Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ei kestäkään vaativaa vauvaa?
Ennen lapsen saamista parisuhteemme kesti sairauksia, työttömyyttä ja monenlaista vaikeaa asiaa. Eikä edes natissut liitoksistaan niissä pahemmin. Sitten saatiin vauva, jota yritettiin muutama vuosi (ja tuon yrittämisen ja siihen liittyvät pettymykset ym. parisuhde kesti myös hyvin).
Vauva on nyt 11 kk ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva on temperamentiltaan "vaativa" ja ollut myös koliikkia ja refluksia ja muuta joka on lisännyt vaativuutta. Syömiset, nukkumiset ja sellaiset on alusta asti olleet hänelle vaikeita ja lisäksi vauvaa pitää viihdyttää paljon, koska muuten itkee suoraa huutoa koko ajan. Ollaan pyydetty vauvan vaativuuteen apua neuvolasta ja useammalta yksityislääkäriltä (ja selvitetty allergioita, kielijänteitä, reflukseja ym ym ja lopputulos kaikkialla on, että vauva on täysin terve mutta temperamentiltaan vaativa). Kaikkialla käsketään vain hyväksymään, että lapsi on sellainen kuin hän on. Ja olen hyväksynytkin sen, mieheni ei oikein ole vielä.
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken. Minulla on taukoja vauvasta joka päivä, mutta ne ei riitä. Mies käy töissä ja harrastuksissa, joten hänelläkin on taukoja vauvasta, mutta ne ei riitä hänellekään. Olen kotona vauvan kanssa ja lääkärit ovat sanoneet, että tätä vauvaa ei kannata laittaa päiväkotiin aikaisin vaan hänen kanssa pitää tuon vaativuuden kanssa olla pidempään kotona kuin muiden lasten (ja olen samaa mieltä ja mieskin on). Mutta olemme molemmat ihan loppu, ja mies on nyt sanonut että haluaa erota koska ei jaksa tällaista elämää enää.
Muita joilla parisuhde ei kestänytkään vaativaa vauvaa? Tai temperamenttista taaperoa? Miten teillä menee eron jälkeen? Vertaistukea kaipailen..
Kommentit (315)
Jos vauva on herkkä ja kärsii liiasta hälinästä, miksi ihmeessä järjestää kauheasti menoja hänen kanssa? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä äiti vauvan kanssa alkaa nähdä, millaisella rutiinilla kaikki toimii. Jos kerran helpointa on olla hänen kanssa kotona ja omalla rivaripihalla, hyvänen aika, säästä itseäsi ja tee sitten niin. Kyllä niihin kahviloihin ehtii.
Tuollainen "siedätys" että teetetään ihmisellä sitä mikä on vaikeaa, kuulostaa vanhan kansan "karaisemiselta". Kuka sen teille keksi, joku itse karaisemalla kasvatettu.
Vauva voiolla myös vähän aspergerpiirteinen/autismin kirjoa. Heille suositellaan säännöllistä, turvallista päivärytmiä ja selkeää elämää, jossa tietää ennalta mitä milloinkin tulee tapahtumaan ja miten.
Omallani ei ole koskaan diagnosoitu mitään, mutta hän oli herkkä vaatteille, äänellekin, nukahtaminen oli vaikeaa ja hän nukahti vain joko viereen tai liikkeeseen. Myös siirtymät oli vaikeita, eli lähteminen, mistä vaan.
Tavallinen perhepäivähoito ei hänelle sopinut, eikä hälyisä päivähoito. Mutta kun hän pääsi päiväkotiin erityispienryhmään, hän alkoi voida hyvin. Siellä oli hyvin strukturoitua, ja asioita selitettiin kuvakorteilla ym. Meillä taisi käydä tuuri, koska hän pääsi sellaiseen ns normilapsen paikalle.
Varmaan hänelläkin on jotain neurologista erityisyyttä, mutta neuvola ei ole huomannut vielä mitään, itse on pitänyt kaikki tajuta, esim näön, kuulon, motoriikan ym ongelmat. Kauhean huonolla tolalla on neuvolasta saatava tuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltäsi, miten hän meinaa jaksaa tapaamisissa vaativaa lastaan eron jälkeen vai aikooko hän hylätä lapsensa.
