Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskotteko, että joidenkin ihmisten ei vain ole tarkoituskaan olla onnellisia?
06.07.2019 |
Jos on itse onneton, tuntee olevansa jotenkin vääränlainen. Mutta mitä jos minun on tarkoituskin olla onneton? Se toki tuntuu pahalta, pahimmassa tapauksessa siihen jopa turtuu eikä edes vastoinkäymiset enää tunnu miltään, koska tiedostaa, että vaikka jotain hyvääkin tapahtuisi, ei siitä kuitenkaan osaa iloita.
Kommentit (8)
En haluaisi uskoa tuohon, mutta valitettavasti se on todellisuutta monille. Tuntuu että olemassa on joko onnellisuuden/menestyksen katto ja sen kanssa pitää opetella elämään. Ja toisille taas toisinpäin, vastoinkäymisiä ei vain satu matkan varrelle.
Jatkuvaan vastoinkäymisien sarjaan turtuu ajan mittaan eikä oikein jaksa enää uida vastavirtaan. Kaikki tulee vain otettua sellaisena kun se on. Omassa elämassä on mm. ollut huono lapsuudenperhe jossa riitoja ja alkoholismia, äiti haukkui hulluksi ja epäonnistuneeksi jo 10-vuotiaana, isän itsemurha, kahdet potkut, pettävä poikaystävä, itsetuhoisuutta. Uudet vastoinkäymiset eivät oikein mene enää pinnan alle eikä vastaavasti onnistumisetkaan eivät oikein tunnu miltään. Aika pitkälti sama tunne kuin katua katsomatta ylittäessä kun ei tosiaankaan välitä tippaakaan osuuko auto kylkeen vai ei.
Mielestäni tämä antaa mielettömän vapauden ('voin tehdä mitä haluan, kun sillä ei kuitenkaan ole väliä") mutta ei se kyllä onnellisuudelta tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin henkilön kanssa, jonka mielestä hänen elämässään ei ole mitään hyvää.
Hänellä oli omistusasunto rivitalossa, auto ja koira.
Ongelma on justiin siinä että ne vääränlaiset on vääränlaisia vain siinä kulttuurissa johon ovat sattuneet syntymään. Jossain toisessa paikassa voisi olla ihan toisin ja heillä voisikin olla juuri ne ominaisuudet mitä niissä olosuhteissa arvostetaan. Siksi onkin niin väärin että yhäkin kaikkia vaan painostetaan samaan muottiin koska eihän samat asiat tee meitä onnelliseksi. Ei minua esimerkiksi tee yhtään onnelliseksi jatkuva meneminen ja kilpailu muiden kanssa kun en vaan millään voi pärjätä itseäni suullammille ihmisille joilla on ehkä muutenkin monet lähtökohdat paremmin.
Ihminen jolla on aikaa pähkäillä onko onnellinen elää niin helppoa ja etuoikeutettua elämää, että on todennäköisesti onnellinen ihan tietämättään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että on mitään tuollaisia tarkoituksia kumpaankaan suuntaan. Uskon kyllä että jos itse alkaa uskomaan tuollaiseen, varmasti tulee onnettomaksi kun ei enää yritäkkään muuttaa elämäänsä.
Uskon, että kaikki ei osaa olla onnellisia. Onnellisuushan on aika subjektiivinen käsite.
Alue: Aihe vapaa
Miksei vääränlainen voisi olla onnellinen omassa pikku elämässään? Ei me täällä toisten vuoksi eletä ja vaan ihan oman itsen! Itsekkyyttä peliin ja rakentamaan omia unelmia ja tekemään niitä todeksi!