Taaperolle sanominen pahasti ?

Siis sanalliset purkautumiset, ei fyysistä väkivaltaa. Ap

En ole. Kyllä voin suuttua ja huutaakin, mutta ketään ei mollata henkilöönkäyvästi, ihan sama, miten väsynyt on tai stressaantunut.

Eli moitin tekoja, en henkilöä.

1,5-vuotias ei varmaan muista asiaa, mutta jos annat itsellesi luvan käyttäytyä tuolla lailla, tulet toistamaan sitä myöhemminkin, jolloin rapautat lapsen itsetuntoa ja tunnesidettä äitiin, joka käyttäytyy suuttuessaan arvaamattomasti.

Henkinen väkivalta on jopa pahempi asia kuin fyysinen.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Kyllä voin suuttua ja huutaakin, mutta ketään ei mollata henkilöönkäyvästi, ihan sama, miten väsynyt on tai stressaantunut.

Eli moitin tekoja, en henkilöä.

1,5-vuotias ei varmaan muista asiaa, mutta jos annat itsellesi luvan käyttäytyä tuolla lailla, tulet toistamaan sitä myöhemminkin, jolloin rapautat lapsen itsetuntoa ja tunnesidettä äitiin, joka käyttäytyy suuttuessaan arvaamattomasti.

Henkinen väkivalta on jopa pahempi asia kuin fyysinen.

Oijoi, oletpa syyllistävä! Ei ihme, että monet äidit kieriskelevät tunnontuskissaan, kun eivät pidä kaikkea väsymystä ja turhautumista sisällään, vaan antavat sen välillä purskahtaa ulos jopa lapsen nähden.

Lapset ovat yllättävän kestäviä, miettikää vaikka lastenkotilapsia tms. paljon nähneitä ja kokeneita. Lapset selviävät yllättävän kovistakin kokemuksista, jos heillä on kuitenkin joku rakastava aikuinen elämässään. Ap:ssa ei ole mitään vikaa, jos hän suurimman osan ajasta kohtelee lasta hyvin ja tasapainoisesti. Jos kokee, että on ollut pienelle lapselle kohtuuton, aina voi ottaa syliin ja pyytää anteeksi. Lapsi hyväksyy, rakastaa ja antaa anteeksi kyllä, sitä ei kannata edes epäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Kyllä voin suuttua ja huutaakin, mutta ketään ei mollata henkilöönkäyvästi, ihan sama, miten väsynyt on tai stressaantunut.

Eli moitin tekoja, en henkilöä.

1,5-vuotias ei varmaan muista asiaa, mutta jos annat itsellesi luvan käyttäytyä tuolla lailla, tulet toistamaan sitä myöhemminkin, jolloin rapautat lapsen itsetuntoa ja tunnesidettä äitiin, joka käyttäytyy suuttuessaan arvaamattomasti.

Henkinen väkivalta on jopa pahempi asia kuin fyysinen.

Oijoi, oletpa syyllistävä! Ei ihme, että monet äidit kieriskelevät tunnontuskissaan, kun eivät pidä kaikkea väsymystä ja turhautumista sisällään, vaan antavat sen välillä purskahtaa ulos jopa lapsen nähden.

Lapset ovat yllättävän kestäviä, miettikää vaikka lastenkotilapsia tms. paljon nähneitä ja kokeneita. Lapset selviävät yllättävän kovistakin kokemuksista, jos heillä on kuitenkin joku rakastava aikuinen elämässään. Ap:ssa ei ole mitään vikaa, jos hän suurimman osan ajasta kohtelee lasta hyvin ja tasapainoisesti. Jos kokee, että on ollut pienelle lapselle kohtuuton, aina voi ottaa syliin ja pyytää anteeksi. Lapsi hyväksyy, rakastaa ja antaa anteeksi kyllä, sitä ei kannata edes epäillä.

Älä ap nyt selittele siinä. Yrität hakea tällä ketjulla oikeutusta toiminnallesi, jonka itsekin tiedät vääräksi.

