Mistä tietää, onko uskossa vai ei?

Ap, ei hätää. Jumala kyllä tietää ja tuntee Sinut - ja rakastaa Sinua sellaisena kuin olet.

Voit kiittää Häntä tästä Rakkaudesta, siinä kaikki!

<3

Jumalaa ei ole, tiedät sen itsekin.

Jos sitä pitää oikein yrittää punnertaa, et ole uskossa, mutta ei sinun tarvitsekaan, sillä ei kaikilla ihmisillä ole geeniperäistä häiriötä, joka ilmenee uskossa olemisen tunteena.

En tiedä. - Itse olen uskovainen tai paremmin uskonnollien ihminen. - Minun uskoni sallii ja mahdollistaa, piäen oikeutettuna  myös epäilyä ja kyseenalaistamista. Erona tietämiseen on paljossa juurikin se, että siinä missä tieäminen vaatii ja odottaa perusteluja ja näyttöä ollakseen totta ja, siten olemassa olevaa ja on mahdollisesti toistettavissa, niin uskominen ei tätä vaadi tai odota. Uskominen on myös hyvin henkilökohtainen asia. Jos tai kun minä sanon uskovani (johonkin) niin en voi vaatia tai pakottaa ketään muuta "uskomaan" samalla tavoin.    

Uskossa oleminen ei vaadi sataprosenttista varmuutta asioista, ei tiettynä hetkenä tapahtunutta ratkaisua eikä selkeää omaa tuntumaa uskossa olemisesta. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, uskotko kristinuskon perusasioihin kuten Jumalaan, Jeesukseen, syntien sovitukseen ja pelastukseen. Jos uskot, olet uskossa, riippumatta tuntuuko siltä vai ei.

Onneksi raamattu tekee pelastuksen kynnyksen hyvin matalaksi: ”Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi ja sydämessäsi uskot että Jumala on hänet kuolleista herättänyt niin sinä pelastut.”

Ei tarvitse pelätä.

Sä voit pyytää Jeesusta sydämeesi, saat sitten yhteyden Häneen. Lue Raamattua, siinä puhuu Jumala ja sun on helpompi uskoa kun tiedät mitä uskoa. Jeesus sanoo että joka Hänen luokseen tulee sitä Hän ei heitä pois, eli voit ihan rohkeasti lähestyä Jumalaa Jeesuksen tähden. Jumala tahtoo että säkin pelastut ja on vslmistanut sen sulle valmiiksi, niin ei tarvii pelätä mitään, sun synnit on annettu anteeksi Jeesuksen ristintyössä ja siksi saat oikeuden tulla Jumalan eteen ja yhteyteen ja uskoa että oot pelastettu Jumalan lapsi.

Eipä mun komenttia julkaistu. Kuten kerroin, niin teen töitä uskovaisten parissa. Ja olen oppinut sen, että uskovaiset ovat itsekkäitä, vievät vaikka silmät päästä ja nostavat itsensä ylemmyydentuntoisesti korokkeelle, kuvitellen olevansa parempia kuin muut..

Vierailija kirjoitti:

Eipä mun komenttia julkaistu. Kuten kerroin, niin teen töitä uskovaisten parissa. Ja olen oppinut sen, että uskovaiset ovat itsekkäitä, vievät vaikka silmät päästä ja nostavat itsensä ylemmyydentuntoisesti korokkeelle, kuvitellen olevansa parempia kuin muut..

Aika leveällä pensselillä yleistät. Ehkä tunnistat vain tuon tietyn tyypin uskovaiset ylipäänsä uskoviksi?

On totta että tuollaista väkeä on uskovissa, voisi melkein kuvitella että Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni että kuvittelette olevanne paljon muita parempia”. 😂

Mutta vakavasti, kukas sanoikaan näin: ”Ei voi Herran luokse tulla sellainen joka ei ole kurja, syntinen, osaamaton ja eksynyt”?

Siitä paikasta alkaa oikea kristillinen usko, ja se ei todellakaan nosta harjoittajaansa jalustalle vaan painaa maahan pyytämään armoa muiden suurten syntisten kanssa.

