Olen 32, elämä mennyt ohi
Osan elämästäni olen ollut masentunut. Osan olen kärsinyt fyysisistä sairauksista.
Sain lapsen kaksikymppisenä ja siitä asti olen ollut yksinhuoltaja. Melkein koko elämän ollut jotain kriisiä ja selviytymistä. Yhden käden sormilla on laskettavissa legendaariset illat kavereiden kanssa, ihastumiset ja pariutumiset, matkustelut ja muut arjen yläpuolelle ylettyvät kokemukset.
Tottakai olen saanut jotain "tilalle", mutta silti... Joillain elämä saattaa olla useampi vuosi mielenkiintoista seikkailua! Itse sain maistaa sitä vain ihan vähän.
Kommentit (14)
No voi ei! Elämäsi kuulostaa helpolta verrattuna minuun. Sinä et tule koskaan kärsimään tavallisen miehen tuskaa deittimarkkinoilla!
Vierailija kirjoitti:
No voi ei! Elämäsi kuulostaa helpolta verrattuna minuun. Sinä et tule koskaan kärsimään tavallisen miehen tuskaa deittimarkkinoilla!
Onnexi sekin kestää vain tämän "elämän".
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
No voi ei! Elämäsi kuulostaa helpolta verrattuna minuun. Sinä et tule koskaan kärsimään tavallisen miehen tuskaa deittimarkkinoilla!
No en ole edes ajatellut deittailua muutamaan vuoteen, en ymmärrä miten se näissä olosuhteissa onnistuisi. Ap
No mun elämä vasta alkoi sun iässä. Sitä ennen oli masennusta paljon ja tyytymättöyyttä kun olin tehnyt liian nuorena paljon vääriä valintoja ja myös väärän ihmisen kanssa naimisissa. Sun iässä ehtii vielä hyvin vaikka opiskella uuden ammatin.
Olen itsekin 32 enkä kyllä koe, että elämä sentään vielä ohi on, kun sitä tilastollisesti on reilusti yli puolet jäljellä, jos vanhaksi saa elää.
Eiköhän sinullakin, ap, ole edessä vielä vaikka mitä mukavaa, jos vain niin tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin 32 enkä kyllä koe, että elämä sentään vielä ohi on, kun sitä tilastollisesti on reilusti yli puolet jäljellä, jos vanhaksi saa elää.
Eiköhän sinullakin, ap, ole edessä vielä vaikka mitä mukavaa, jos vain niin tahdot.
Ei ole tahtomisesta kiinni onni ja menestys, jos terveys on surkea. Muuten kyllä voisi olla paljon mahdollisuuksia maailmassa. Johan lapsikin on aikuinen ennen kuin olen 40. Ap
Mua ei kiinnosta hevon helvettiä tämä mailma, kunha jotenkuten siedettävä tilanne, mää käyn mieluummin Azerothissa riehumassa ainakun saa tilaisuude...
Mulla on sentää harrastus, enkä häiritte muiden elämää.
Ap, sittenhän sulle jää paljon aikaa tehdö mitä haluat neljänkympin jälkeen, kun lapsi muuttaa omilleen.
Mulla myös tulee kolmekymppiä täyteen ja olin sairas kolmasosan elämästäni (mielestäni sen parhaan osan eli 15-25 kun olisi pitänyt kokea kaikkea ihanaa)
Tällä hetkellä asun vuokralla, ei lapsia ja olen erittäin matalapalkkaisessa työssä joka on myös tosi raskasta! Ei paljoa juhlita näillä spekseillä. Tuntuu että elämä meni pilalle koska sairastuin. Olisin halunnut normaalin nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sittenhän sulle jää paljon aikaa tehdö mitä haluat neljänkympin jälkeen, kun lapsi muuttaa omilleen.