Se on varmaan suunnitellu, että tinderistä saa näppäriä naisia, joista sitten valitsee äidillisimmän pakan päältä ja se uusi nainen sitten hoitaa sitä lasta tapaamisissa.
Omg näin mulle varmaan kävi, kun miehellä oli jo lapset edellisestä liitosta.
Sitten hänelle tuli epämieluisana yllärinä, että parin vuoden jälkeen aloin haluta itse lapsia. Yritti sanoa, ettei hän ollut ajatellut hankkia enää lisää lapsia.
Ja ottaa sitten nuoren lapsettoman naisen, joka tykkää lapsista?!
Miten kaksi aikuista ei pärjää yhden lapsen kanssa. Uskomatonta
Tyypillinen ensimmäinen lapsi.
Toki voi olla jotain neuroepätyypillisiä piirteitä, mutta kyllä niidenkin kanssa pärjätään päiväkodissa.
Sadismia käskeä pantata lasta kotona, kuka teistä kahdesta muka on se koulutettu lastenhoitaja jolla kokemusta erilaisista lapsista?
Mutta tepä kai olettekin jo eroamassa jo. Miehelle onnea tuleviin yrityksiinsä, tavallinenkin lapsi lienee hänelle liikaa. Noilla asetuksilla olisi parempi jos lapsiluku hänen kohdallaan jäisi yhteen, mutta harvoinpa ihmiset kerrasta oppivat.
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi aikuista ei pärjää yhden lapsen kanssa. Uskomatonta
Miten aikuinen ihminen voi päästää suustaan jotain noin typerää. Uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvi 2v viihdytti eilen meitä 2 tai 3 am. Tosin on ollut nyt paljon helpompi kuin ennen. Eka vuosi oli raskas. Oli kielenänne ja Koliikki ym. Mutta ei tukiverkkoa 6kk jälkeen ollenkaan. Muutettiin ulkomaille. Treffeistä on yli vuosi ja silloinkin tapeltiin. Välillä uhataan erolla muttei koskaan tosissaan. Miehen on vaikea hyväksyä että vauva vie kaiken huomion.
Mä olen väsynyt koska olen yksin vastuussa vaavista ja öistä. Mies taloudesta.
Tämä on ihan ok. Vois olla paljon huonommin.
Luulen että ette olleet valmiit siihen tosiasiaan että lapsi nyt vie kaiken ajan ja huomion. Harrastaa ehtii kun lapsi kasvaa.
Kuulostatte hieman lapsellislta.
Kerrot ap haastavasta vauvasta mutta onko se siltikään ainoa syy tilanteeseenne? Miten vanhemmuus on muuttanut teitä ja käytöstä ne toisianne kohtaan? Pyöriikö puheet vain vauvan, imetyksen tms. ympärillä vai huomioitteko suhdettanne riittävästi? Tuetteko toisianne ruuhkavuosissa tarpeeksi? Vaikka seksi vähenisi vauvan myötä harvemmin sekään eron syy taikka vauvan itkut vaan kaikki se muu rakkauden ylläpito tärkeämpää että ilmapiiri onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrot ap haastavasta vauvasta mutta onko se siltikään ainoa syy tilanteeseenne? Miten vanhemmuus on muuttanut teitä ja käytöstä ne toisianne kohtaan? Pyöriikö puheet vain vauvan, imetyksen tms. ympärillä vai huomioitteko suhdettanne riittävästi? Tuetteko toisianne ruuhkavuosissa tarpeeksi? Vaikka seksi vähenisi vauvan myötä harvemmin sekään eron syy taikka vauvan itkut vaan kaikki se muu rakkauden ylläpito tärkeämpää että ilmapiiri onnellinen
Aphan kirjoitti ihan aloituksessa jo, että hän on niin väsynyt että ei jaksa miehen kanssa parisuhdeaikaa viettäessä edes puhua. Onko sinulla itselläsi lapsia? Osaatko yhtään eläytyä tilanteeseen, että on lapsiarjen pyörittämisestä niin uupunut, että ei ole enää voimia huomioida miestä ja ylläpitää rakkaudellista ja onnellista ilmapiiriä tilanteessa jossa mies puhuu erosta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot ap haastavasta vauvasta mutta onko se siltikään ainoa syy tilanteeseenne? Miten vanhemmuus on muuttanut teitä ja käytöstä ne toisianne kohtaan? Pyöriikö puheet vain vauvan, imetyksen tms. ympärillä vai huomioitteko suhdettanne riittävästi? Tuetteko toisianne ruuhkavuosissa tarpeeksi? Vaikka seksi vähenisi vauvan myötä harvemmin sekään eron syy taikka vauvan itkut vaan kaikki se muu rakkauden ylläpito tärkeämpää että ilmapiiri onnellinen
