järjtön ahdistus
Mulla on hirveä olo ollut jo pitkään, ahdistaa niin paljon, että tuntuu et koko keho räjähtää ja tuun hulluks... En jaksa nähdä kavereita tai tehdä muutenkaan mitään muutakun olla vaan kotona. Masentaa hirveesti enkä saa tätä oloa mitenkään pois. Tuntuu etten oo ees oma itteni... pelottaa mitä tulee tapahtumaa... mun mieleen tulee hirveitä ajatuksia itteni vahingoittamisesta. Kaikki tuleva ahdistaa... en nää minkäälaista tulevaisuutta itelläni... En osaa edes kirjottaa tätä oloa tähän. Tuntuu hirveeltä.... Opiskelen amiksessa kolmatta vuotta ja oon 18-vuotias. En osaa edes sanoa mikä kaikki ahdistaa. Kaikki vaan kasaantuu päälle ja tuntuu etten pysty edes hengittää kunnolla. Oon miettinyt tosissani itsemurhaa ja tavallaan hyväksynyt sen jo, että kuolisin. Oon miettinyt miten ja milloin sen tekisin. Nyt pelottaa ja ahdistaa kun se päivä lähestyy, entä jos teenkin sen. Se on sit peruuttamaton asia. En voi vaan itelleni mitään en kestä tätä oloa haluun et se loppuu. Apua en uskalla hakea. Oon puhunut tästä yhden hyvän kaverin kanssa, mutta kaikkea en halua hänellekkään kertoa ettei hän ahdistu puheistani. Ajatus oli, että tapaan muutaman hyvän ystäväni sinä iltana kun toteuttaisin suunnitelmani, tavallaan hyvästelisin heidät. Oli pakko tulla avautumaan anonyyminä, ei tarvitse edes vastata halusin vain päästä kertomaan tän jollekkin.
Kommentit (11)
Sulla on ahdistushäiriö. Ne on yllättävän yleisiä, ihmiset eivät vaan puhu niistä, koska mielenterveysongelmiin liittyy häpeää (ihan turhaan).
Tiedän, että sitä on vaikea uskoa, mutta tuohon on olemassa apua: lääkkeitä ja kaikista tärkeimpänä terapiaa. Hae apua, sua voidaan ihan varmasti auttaa.
Onko siellä amiksessa vaikka jotain koulukuraattoria, jolle voisit ensihätään mennä ja mainita noista ajatuksista? Hän saattaa sitten auttaa asiassa tarvittaessa eteenpäin.
Asiat eivät ole niin kamalia kuin miltä ne ahdistuneena vaikuttavat. Ethän tee itsellesi mitään.
Oot psykoottinen. Mene päivystykseen. Huolestuttaa.
Kannattaa miettiä sitä, että se tosiaan on peruuttamaton asia, eli huono juttu.
Aina on vaihtoehtoja. Nyt pitäisi löytää ne ahdistuksen syyt.
Valomasennusta? On kuulemma raskaampaa kuin normaali masennus. Kevät ja kesä ovat tällaisille sietämätöntä aikaa. Kannattaa käydä hakemassa apua,nykyään sitä saa ja se on asiallista ja toimii.
Tsemppiä!
Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja ollut ihan yhtä ahdistunut olo taas. Kaikki alkoi työstressistä mutta tällä kertaa en ole saanut ahdistusta hallintaan.
Olen jo mielessäni välillä päättänyt jättää mieheni koska ajattelen ettei hän välitä minusta, ajattelen että hänen perheensä inhoaa minua, ahdistaa valtavasti että he tulevat meille juhannusvieraiksi koska tunnen vaan, että heidän juhannus on pilalla kun joutuvat olemaan tällaisen paskan seurassa. Olen lomalla mutta ahdistunut töistä kokoajan, kaikesta mitä olen voinut pilata jne.
Aloin jo ajatella että jos voisin päättää etten olisi koskaan syntynyt, nyt olen tilanteessa jossa päättäisin niin. Kuolema ei ole vaihtoehto koska perhe jäisi kaipaamaan mutta paras kun en olisi koskaan syntynyt.
Tämä kaikki on ahdistuneisuus häiriötä. Aivot käy ahdistuskierroksilla. Lääkäriltä saa apua. Itse en voi juuri nyt lääkäriin mennä koska pelkään että jos jään pitkälle sairauslomalle, työsopimustani ei jatketa. Toivon että saisin potkut tai tapahtuisi joku onnettomuus. On selvää että tämän ahdistuneisuushäiriön oireiden puhkeamisen aiheutti työt.
Ainoa lause mikä minua tällä hetkellä lohduttaa on mietelause jonka näin tällä viikolla. Se kuuluu: ” Et tullut näin pitkälle tullaksesi vain näin pitkälle”.
Sitä hoen itselleni että näin pitkällä kun ollaan, niin joku järki ja merkitys tässä on oltava jatkaakin. Mutta elämä on siis kauheaa ja teeskentelen kaikille muille ihmisille että kaikki on hyvin. Minulla on terapeuttikin jolle teeskentelen. Ajattelin kokeilla lyhyttä kuuria mietoa rauhoittavaa lääkettä nyt kesäloman aikana. Ennen hoidettu häiriötä mulla niin. Viikon kuuri mietoa annosta iltaisin. Ahdistukselta pitää ns saada terä poikki.
Ota ap yhteys lääkäriin niin siellä saadaan tuo sinun ahdistuskierre poikki ! Mulla on välillä tuota ihan samaa tunnetta että ei tässä missään ole yhtään mitään järkeä. Mutta kyllä on, sit ei vaan tunne kun ahdistaa. Mulla on myös semmoista tunnetta ihan kuin en tietäisi kuka olen, mietin olenko varmasti tämä persoona, onko tekemäni valinnat olleet oikeita jne. Lähtee kelat ihan käsistä.
Eli, aamulla soitat kaupunkisi terveyskeskukseen päivystysnumeroon ja pyydät yhdistämään psykiatriseen päivystykseen. Siitä se lähtee. Tsemppiä!
T. Toinen ahdistunut
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ahdistushäiriö. Ne on yllättävän yleisiä, ihmiset eivät vaan puhu niistä, koska mielenterveysongelmiin liittyy häpeää (ihan turhaan).
Tiedän, että sitä on vaikea uskoa, mutta tuohon on olemassa apua: lääkkeitä ja kaikista tärkeimpänä terapiaa. Hae apua, sua voidaan ihan varmasti auttaa.
Just näin. Hae apua ja puhu ongelmistasi. Sun ei tarvitse hävetä avun hakemista, vaan uskon että olosi helpottuu heti kun saat puhuttua asiat läpi ja saat hoitoa. Tämä on hyvin yleinen ongelma, joten et ole yksin.
Soita heti aamusta lääkärille aikaa että saisit apua. Sano että asia on kiireellinen, että oot tosi huonossa kunnossa. Tarvitset mielialahäiriön ja terapiaa mahdollisimman pian.