Totta kai saa suuttua. Juurihan kommenttini alussa niin sanoin. Mutta vain ku.ipää äiti suuttuu NIIN, että haukkuu lapsensa. Lapsen toimintaa saa haukkua, ei lasta ihmisenä.

Lastenkotivertauksesi on viimeisen päälle typerä. Logiikallasi lapselle voisi tehdä mitä vain, jos siitä selviää lapsi hengissä. Se ei ole oikeaa vanhemmuutta ja kasvatusta. Se on lapsen itsetunnon nujertamista ja tunnesiteelle vahingollista, että aina kun äiti sattuu sille päälle, hän haukkuu lapsensa persoonan maan rakoon.

Se on henkistä väkivaltaa. Ja se ei ole oikein. Ihan sama, mitä yrität selittää.

Joten lopeta toimintasi NYT. Ota opiksesi. Puolitoistavuotias ei muista haukkumisiasi, mutta isompi lapsi muistaa, ja kärsii siitä.

Kyllä, sanon joskus äkäisesti että menee sanoma perille. Meillä ei varota mielen pahoittamista, eikä kasvateta pumpulissa.

Kakkonen on oikeassa. Mun äiti on myös sellainen, jonka mielestä pitää saada purkaa tunteita haukkumalla. Isä otti eron jo toista kymmentä vuotta sitten kun ei jaksanut niitä raivonpurkauksia. Äiti haukkui häntä ihan kamalasti ja oli sitten sitä mieltä, että isä oli hullu, kun oli niiden jäljiltä pari päivää puhumatta. Olisi pitänyt kuulemma antaa anteeksi saman tien. Minutkin haukuttiin milloin huoraksi, idi oo tiksi, en osaa mitään eikä minusta tule ikinä mitään. No tulipa vaan! En ole enää missään tekemisissä äidin kanssa, koska äiti on arvaamaton ja agressiivinen. Koskaan ei tiedä, mistä hän suuttuu ja alkaa haukkua. Ja kun kerran on päästänyt suustaan loukkauksia, ei niitä saa sanomattomiksi sillä, että sanoo olevansa pahoillaan ja "emmä sitä tarkoittanut". Kyllä tarkoitit ja sanoit.

Apua teitä kaikkia ihmisiä, joita pelottaa olla inhimillinen olento... En tajua. Mikä tämä nykyajan buumi on, että lapselle pitää olla joku kiiltokuvapyhimys, jolla ei ole mitään ihmisillisiä tarpeita itsensä suhteen? Yrjöhän siltä lapselta vuosien mittaan tulee jos tajuaa, että et kykene pitämään omista tarpeista huolta ja olet pelkkä ovimatto uudelle sukupolvelle.

Henkistä väkivaltaa aliarvioidaan, koska siitä ei jää mustelmia. En osaa sanoa muuta kuin että halveksin ap:n ja kolmosen kaltaisia ihmisiä todella.

Vierailija kirjoitti:

Apua teitä kaikkia ihmisiä, joita pelottaa olla inhimillinen olento... En tajua. Mikä tämä nykyajan buumi on, että lapselle pitää olla joku kiiltokuvapyhimys, jolla ei ole mitään ihmisillisiä tarpeita itsensä suhteen? Yrjöhän siltä lapselta vuosien mittaan tulee jos tajuaa, että et kykene pitämään omista tarpeista huolta ja olet pelkkä ovimatto uudelle sukupolvelle.

Älä puhu paskaa. Ei tuossa siitä ole kyse, etteikö saisi suuttua ja vaikka huutaa. Mutta ei lasta mitätöidä haukkumalla. Lue kuutosen omakohtainen kommentti ja ota opiksi.

En sietäisi haukkumista puolisoltakaan, ja vielä tuhoisampaa ja ikävämpää se on, jos äiti omaa lastaan alkaa mollata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua teitä kaikkia ihmisiä, joita pelottaa olla inhimillinen olento... En tajua. Mikä tämä nykyajan buumi on, että lapselle pitää olla joku kiiltokuvapyhimys, jolla ei ole mitään ihmisillisiä tarpeita itsensä suhteen? Yrjöhän siltä lapselta vuosien mittaan tulee jos tajuaa, että et kykene pitämään omista tarpeista huolta ja olet pelkkä ovimatto uudelle sukupolvelle.