Aphan kirjoitti ihan aloituksessa jo, että hän on niin väsynyt että ei jaksa miehen kanssa parisuhdeaikaa viettäessä edes puhua. Onko sinulla itselläsi lapsia? Osaatko yhtään eläytyä tilanteeseen, että on lapsiarjen pyörittämisestä niin uupunut, että ei ole enää voimia huomioida miestä ja ylläpitää rakkaudellista ja onnellista ilmapiiriä tilanteessa jossa mies puhuu erosta?!
Sanopa muuta. Kirjoitin itse ketjuun eilen ja olen se, jonka mies valitti kun ei päässyt ajoissa (ennen klo 22) nukkumaan kun vauva piti ääntä iltaisin. Meillä siis ihan perushelppo vauva, neuvolan mukaan keskimääräistä jouhevampi tyyppi, nukkunut suht hyvin jne. Ei se että vauva nukkuu tarkoita aina että äiti nukkuisi hyvin, munkin lapsi saattaa kiljahtaa/päästää itkun äänen unissaan ja jatkaa unia, minä en jatka. Olen aika väsynyt vaikka lapsi jo yli vuoden. Töissä käyn tosiaan nuokkumassa, mitään viisasta en saa aikaiseksi kun ajatus ei kulje. Sanoinkin miehelle monta kertaa että tajuatko ollenkaan, että kehtaat valittaa vaikka meidän vauva nukkuu keskimääräistä paremmin? Esim 6kk neuvolassa moni kertoi kuinka vauvat heräilivät useita kertoja yössä, jopa tunnin välein. Meillä siinä vaiheessa kerran yössä, tosi huonona yönä 2krt. Meillä siis pahimmillaankin pikkuvauvana söi 2-3krt yössä. Minun ex-miehelle ei olisi sopinut mikään lapsi koska suht helppokin oli hänelle aivan liikaa. Totuushan oli, että hänestä klo 18 jälkeen pitää levätä eikä tehdä kotitöitä eikä hoitaa lapsia. Kotiin tuli klo 20 joten siinähän se sitten menikin pari tuntia miehen vikinää kuunnellessa. Ei tollaiset vastuuntunnottomat itsekkäät älykääpiöt sovellu isiksi yhtään millekään lapselle, helpolle eikä "vaikealle". Minusta lapsi hyvässytään sellaisena kuin hän on, uskon että se tukee lapsen kehitystäkin kun ei jatkuvasti etsitä vikoja omasta lapsesta eli että sitä pitää oikein ihan syöttää ja muuta vaivalloista. Minun mieheni siis kun sittn olimme yhdessä, valitti että hän haluaa huomiota ja voisinko jotenkin huomioida häntä. Jos hän vaikka antoi pulloa vauvalle, niin ei voinut puhua minulle samaan aikaan kun vauva esti (en tiedä miten). Kun totesin että jään aika yksin vauvan kanssa kun on illassa 1-2h kotona niin marttyroi että ai hän ei saisi käydä töissä ja elätänkö minä meidät molemmat kun hän joutuu irtisanoutumaan jne. Täysi kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot ap haastavasta vauvasta mutta onko se siltikään ainoa syy tilanteeseenne? Miten vanhemmuus on muuttanut teitä ja käytöstä ne toisianne kohtaan? Pyöriikö puheet vain vauvan, imetyksen tms. ympärillä vai huomioitteko suhdettanne riittävästi? Tuetteko toisianne ruuhkavuosissa tarpeeksi? Vaikka seksi vähenisi vauvan myötä harvemmin sekään eron syy taikka vauvan itkut vaan kaikki se muu rakkauden ylläpito tärkeämpää että ilmapiiri onnellinen
Aphan kirjoitti ihan aloituksessa jo, että hän on niin väsynyt että ei jaksa miehen kanssa parisuhdeaikaa viettäessä edes puhua. Onko sinulla itselläsi lapsia? Osaatko yhtään eläytyä tilanteeseen, että on lapsiarjen pyörittämisestä niin uupunut, että ei ole enää voimia huomioida miestä ja ylläpitää rakkaudellista ja onnellista ilmapiiriä tilanteessa jossa mies puhuu erosta?!
