Reilusti laihduttaneille kysymyksiä

mä jossain vaiheessa laihduin 30 kg, en ollut vieläkään hoikka, mutta en nyt valtavan lihavakaan. Kyllä ihmisten suhtautuminen muuttui paljonkin. Varsinkin miehiltä sai huomattavasti enempi huomiota, eikä se ollut pelkästään imartelevaa, vaan myös ahdistavaa ja inhottavaakin.

Miten suhtaudun lihaviin? Ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Miksi lihava olisi laiska, epäsiisti, saamaton tai tyhmä? Minä en ollut noista mitään kun olin nykyistä paljon lihavampi. En myöskään syönyt pelkkää roskaruokaa (mun läskit on 80% leivästä ja pastasta, loput sokerisista herkuista, joita tuli ahdettua tunteiden kontrolloimiseksi) ja olen liikkunut silloinkin, kun paino oli reilusti kolminumeroisissa lukemissa.

35 kg pudottanut vastaa.

Oletteko huomannut, että teitä kohdeltaisi eri tavalla kuin lihavana?

- Kyllä. Lihavana olin ilmaa. Nyt herätän huomiota missä ikinä kuljenkin. Minulle pidetään ovia auki, minua tervehditään (esim. bussikuskit) yms. Luonnollisesti saan myös enemmän "sellaista" kiinnostusta. Myös ne miehet, joita itse lähestyin lihavana saaden pakit, ovat osoittaneet kiinnostusta.

Miten itse vanhana lihavana suhtaudutte lihaviin? Tuleeko mieleen laiskuus, epäsiisteys, saamattomuus tai tyhmyys?

- Kun olin lihava, ajattelin, että niin ne muutkin (kuten minäkin) ovat olosuhteiden uhreja. Nyt laihduttaneena tiedostan, että moni pystyisi laihtumaan jos vain olisi tarpeeksi motivaatiota ja sinnikkyyttä. Saamattomuus siis lähinnä, mutta ei koskaan tyhmyys. Harvoin lihavuus (Suomessa ainakaan) tyhmyydestä johtuu. Ja ahkerakin ihminen voi olla lihava. Ja lihava ei ole silmissäni automaattisesti epäsiisti, vaikka toki näitäkin on paljon (myös hoikissa).

1 jatkaa vielä. Jos näen todella lihavia nuoria ihmisiä, heitä tekisi mieli mennä halaamaan, ja kertoa, että asioihin ei ole myöhäistä tehdä muutosta. Kertoa, että apua on saatavissa. Itse hyödyin kovasti siitä, että sain käydä syömishäiriöpolilla juttelemassa 1 - 2 kertaa viikossa, ja kun pää alkoi olla jotakuinkin kasassa, kävin kolme vuotta psykoterapiassa.

Laihduin 83 kilosta 59 kiloon ja mä aloin taas olla seksikäs. Jopa nuoret miehet kehuivat. Valitettavasti lihoin takaisin. Pitäisköhän vielä koittaa? Olen täysin näkymätön ja epäseksikäs möhkäle taas. Kukaan ei halua minua ja itsetuntoni on miinuksella mitä miehiin tulee.