Voiko kuopuksen opettaa nukkumaan omassa sängyssä syntymästä saakka?

Voi opettaa. Ei ole edes hankalaa.

Ja nyt se usompi kersa vihdoinkin pois sieltä perhepedistä!!

Ihme mammoja täällä taas on...

Meillä on kaikki lapset nukutettu ihan pienestä pitäen omiin sänkyihin.

Keskimmäisellä oli 4-5-vuotiaana jakso jolloin hän joka aamuyö tuli meidän sänkyyn nukkumaan. Muuten on oma sänky kaikille kelvannut aina.

Mä en ole koskaan nukkunut samassa sängyssä tai kahta viikkoa pidempään edes samassa huoneessa aikuisen lapseni kanssa. On ihan normaali ihminen. Molemmat herkkäunisia edelleen.

Voi opettaa. Ja ehkä se koululainenkin kannattaisi jo pikkuhiljaa siirtää omaan sänkyyn.

Miten te olette saaneet sen kuopuksen alulle jos 8 vuotias nukkuu aina teidän välissä?

Esikoisella on siis myös add ja aspergerin oireyhtymä (autismin kirjo) ja ilmeisesti siihen liittyviä pelkotiloja ym. Hän siis nukahtaa viereen. Oli aikoja, kun nukkui omassa sängyssä ja kouluiltoina omaan sänkyyn nukahtaminen oli helpompaa. On vasta nyt vuoden aikana alkanut nukkua kokonaisia öitä.

Mietin vain nyt kuopuksen kohdalla onko siitä haittaa, jos nukkuu omassa sängyssä.

Esikoinen varmasti oppii taas omaan sänkyyn, kun koulu alkaa. Lomalla on paljon enemmän meissä kiinni ja vaatii koko ajan seuraa ja huomiota.

Ap

Totuta ensin se 8-v omaan sänkyyn. ;)

Mun mielestä imetyksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, jos vauva nukkuisi vieressä. Läheisyys on vauvalle tosi tärkeää. Todennäköisesti saat myös paremmin nukuttua, kun vauva on vieressä. Meillä kuopus koitti monesti kädellä vauvana öisin, että äiti on vieressä ja jatkoi sitten tyytyväisenä unia. Myös imetys on helppoa, kun ei tarvitse nousta öisin ylös. Käännät vain kylkeä ja annat tisun suuhun. Pullojen keittely ja korvikkeen lämmittely yöaikaan on työlästä. Kyllä lapsi oppii omaan sänkyyn, kun aika on sopiva. Meillä esikoinen siirrettiin 2,5 vuotiaana omaan sänkyyn meidän sängyn viereen. Hän ei enää sen jälkeen halunnut vanhempien väliin nukkumaan. Ja nyt 5-vuotiaana hän haluaa oman huoneen.

Tuohon refluksiin sanoisin, että samankin perheen lapset voivat olla hyvin erilaisia. Meillä esikoinen oli kovin koliikkinen ja puklasi kaaressa. Kuopus taas rauhallinen ja hyvin nukkuva vauva eikä puklannut koskaan. Luulin esikoisen kanssa, että vauvan hoito on kaikilla yhtä työlästä ja uuvuttavaa. Kun kuopus syntyi, tajusin että esikoinen oli ollut koliikkinen. Ero kuin yöllä ja päivällä. Eli aina kun annetaan lastenhoitovinkkejä, pitää muistaa että lapset voivat olla hyvin, hyvin erilaisia.

Kaksi vanhinta nukkui omissa sängyissä. Ekaa en imettänyt oikein niin nukkui alusta asti. Ravasin sänkyjen väliä ja juotin pullosta maitoa. Näin kaksi ekaa vuotta.

Tokaa imetin ja niin kauan kun öisin heräsi niin nostin yöllä viereen rinnalle ja monesti nukkui siinä aamuun asti. Hän lopetti yöheräilyt kylläkin jo 4 kk iässä. Siitä lähtien omassa sängyssä ja siirtyi veljen kanssa sanaan huoneeseen kun oli 9kk.

Kolmas nykkui 7-vuotiaaksi meidän välissä. Ei suostunut omaan sänkyyn, sai huutokohtauksen jos yrittikin sinne laskea. Puoli vuotta tai vähän ylikin kun lopetin yöimetyksen maidon tulon hiivuttua mutta silti jäi viereen. Edelleen 9-vuotiaana ei tykkää nukkua yksin. Monesti nukkuu sohvalla lähellä meidän makkaria tai kömpii isoveljen viereen. Joskus harvoin myös meidän sänkyyn.

Kuopus joka nyt kohta 2-vuotias taas on nukkunut alusta asti omassa sängyssä. Vai nukkuiko muutman ekan kuukauden vieressä? Silloinkin kyllä oli se äitiyspakkauslaatikko siinä sängyllä jossa nukkui. Sitten kun alkoi nukkumaan yönsä kokonaan niin omassa sängyssä. Ei edes halua viereen vaan omaan sänkyyn. Sänky on ihan minun sängyssä kiinni eli periaatteessa on vieressä mutta silti oma tila on kaikilla nukkua.

