Jokainen pystyy laihtumaan oikealla ruokavaliolla – MUTTA…

Taas on lehtien palstoilla leimahtanut laihdutussota. Lihavuus vaarantaa kansanterveyden ja buffetit tappavat ja lihottavat ruuat pitäisi kieltää. Tässä melskeessä koloistaan ovat ryömineet jälleen nämä papukaijat, jotka toistelevat että ”jokainen laihtuu jos syö vähemmän kuin kuluttaa”.

Allekirjoitan tuon väitteen osittain. Tosin syömällä ihan mitä tahansa oman kulutuksensa alle ei laihtumista saa aikaan, vaan energiavajeen ja aikaisempiin elämäntapoihin palamaisen. Syömällä 5 kertaa päivässä monipuolisia, kasvispitoisia, alhaisen energiatiheyden annoksia paino kyllä kääntyy terveellisesti laskuun. Yhdistettynä säännölliseen, pitkäkestoiseen matalan sykkeen liikuntaan kokonaisterveys kohentuu huikeasti. Tästä on omaakin kokemusta.

Olen ollut koko elämäni ylipainoinen ja sahannut painoa säännöllisesti alas erilaisilla dieeteillä. Yksinkertaisiin kikkoihin perustuvat dieetit toimivat yleensä viikkoja tai kuukausia, sitten ne kaatuvat omiin ongelmiinsa. Yllä mainittuun ruokailutapojen muutokseen perustuva painonpudotus toimi parhaiten. Elin KOLME VUOTTA niin että kirjasin ylös jokaisen suupalani ja laskin kertyvän ravintosisällön. Tämä vaati sen, että en syönyt ravintoloissa, vaan tein kotona ruokaa keskimäärin 3 ruokailukerraksi päivässä. Niin pystyin kontrolloimaan aterioiden koostumuksen tarkkaan. Ateriat nautin kellontarkasti ja se oli mahdollista, koska opiskelin ja päivissä oli väljyyttä. Iltaisin ruuanlaiton lisäksi lenkkeilin tunnin ja venyttelin tunnin.
Mitä muuta tästä seurasi? Kyllä, laihduin normaalipainoon ensimmäisen kerran elämässäni ja olo oli kevyt. Toisaalta kärsin jatkuvasta matalan energian tunteesta. Keskittymiskykyni oli heikompi kuin aikaisemmin elämässä. Olin myös jatkuvasti lopen kyllästynyt kaikkiin kausivihanneksiin ja vähärasvaisiin proteiinipitoisiin ruokiin. Syöminen oli pakkopullaa, joka tosiaan tuli eteen viisi kertaa päivässä. Lisäksi kaikki aikani meni tähän elämäntapaprojektiin. Kaupassa käyntiä, pilkkomista, mittaamista, kokkaamista, syömistä, kirjaamista, tiskaamista, lenkkeilyä ja pyykkäystä. Elin painoani varten.

Kun valmistuin, menin töihin, naimisiin ja sain lapsia. Kirjoitin kirjankin. Minulla ei ole päivässä enää välttämättä aikaa edes siihen puolen tunnin iltalenkkiin, puhumattakaan että laatisin edes sinne päin kelvollisia aterioita mukaan töihin. Lounasruokalaan tyytyminen säästää illastani aikaa edes siihen pieneen liikuntahetkeen. Töissä istun koko päivän, samoin työmatkoilla, muita optioita ei ole.

Silti nykyään valitsen kokemukseni perusteella hyviä ruoka-aineita ja paljon kasviksia mahdollisuuksien mukaan. Pitkä ruokailuvälit toki kasvattavat annoskokoa. Ruokailuni noudattelee kuitenkin pääasiassa lautasmallia. Elimistöni on ilmeisesti jo lapsuudessa ohjelmoitunut pitämään vähän liian korkeaa energiatasoa oikeana, ja olen palannut samaan tasaiseen noin 10 kg ylipainoon kuin ennen suurta projektiani. Minulla ei ole sairauksia ja kuntoni on edelleen ihan hyvä.

Kysyisinkin nyt, että onko tämä minun lihavuuteni nyt ihan oikeasti sellainen loukkaus muuta ihmiskuntaa kohtaan, että ihan jokaisella on oltava sen ”pois hoitamisesta” mielipide? Onko niin, että minun pitäisi heittää kaikki muu sikseen ja tosiaan myös loppuelämäni keskittyä lähinnä pitämään painoni sopivissa rajoissa? Sillä se määrä tarkkailua, jonka onnistunut painonhallinta minun kaltaiseltani vaatii, on aivan varmasti jostain muusta pois.