Älä puhu paskaa. Ei tuossa siitä ole kyse, etteikö saisi suuttua ja vaikka huutaa. Mutta ei lasta mitätöidä haukkumalla. Lue kuutosen omakohtainen kommentti ja ota opiksi.

En sietäisi haukkumista puolisoltakaan, ja vielä tuhoisampaa ja ikävämpää se on, jos äiti omaa lastaan alkaa mollata.

Itse puhut paskaa. Opettele erottamaan toisistaan turhan paskan purkaminen lapsiin ja omien tarpeiden tiedostaminen. Olen itse ollut lapsuudenperheessä turhan paskan vastaanotin ja toisaalta nähnyt kavereiden perheessä turhaa lapsen palvomista. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos et erota näitä kahta toisistaan, olet luultavasti aika perustyhmä tyyppi. Hyvässä lapsi-vanhempi-suhteessa molempien tarpeet kohtaavat. Ihan ihme kohkaamista on, että jommankumman tarpeiden pitäisi väistyä täysin toisten tieltä. Sillä tavalla saa vain sairaita ihmissuhteita aikaan.

En ole aloittaja, mutta minusta hän ei yrittänyt oikeuttaa lapselle tiuskimista. Häntä oli jäänyt asia painamaan. Heti alettiin nokkia ja kiertää veistä haavassa.

Hän ei myöskään käsittääkseni ole sellainen äiti, jota kuudennen viestin kirjoittaja kuvasi: raivokohtauksia, jatkuvaa haukkumista. Tämän takia nämä nettikeskustelut ovat niin toivottomia kun ihmiset ymmärtävät lukemansa niin subjektiivisesti (=henkilökohtaisesti).  Ap kysyi, onko kukaan sanonut taaperolle pahasti. Hän ei kysynyt, onko ok saada taaperolle koko ajan raivokohtauksia. Huomaatteko eron???

Olen jo kuusikymppinen neljän aikuisen lapsen äiti. Kyllä lasten ollessa kaikkien pieniä tuli tehtyä  monenlaisia virheitä, jos oli univelkaa ja hermot kireällä.  Tiuskiminen ei ole ainut tapa loukata lasta, yksi on myös kuuntelematta häntä, ja se on paljon yleisempi tapa  kohdella lasta huonosti.

Varmaan niitä virheettömiäkin äitejä on, jotka voivat heittää ensimmäisen kiven, kuten täällä on jo heitetty,

Jos lapsi kokee äidin turvalliseksi eikä pelkää häntä, mitään ei ole mennyt pilalle, vaikka olisi tullut sanotuksi pahasti. Anteeksipyyntö sylissä osoittaa myös lapselle, että asioita voi korjata.

11, se ei tee lapsen haukkumisesta hyväksyttävää tai harmitonta, että äiti pyytää sitä jälkeenpäin anteeksi. Henkinen väkivalta ei ole ok. Ei yhtään sen enempää kuin fyysinenkään.

Tässä Ap. Siis se paha asia, mikä nyt mieltäni painaa on se, että olen lapsen läsnäollessa todennut toiselle läsnäolevalle aikuiselle, että minä en jaksa tätä tyttöä..  En siis ole kohdistanut sitä suoraan lapselle, vaan lapsen läsnäollessa toiselle ihmiselle nyt jo toistamiseen. Tosin viimeisten viikkojen aikana. Muuten lasta on kohdeltu aina hyvin. Mutta epäilen että lapsi silti vaistoaa mistä on kysymys... tosin jälkikäteen olen pyytänyt lapselta anteeksikin ja kertonut, että olen väsynyt ja ei johdu lapsesta, yms.

Lisäksi teen kaikkeni että saan apua ja tämä väsymys ei tule enää jatkumaan.