Niin ne on erilaisia nukkujia kaikki. En ole opettanut ketään mihinkään, on nukuttu niin kuin kaikille on parhaaksi. Enkä edes tiedä miten vauvaa voi edes mitenkään opettaa omaan sänkyyn?

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette saaneet sen kuopuksen alulle jos 8 vuotias nukkuu aina teidän välissä?

Meillä on kotona muitakin paikkoja, kuin sänky.

Eikä nuku aina vieressä. Eikä ole aina kotonakaan. Käy esim. mummolassa, kummeilla, serkuilla. (Äitini luona nukkuu äitini vieressä, serkkujen luona nukkuu serkkujen vieressä).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Totuta ensin se 8-v omaan sänkyyn. ;)

Mun mielestä imetyksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, jos vauva nukkuisi vieressä. Läheisyys on vauvalle tosi tärkeää. Todennäköisesti saat myös paremmin nukuttua, kun vauva on vieressä. Meillä kuopus koitti monesti kädellä vauvana öisin, että äiti on vieressä ja jatkoi sitten tyytyväisenä unia. Myös imetys on helppoa, kun ei tarvitse nousta öisin ylös. Käännät vain kylkeä ja annat tisun suuhun. Pullojen keittely ja korvikkeen lämmittely yöaikaan on työlästä. Kyllä lapsi oppii omaan sänkyyn, kun aika on sopiva. Meillä esikoinen siirrettiin 2,5 vuotiaana omaan sänkyyn meidän sängyn viereen. Hän ei enää sen jälkeen halunnut vanhempien väliin nukkumaan. Ja nyt 5-vuotiaana hän haluaa oman huoneen.

Tuohon refluksiin sanoisin, että samankin perheen lapset voivat olla hyvin erilaisia. Meillä esikoinen oli kovin koliikkinen ja puklasi kaaressa. Kuopus taas rauhallinen ja hyvin nukkuva vauva eikä puklannut koskaan. Luulin esikoisen kanssa, että vauvan hoito on kaikilla yhtä työlästä ja uuvuttavaa. Kun kuopus syntyi, tajusin että esikoinen oli ollut koliikkinen. Ero kuin yöllä ja päivällä. Eli aina kun annetaan lastenhoitovinkkejä, pitää muistaa että lapset voivat olla hyvin, hyvin erilaisia.

Kiitos, tämä oli lohduttavaa. :) Esikoisen vauva-aika oli tosiaan rankkaa, tai lähinnä ensimmäiset 4kk. Imetyksen lopettaminen oli myös kova paikka. Koin epäonnistuneeni.

En uskalla vielä ajatella, että kuopuksen kanssa voisi olla helpompaa, mutta ehkä toivoa on. Ainakin tiedän mitkä asiat teen eri tavalla.

Ap

Imetys onnistuu aivan hyvin, vaikka vauva nukkuu omassa sängyssään. Meillä kumpikin lapsi nukkui vauvana pinnasängyssä, joka oli ihan oman sänkymme vieressä. Kuulin vauvan äänet (etäisyyttähän oli vain noin 40 cm) ja vauva minut. Lähellä, mutta kuitenkin omaa rauhaa sekä äidillä että vauvalla. Nostin vauvan viereen syömään, ja sitten takaisin pinnasänkyyn kun jatkettiin unia.

Kumpikin vauvoistamme nukkui muuten erinomaisen hyvin! Söivät hyvin päivisin mutta öisin nukkuivat 7-8 tuntia putkeen (ihan vastasyntyneenä noin 5 h). Hyvin kasvoivat ja täysimetys siis kyseessä ekat 6 kk. Mitähän haittaa tästä nukkumisjärjestelystä voisi olla? Äitinä olin ainakin hyvin levännyt ja vauvoilla hyvä vuorokausirytmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuta ensin se 8-v omaan sänkyyn. ;)

Mun mielestä imetyksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, jos vauva nukkuisi vieressä. Läheisyys on vauvalle tosi tärkeää. Todennäköisesti saat myös paremmin nukuttua, kun vauva on vieressä. Meillä kuopus koitti monesti kädellä vauvana öisin, että äiti on vieressä ja jatkoi sitten tyytyväisenä unia. Myös imetys on helppoa, kun ei tarvitse nousta öisin ylös. Käännät vain kylkeä ja annat tisun suuhun. Pullojen keittely ja korvikkeen lämmittely yöaikaan on työlästä. Kyllä lapsi oppii omaan sänkyyn, kun aika on sopiva. Meillä esikoinen siirrettiin 2,5 vuotiaana omaan sänkyyn meidän sängyn viereen. Hän ei enää sen jälkeen halunnut vanhempien väliin nukkumaan. Ja nyt 5-vuotiaana hän haluaa oman huoneen.

