Minusta ei ole työelämään, masennuin heti, kun opinnot päättyivät

En kertakaikkiaan näe enää, että mitä hiton järkeä tässä elämässä on.

Ma-pe käyn toimistolla tylsistymässä ja tekemässä rutiinihommia, ei mitään haastetta enkä ole kiinnostunut alasta ollenkaan. Lisäksi kuormittava sosiaalinen ympäristö ja asiakaspalvelua. Töiden jälkeen olen niin väsynyt/tylsistynyt, etten jaksa mitään muuta kuin selata nettiä ja katsoa telkkaria.

Viikonloppuisin en jaksa oikeastaan mitään sen enempää, joskus käydään avomiehen kanssa baarissa tai nähdään kavereita. Miehellä välillä viikonloppuisinkin töitä, joten olen vain sitten yksin kotona.

Elämälläni ei ole mitään suuntaa, vaan pelkkää tätä oravanpyörää. Asumme vuokralla Helsingissä, hirveän kallista. Omaan asuntoon ei ole varaa eikä rahkeita muutenkaan. Enkä ehkä haluaisi muutenkaan, kun en usko että kuitenkaan viihtyisin ja sittenpähän oltaisiin vaan entistä enemmän jumissa.

Käydään töissä, että voidaan katsoa Netflixiä ja syödä hyvää ruokaa. Kerran vuodessa/parissa pääsee lomamatkalle. Masentaa jo sen verran että viimeisin lomamatkakaan ei oikeastaan tuntunut yhtään miltään, sielläkin mietin vain että tällaista tämä elämä nyt on, tylsää, mitäänsanomatonta.

Harmittaa, ettei elämällä ollut minulle tarjota mitään tämän enempää. Täysin merkityksetöntä, turhaa, tylsää... en nauti enää oikeastaan mistään.