Ap:lle voimia. Älä ota tätä ketjua liian tosissasi. Täällä itseään ja erinomaisuuttaan täynnä olevat pyhimysäidit halorinkula päänsä yläpuolella vannovat, etteivät ole koskaan suuttuneet pienelle lapselleen. Älä usko. Olet ihan hyvä äiti, luota itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä Ap. Siis se paha asia, mikä nyt mieltäni painaa on se, että olen lapsen läsnäollessa todennut toiselle läsnäolevalle aikuiselle, että minä en jaksa tätä tyttöä..  En siis ole kohdistanut sitä suoraan lapselle, vaan lapsen läsnäollessa toiselle ihmiselle nyt jo toistamiseen. Tosin viimeisten viikkojen aikana. Muuten lasta on kohdeltu aina hyvin. Mutta epäilen että lapsi silti vaistoaa mistä on kysymys... tosin jälkikäteen olen pyytänyt lapselta anteeksikin ja kertonut, että olen väsynyt ja ei johdu lapsesta, yms.

Ei tuo mielestäni kovin paha ollut. Toki noin ei kannata toimia jatkossa, jos vaan mahdollista. MUtta oman mielen purkaminen tuolla tavoin kannattaa tehdä kun lapsi ei kuule. Nyt on kuitenkin vielä niin pieni, että ei taatusti tule muistamaan asiaa, jos et tuota jatka jatkuvasti tästä eteenpäin. Tsemppia sulle. Olet herkkävaistoinen ja varmasti hyvä vanhempi kun ylipäänstä asiaa jäit miettimään. Moni ei olisi edes kiinnittänyt asiaan huomiota.

Älä ap välitä, suurimmassa osassa näistä viesteistä puhutaan nyt ihan eri asiasta kuin mistä sun tilanteessa on kyse. Olet varmasti hyvä äiti ja yrität parhaasi. Ei kukaan voi joka tilanteessa olla täydellinen eikä lapsi siitä silti rikki mene. Koita antaa vähän armoa itsellesi ja tsemppiä väsymyksestä selviytymiseen!

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle voimia. Älä ota tätä ketjua liian tosissasi. Täällä itseään ja erinomaisuuttaan täynnä olevat pyhimysäidit halorinkula päänsä yläpuolella vannovat, etteivät ole koskaan suuttuneet pienelle lapselleen. Älä usko. Olet ihan hyvä äiti, luota itseesi.

Opettele nyt hiukan edes lukemisen ymmärtämistä. Sanoin aivan selvästi, että suuttua saa, mutta ei haukkua tai mitätöidä lasta ihmisenä.

Lienet itse näitä rajattomia ja käytöstapoja oppimattomia ihmisiä, joiden mielestä on aivan ok haukkua toisia ihmisiä päin näköä, kun on huonolla tuulella? Heitä on, joiden mielestä mikä tahansa käytös on suuttuessa ok, koska eihän sitä nyt herranen aika tarvitse itsehillintää....

Paskan marjat. Huutaa saa, saa sanoa, että on vihainen, saa moittia toisen käytöstä. Nämä ovat ok aikuisten kanssa, ja mhös lasten. Mutta väkivaltaa ei käytetä, ei fyysistä eikä henkistä.

Ap toimii väärin, kun puhuu lapsen kuullen, ettei jaksa lastaan. On ihan ok kertoa niin toiselle aikuiselle, mutta ei lapsen kuullen. Hyvä, että hän hakee tuohon nyt apua, se on oikein. Lapsen ei pitäisi koskaan kuulla olevansa omalle äidilleen vastenmielinen.

Tuskin sinäkään haluaisit kuulla miehesi tilittävän kaverilleen tosissaan, että ei jaksa sinua? Tulisiko yhtään halju ja surullinen olo, ei kai....

Täydellinen äiti en todellakaan ole, mutta tässä asiassa olen oikeassa ja olen toiminut oikein. Monessa muussa asiassa en varmaankaan.

Joten se, että sinulle sanotaan sinun toimivan jossakin asiassa väärin ei ole mitään jeesustelua, vaikka sinä niin haluatkin tulkita, koska alitajuisesti tiedät olevasi väärässä.

2