Tuohon refluksiin sanoisin, että samankin perheen lapset voivat olla hyvin erilaisia. Meillä esikoinen oli kovin koliikkinen ja puklasi kaaressa. Kuopus taas rauhallinen ja hyvin nukkuva vauva eikä puklannut koskaan. Luulin esikoisen kanssa, että vauvan hoito on kaikilla yhtä työlästä ja uuvuttavaa. Kun kuopus syntyi, tajusin että esikoinen oli ollut koliikkinen. Ero kuin yöllä ja päivällä. Eli aina kun annetaan lastenhoitovinkkejä, pitää muistaa että lapset voivat olla hyvin, hyvin erilaisia.

Kiitos, tämä oli lohduttavaa. :) Esikoisen vauva-aika oli tosiaan rankkaa, tai lähinnä ensimmäiset 4kk. Imetyksen lopettaminen oli myös kova paikka. Koin epäonnistuneeni.

En uskalla vielä ajatella, että kuopuksen kanssa voisi olla helpompaa, mutta ehkä toivoa on. Ainakin tiedän mitkä asiat teen eri tavalla.

Ap

Imetys on myös haastavampaa puklaavan vauvan kanssa. Eli et todellakaan ole epäonnistunut. Meillä ainakin esikoinen veti ensin tissit tyhjäksi, sitten jättipuklut ja valtava poru, kun taas oli nälkä. Tein vielä sen virheen, että menin antamaan korviketta, joka pisti vauvan mahan sekaisin. Myöhemmin tajusin, että mun olisi pitänyt vain mennä syömään ja juomaan VETTÄ, niin olisimme välttynyneet pullojen keittelyiltä ja vatsanväänteiltä. Vesi muuttuu sekunneissa tissimaidoksi. Todennäköisesti tästä ei kuitenkaan olisi ollut apua puklailuun, koska osalla vauvoista ruokatorven mutka kehittyy vasta n. 4 kk iässä. Siksi ne puklaavat ja valvottavat vanhempia, kun mutka ei ole estämässä ruuan nousua ylös.

Vierailija kirjoitti:

Imetys onnistuu aivan hyvin, vaikka vauva nukkuu omassa sängyssään. Meillä kumpikin lapsi nukkui vauvana pinnasängyssä, joka oli ihan oman sänkymme vieressä. Kuulin vauvan äänet (etäisyyttähän oli vain noin 40 cm) ja vauva minut. Lähellä, mutta kuitenkin omaa rauhaa sekä äidillä että vauvalla. Nostin vauvan viereen syömään, ja sitten takaisin pinnasänkyyn kun jatkettiin unia.

Kumpikin vauvoistamme nukkui muuten erinomaisen hyvin! Söivät hyvin päivisin mutta öisin nukkuivat 7-8 tuntia putkeen (ihan vastasyntyneenä noin 5 h). Hyvin kasvoivat ja täysimetys siis kyseessä ekat 6 kk. Mitähän haittaa tästä nukkumisjärjestelystä voisi olla? Äitinä olin ainakin hyvin levännyt ja vauvoilla hyvä vuorokausirytmi.

Ole onnellinen. Sulla ei ollut koliikkivauvaa joka olisi huutanut 2h suoraa huutoa ennen nukkumaanmenoa. Lasta ei voinut laskea lainkaan makuuasentoon, vaan hänet oli nukutettava puoli-istuvaan/pystyasentoon. Pidettävä kaiken aikaa tässä asennossa, makuulla ei pystynyt olla ollenkaan. Lapsi heräsi 2 -3 tunnin välein ja syömisen jälkeen puklu lensi aina kaaressa. Kaikki vaatteet äidillä ja lapsella monta kertaa päivässä yltä päältä puklussa. Toinen olikin tavallinen vauva, joka söi ja nukkui tyytyväisenä eikä puklaillut. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Eli jos sinun vauvasi on nukkunut hyvin, ei se johdu sängystä tai perheenne nukkumistavoista.

Minä otin vauvan viereeni nukkumaan ensimmäiseksi kuuakaudeksi, kun olin todella kipeä synnytyksestä, repesin pahasti ja tikkaukset tietysti olivat todella kipeitä. Mies nukkui niin sikeästi, että olisi kestänyt monta minuuttia potkia hänet hereille kivuissa nostamaan vauvaa minulle sängystä, että noin oli helpompi.

Kun parannuin ja pystyin liikkumaan paremmin, siinä meni tuo kuukauden verran, siirsin vauvan omaan sänkyynsä ja se meni ihan hyvin, vauva ei itkeskellyt sen enempää kun kapaloin hänet sänkyyn. 

Kannattaa todellakin opettaa omaan sänkyyn, ettei käy noin kuin esikoisen kanssa, minusta esikoinen kannattaa nyt ottaa pois sieltä teidän pedistä jo.

Lapseni on nukkunut syntymästään saakka omassa sängyssään,

En uskaltaisi nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä, niin pieni, Vauvallahan on ihan erilainen tarve vuoteen ominaisuuksille kuin aikuisella ihmisella.