Sanopa muuta. Kirjoitin itse ketjuun eilen ja olen se, jonka mies valitti kun ei päässyt ajoissa (ennen klo 22) nukkumaan kun vauva piti ääntä iltaisin. Meillä siis ihan perushelppo vauva, neuvolan mukaan keskimääräistä jouhevampi tyyppi, nukkunut suht hyvin jne. Ei se että vauva nukkuu tarkoita aina että äiti nukkuisi hyvin, munkin lapsi saattaa kiljahtaa/päästää itkun äänen unissaan ja jatkaa unia, minä en jatka. Olen aika väsynyt vaikka lapsi jo yli vuoden. Töissä käyn tosiaan nuokkumassa, mitään viisasta en saa aikaiseksi kun ajatus ei kulje. Sanoinkin miehelle monta kertaa että tajuatko ollenkaan, että kehtaat valittaa vaikka meidän vauva nukkuu keskimääräistä paremmin? Esim 6kk neuvolassa moni kertoi kuinka vauvat heräilivät useita kertoja yössä, jopa tunnin välein. Meillä siinä vaiheessa kerran yössä, tosi huonona yönä 2krt. Meillä siis pahimmillaankin pikkuvauvana söi 2-3krt yössä. Minun ex-miehelle ei olisi sopinut mikään lapsi koska suht helppokin oli hänelle aivan liikaa. Totuushan oli, että hänestä klo 18 jälkeen pitää levätä eikä tehdä kotitöitä eikä hoitaa lapsia. Kotiin tuli klo 20 joten siinähän se sitten menikin pari tuntia miehen vikinää kuunnellessa. Ei tollaiset vastuuntunnottomat itsekkäät älykääpiöt sovellu isiksi yhtään millekään lapselle, helpolle eikä "vaikealle". Minusta lapsi hyvässytään sellaisena kuin hän on, uskon että se tukee lapsen kehitystäkin kun ei jatkuvasti etsitä vikoja omasta lapsesta eli että sitä pitää oikein ihan syöttää ja muuta vaivalloista. Minun mieheni siis kun sittn olimme yhdessä, valitti että hän haluaa huomiota ja voisinko jotenkin huomioida häntä. Jos hän vaikka antoi pulloa vauvalle, niin ei voinut puhua minulle samaan aikaan kun vauva esti (en tiedä miten). Kun totesin että jään aika yksin vauvan kanssa kun on illassa 1-2h kotona niin marttyroi että ai hän ei saisi käydä töissä ja elätänkö minä meidät molemmat kun hän joutuu irtisanoutumaan jne. Täysi kakara.
Tämä! Tsemppiä sulle, ai miten osuvasti summasit tuon.
Mun kakara eksä oli 35 kun tavattiin. Olisi pitänyt tajuta, kun se oli silloin eronnut, ja oli eronnut kun lapset oli olleet 1 ja 3 v. Jotkut ei vaan opi, ja joistakin ei ole vanhemmiksi.
Onhan se ihan kohtuutonta, että joutuisi tinkimään illalla omasta hetkestään kalan ja telkan tai tietokoneen ääressä, jonkun niin toisarvoisen kuin vauvan tai herra nähköön vaimonsa hyvinvoinnin takia.
