltainen käytösmalli on kuin suora malliesimerkki. Läheisriippuvainen ei ole mikään suloinen ressukka. Hän on itsekäs, julma ja täynnä passiivisagresiivista raivoa. Tarkoitus on käyttää muita ihmisiä omien tunteiden säätelyyn. Lisäksi läheisriippuvainen kontrolloi millaisia tunteita, tarpeita ja ajatuksia toisella saa olla. Vääränlaiset tunteet herättävät hänessä raivoa. Läheisriippuvainen lähellä on aina epämiellyttävä riittämärrömyyden ja vääränlaisuuden tunne. Läheisriippuvainen ihmisen lähellä on erillisyys kielletty. Mielestäni teillä ei nyt ole kysymys pelkästä seksistä, vaan nimenomaan siitä että mies tarvitsee sitä peilatakseen tunnetilojaan ja kokeakseen hyväksyntää.
Aloittajahan tässä on se haluton ja uhriutuja. Itse olen oppinut seksittömässä suhteesta sen jotta tyhjän saa pyytämättäkin ja mieluummin sitä ennemmin tyhjää pyytämättä kuin pyytämällä.
Vastaajilla tuntuu olevan kova tarve löytää aina suhteen paha osapuoli ja syyllinen, vaikka ihmissuhteet ovat paljon monimutkaisempia yhtälöitä.
Miehesi vaikuttaa olevan melko riippuvainen sinun näkemyksestä hänestä ja seksin merkityksestä rakkauden osoituksena. Käänteisesti seksin hiipuminen iskee hänen epävarmuuden tunteeseen, jota edellinen suhde on varmasti vahvistanut, joka aiheuttaa puolestaan huonoa käytöstä sinua kohtaan ja kohtuuttomia vaatimuksia läheisyyden osoituksesta epämukavissa tilanteissa.
Seksin merkitys on myös ihmisille erilaista. Toiselle (usein naisille) se on yksi osa elämä, itselleni se on lähellä miehesi tyylistä rakkauden ydintä, jonka hetkellinen hiipuminen aiheuttaa epävarmuuden tuntua. Se ei ole helppo tunne, mutta olen itse oppinut kanavoimaan tunnetta, ilman että kaadan kaikkea henk. Koht lokaa kumppanini niskaan.
Vaikka ihmiset päästävät pahoja sanoa suustaan ollessa haavoittuvaisia, niin se ei tee heistä pahoja ihmisiä. Jos suhteessa on seksiä ja muutkin asiat kohtuullisen kunnossa, niin vika ei ole tietenkään sinussa, mutta ongelmaa ei voi vierittää vain miehen viaksi, koska parisuhteessa molemmat ovat velvollisia auttamaan toisia yhteisissä ongelmissa
Huh, itsekin seksittömästä liitosta selvinneenä ymmärrän kyllä miestäsi. Mutta hän ei kyllä nyt ymmärrä, mikä vaikutus hänen käytöksellään on. Terapia voisi oikeasti auttaa häntä rentoutumaan ja luottamaan siihen, ettei seksi ja erotiikka ole mihinkään katoamassa.
Hyvä, että teillä on ollut seksiä myös noiden vaikeiden aikojen läpi. Joillakin suru ja vastoinkäymiset tappavat libidon jopa kuukauksiksi, ja sellaista seksittömästä parisuhteesta kärsineen on jo oikeasti vaikea hyväksyä.