Mulla myös tulee kolmekymppiä täyteen ja olin sairas kolmasosan elämästäni (mielestäni sen parhaan osan eli 15-25 kun olisi pitänyt kokea kaikkea ihanaa)
Tällä hetkellä asun vuokralla, ei lapsia ja olen erittäin matalapalkkaisessa työssä joka on myös tosi raskasta! Ei paljoa juhlita näillä spekseillä. Tuntuu että elämä meni pilalle koska sairastuin. Olisin halunnut normaalin nuoruuden.
Toivottavasti olet päässyt terapiaan, tuossa jää oikeasti pari kehitystehtävää välistä. Ap
Kuka sun elämästä on päättänyt kun olet niin tyytymätön?
Itsesääli sairastuttaa ... älä myöskään uhriudu. Oletko vain ajopuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sittenhän sulle jää paljon aikaa tehdö mitä haluat neljänkympin jälkeen, kun lapsi muuttaa omilleen.
Mulla myös tulee kolmekymppiä täyteen ja olin sairas kolmasosan elämästäni (mielestäni sen parhaan osan eli 15-25 kun olisi pitänyt kokea kaikkea ihanaa)
Tällä hetkellä asun vuokralla, ei lapsia ja olen erittäin matalapalkkaisessa työssä joka on myös tosi raskasta! Ei paljoa juhlita näillä spekseillä. Tuntuu että elämä meni pilalle koska sairastuin. Olisin halunnut normaalin nuoruuden.
Toivottavasti olet päässyt terapiaan, tuossa jää oikeasti pari kehitystehtävää välistä. Ap
Minäkin ryven itsesäälissä - olisin halunnut myös normaalin nuoruuden - enkä halunnut sairastua myöskään en halunnut, että läheisiä kuolee yms yms ”elämä on”
Ymmärrän tunteesi ja tuskasi täysin, silti toivoa vielä on! Mahtavaa, että olet päässyt tänne kirjoittelemaan tuntemuksista. Se osoittaa, että olet jo antanut itsellesi mahdollisuuden. Mahdollisuuden nähdä ja tarkastella uusia alkuja, mahdollisuuksia sekä ties mitä kaikkea muuta ihanaa. Tämä seuraava lause tulee kuulostamaan tyhmältä, kylmältä jopa. Elämä on yksiä ongelmia ja niiden ratkaisemista toistuvasti. Onneksi ihminen on ihan luonnostaan ongelmanratkaisija -siksi sinäkin olet täällä.
Täytän ensi vuonna 30 ja pyörin edelleen amkissa lukiosta vastavalmistuneiden joukossa. Tähänastinen (koko kakskymppiset) elämä on mennyt lähinnä läheisten kuolemia käsitellessä sekä väkivaltaisessa parisuhteessa, josta pääsin vihdoin pois. Olen käynyt niin synkissä syövereissä kuin vain ihminen mahdollisesti voi (esim. 5 keskenmenoa sekä lapsettomuus). Juuri niin kornilta kuin tämä kuulostaakin, kaikki nämä asiat ovat tehneet minusta minut: vahvan voittajan.
Olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan jokapäiväisistä pienistä asioista, kuten ruuanlaitto. En vertaa itseäni enää muihin tai heidän matkaansa vaan ennemminkin luon itselle omia haaveita sekä tavoitteita, ja sitten iloitsen omista pienistä ja suurista erävoitoista. Taputtelen kiitokseksi itseäni välillä olkapäähän tai käyn uimahallilla heittämässä hellivät löylyt.
Olet aloittanut jo tärkeimmän prosessin eli kysymysten kysymisen. Jatka niiden kysymistä, kunnes vastaus tulee. Ja usko, se kyllä tulee. Yksi hyvä lisäkysymys on: Mistä sinä tykkäät, jota voit tehdä heti?
Et ehkä tiedä vielä miten, mutta sinä kyllä pystyt tähän! Nouset tästä kaikesta vielä vahvana voittajana.
Valoa, voimaa, rakkautta!
Mutta kissalla on 7 elämää.
Sinccis
Tämä elämä on tarkoitettu oppimiseen.