Mikä minua vaivaa? En kestä enää itseäni

Itsetuntoni on ollut huono siitä asti kun aloitin koulun. Lapsuus ennen koulua oli mukavaa, sillä silloin vielä ei ulkonäköpaineita tai juuri muitakaan menestymisen paineita ollut. Ei tarvinnut näyttää tietynlaiselta tai osata mitään. Kukaan ei vaatinut minulta mitään eikä minun itsenikään tarvinnut vaatia itseltäni mitään.
Kun aloitin koulun aloin verrata itseäni muihin tyttöihin - tottakai niihin näteimpiin, joihin tiesin poikien ihastuvan. Minullekin olisi ollut tärkeää olla haluttu. Olen ollut jo lapsena seksuaalinen ja kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen edustajista. Muistan selvästi, että jo pienenä tyttönä olin kiinnostunut 10 vuotta vanhemman veljeni kavereista. Ensimmäinen ihastukseni oli tarhassa. Toinen kova ihastumiseni oli 10-vuotiaana, kun luokallamme tuli uusi poikaoppilas. Näytin selvästi hänelle ihastumiseni tuijottelemalla häntä, ja koska en ollut nätti, hän alkoi inhota minua. Tunsin olevani täysin arvoton.

Koulumenestykseni oli surkea. En tiedä oliko se syy huonoon itsetuntooni vai seurausta siitä.

Minua kiinnosti pääasiassa pojat ja vieläkin aikuisiällä melkeinpä ainoa kiinnostuksen kohteeni on miehet. Kyllästyn nopeasti yhteen ja samaan mieheen. Ihastun kyllä tulisestikin, mutta jos mies alkaa vaikuttaa liian helpolta, hänen vetovoimansa vähenee ja alan kiinnostua muista, jotka ovat saavuttamattomia.

Elämäni pyörii vain seksuaalisuuden ympärillä. Kun luen tai näen jotain, mietin aina kuinka se liittyy siihen että ihmiset ajattelevat kaiken seksuaalisesti ja se inhottaa minua. Vaikka minähän teen sitä itse. En voi käydä esim. mieslääkärillä, koska ajattelen pakonomaisesti pitääkö hän minua seksuaalisesti kiinnostavana vai vastenmielisenä ja kuvittelen mielessäni että harrastaisimme se ksiä. Mitä ilkeämmän oloinen lääkäri, sitä enemmän mietin tällaisia. Koko maailmankuvani on synkkä ja kamala. Haluaisin olla kiinnostunut muustakin kuin seks istä ja nähdä maailman kuin pienen lapsen silmin, joka on täysin tietämätön siitä kuinka sairas tämä maailma on. Vai olenko se sairas sittenkin minä itse?