Omaan kuviteltuun uskovaisuuteensa luottavat fariseukset ovat edelleen ihan samanlaisia kuin Jeesuksen ajan Israelissa.

(varoitus: hih.hulikamaa, mutta vastaus kysymykseen silti:) Mistä päin Raamattua löydät uskovaisia, jotka ovat täysin järkähtämättömiä omassa uskossaan, eivät kapinoi epäile tai kiellä Jeesusta tilaisuuden tullen? 

Niin. Etpä mistään. 

Jumalan edessä itseään rintaan hakkaava korruptoitunut veronkantaja joka pyytää Jumalaa olemaan armollinen on vanhurskaampi kuin fariseus, joka antaa kymmenykset mintuista ja tilleistäkin ja luettelee hänelle kaikki hyvät tekonsa. 

Kaiki synnit ja epäilykset joista epäilet itseäsi voit kuitata osoittamalla sormella todellisen syyllisen, tai tarkemmin sanottuna sijaiskärsijän: Jeesuksen ristillä. Sinne voi Saa.tanakin mennä valittamaan sinusta, jos uskaltaa. 

Jagex kirjoitti:

(varoitus: hih.hulikamaa, mutta vastaus kysymykseen silti:) Mistä päin Raamattua löydät uskovaisia, jotka ovat täysin järkähtämättömiä omassa uskossaan, eivät kapinoi epäile tai kiellä Jeesusta tilaisuuden tullen? 

Niin. Etpä mistään. 

Jumalan edessä itseään rintaan hakkaava korruptoitunut veronkantaja joka pyytää Jumalaa olemaan armollinen on vanhurskaampi kuin fariseus, joka antaa kymmenykset mintuista ja tilleistäkin ja luettelee hänelle kaikki hyvät tekonsa. 

Kaiki synnit ja epäilykset joista epäilet itseäsi voit kuitata osoittamalla sormella todellisen syyllisen, tai tarkemmin sanottuna sijaiskärsijän: Jeesuksen ristillä. Sinne voi Saa.tanakin mennä valittamaan sinusta, jos uskaltaa. 

Juuri näin. Hyvin sanottu.

Up

kokeile paikallista rauhanyhdistystä. Siellä ei välttämättä kaikki ole uskovaisia, mutta kokemusteni kautta siellä kaikuu elävä Jumalan Sana ja sieltä löydät paljon sydämen uskovaisia. Rukoile Jumalaa, että hän sinulle avaisi sanaansa ja näyttäisi sinulle, mistä löydät Hänet.

On uskossa jos päättää perustaa elämänsä sille oletukselle että Jumala on ja toimii Raamatun mukaan. Ei tarvi mitään varmuutta tai fiilistä tai yliluonnollista.

Raamatussa Kristus vakuuttaa: "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä".  (Joh. 6:44). Tästä voidaan siis päätellä, että ellei Jumala kutsu ihmistä, ei hän varmaankaan osaisi edes murehtia omaa kelpaavuuttaan. Se, että mietit onko uskosi riittävää, osoittaa että Jumala on herättänyt sinussa uskon siemenen ja halun olla hänen yhteydessään. Ole siis rohkealla mielellä ja luota Herraan. Hän on kutsunut sinut omakseen ja pitää sinusta huolen. Siunausta elämääsi!

Usko ei ole tunne, vaan usko Jeesukseen Jumalan poikaan ja Jumalaan, simple as that. Armosta olet pelastettu. Ei suhde Jumalaan tapahdu yhdessä päivässä, vaan niin kuin suhde esim ystäviin, se on pitkäaikainen prosessi mutta lohduttaakseni sua niin olet jo uskossa. Rukoile, keskustele Taivaan isän kanssa niin pikkuhiljaa opit kuuntelemaan Jumalan ääntä ja suhde Jumalaan kehittyy.

Ei usko tule pakottamalla saati vaatimalla ja alistamalla. Usko tulee eläen. Vahva usko kestää senkin, että epäilee, joten jos epäilet uskosi lujuutta se ei tee sinusta yhtään heikompaa ukosvaa.