Tuntuuko muista ikinä siltä, että olet kadottanut itsesi?

Olen teini-ikäisen lasten äiti ja elämä on helpottunut huomattavasti. Olen yksinhuoltaja ja olen nyt vuoden sisällä havahtunut siihen, että mulla olisi nyt mahdollisuus tehdä ja mennä jotakuinkin omien halujeni mukaan. Asia, jota pikkulapsiaikana kaipasin. Mutta olen havahtunut myös siihen, että en enää tiedä mitä haluan. Olen epävarma itsestäni, en oikein tunne itseäni, en keksi mitään mielekästä, tavoitteellista tekemistä ja masentaa. Äitiys on ollut niin suuri osa minuuttiani, että olen ihan hukassa ilman sitä. Toki lapset vaativat edelleen huolenpitoa ja apua, mutta eri tavalla. Olen aina ollut jokseenkin rento mutsi, enkä oikein itsekään tajunnut miten paljon kuitenkin elin lasteni kautta.

Onkohan tämä ihan normaalia, vai olenko jotenkin poikkeava?