Laittaisin tuossa tilanteessa miehelle kova-kovaa vasten, että vauva jää miehelle ja itse ottaisin joka toinen vkl ja kesällä yhden lomaviikon. Jos mies ei suostu, niin toteaisin, etten pärjää yksin täysipäiväisenä yh:na ja sitten sijoitus on toinen vaihtoehto. Aika kusipääksi osoittautuu jos mielummin lapsesta kokonaan luopuu.
Tätähän ei siis tarvitse toteuttaa, mutta paljon kertoo miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken.
Tämä on se syy miksi mies haluaa erota. Ei suoraan vauvan takia.
Mieshän jättää sinut pulaan, en voisi luottaa enää ja se olisi siinä.
Meillä oli sydänlapsi, juostiin kodin ja sairaalan väliä, kumpikin umpipuhki, jos mies olisi siinäkiukutellut elämästään, se olisi ollut good bye.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken.
Tämä on se syy miksi mies haluaa erota. Ei suoraan vauvan takia.
No mitä ehdotat ratkaisuksi? Jos vaativa vauva on vienyt ap:n voimat eikä ap:lla ole energiaa miehelle, vaikka hän haluaisi, että olisi, niin mitä ap:n pitäisi tehdä?
P*aska mies kun ei ole huolehtinut vaimonsa jaksamisesta osallistumalla enemmän vauva-arkeen. Ja sitten haluaa jättää vaimonsa, koska tämä on väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken.
Tämä on se syy miksi mies haluaa erota. Ei suoraan vauvan takia.
No mitä ehdotat ratkaisuksi? Jos vaativa vauva on vienyt ap:n voimat eikä ap:lla ole energiaa miehelle, vaikka hän haluaisi, että olisi, niin mitä ap:n pitäisi tehdä?
P*aska mies kun ei ole huolehtinut vaimonsa jaksamisesta osallistumalla enemmän vauva-arkeen. Ja sitten haluaa jättää vaimonsa, koska tämä on väsynyt.
Vaikea tilanne. Mutta jos tilanne olisi toisinpäin, eli mies lopettaa läheisyyden ja seksin, niin täällä kannustettaisiin naista eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken.
Tämä on se syy miksi mies haluaa erota. Ei suoraan vauvan takia.
No mitä ehdotat ratkaisuksi? Jos vaativa vauva on vienyt ap:n voimat eikä ap:lla ole energiaa miehelle, vaikka hän haluaisi, että olisi, niin mitä ap:n pitäisi tehdä?
P*aska mies kun ei ole huolehtinut vaimonsa jaksamisesta osallistumalla enemmän vauva-arkeen. Ja sitten haluaa jättää vaimonsa, koska tämä on väsynyt.
Vaikea tilanne. Mutta jos tilanne olisi toisinpäin, eli mies lopettaa läheisyyden ja seksin, niin täällä kannustettaisiin naista eroamaan.
Niinhän täällä kannustetaan nytkit.
Sitä vaan ei erota ja sillä siisti.
Mies haluaa pakoon ja siksi haluaa erota ja jättää sulle sen kaiken vaikeuden.
Meillä esikoisella kehitysvamma mutta on nyt jo 17vuotta.
Ei olla helpolla päästy ja kyllä meilläkin meni huonosti ja menee monesti vieläkin jos esim. kuopus saa jonkun ongelman aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku ihmettelee miehen logiikkaa, niin se on tietysti se, että lasta ei erotessa tarvitse hoitaa kuin joka toinen vkloppu.
Eikä sitäkään jos ei vaan hoida.
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Alue: Aihe vapaa
Teki hirveästi mieli vastata tähän viime yönä kun selailin keskustelua kiukuissani tuon miehen takia. Hän on ihan kuin ottanut vapaamatkustajan roolin taloudessanne, ja vastuu on ilmeisesti mennyt ohi. Nyt ottaisin muutenkin sellaisen asenteen, että lasta enemmän isälleen, ja itse lähtisin harrastamaan ja kokemaan asioita edes hieman, jotta sitä lasta ei tarvitsisi roudata isoissa kauppakeskuksissa. Miksi ihmeessä viette ihmisvilinään ja hälinään, miksi ette puistoihin tai metsään?