Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten lapsiperheessä elävät kestävät sitä, että joku tarvitsee sinua koko ajan?
12.06.2019 |
Minulle on tärkeää, että voin olla kotona yksin ja kenenkään häiritsemättä juuri niin paljon kuin haluan. Kun keskityn vaikkapa kirjoittamiseen, puhelin on äänettömällä eikä tyttöystäväkään saa minua kiinni.
Kommentit (30)
21/30
|
12.06.2019 |
Oma isäni ei ainakaan koskaan tottunut tuohon. Aika etäiseksi hän jäi. Olisi varmaan vapaaehtoisesti lapseton, jos olisi syntynyt 30 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuu kuuluu aikuisen elämään kirjoitti:
Sama kai se on omaishoitajalla, lemmikinomistajalla (pentuaika varsinkin) jne. Silloin tarvitsee olla saatavilla ja ottaa vastuuta toisesta. Mitähän ap hakee sillä, että ilmaisee, ettei tällaiseen kykene.
Onko pentukoiran ottaminen siis jonkinlainen aikuisuuden merkki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että lapsiperheelliset tekevät muutakin kuin ovat lasten kanssa, esim. käyvät töissä ja harrastuksissa. Lapset eivät myöskään ole koko ikäänsä siinä vaiheessa, että tarvitsevat vanhempaansa koko ajan.
Minkä ikäisenä lapset ovat niin omatoimisia, että heistä ei tarvitse kuulla mitään koko iltana tai viikonloppuna? Minulle ei riitä mikään kahden tunnin lenkillä käynti töiden jälkeen.
Minä en nyt puhunut sinusta, enkä sanonut, että sinun pitää hankkia lapsia. En ymmärrä, miksi pohdit lasten hankkimista, jos haluat viettää aikaa kotonasi häiriöttä mahdollisimman paljon. Luulisi, että itsekin tajuaisit tämän.
En pohdi lasten hankkimista. Ihmettelen, miten lapsiperheessä elävvät kestävät lasten tarvitsevuutta, häiriöitä ja jatkuvaa seuraa.
Ap, ajattelepa sitä! Sanotaankin, että lapsi kasvattaa ihmisestä toista huomioivan ja epäitsekkään. Ei voi keskittyä vain omiin tekemisiinja omaan mukavuuteen. Sinulle ilmeisesti olisi kova paikka oppia luopumaan omasta ajastasi? Kasvun paikka. Kuten monille muillekin miehille; erityisesti miehille tuntuu olevan vaikeaa kasvaa isäksi.
Eivät kaikki naisetkaan ole mitään synnynnäisiä emo-huoltajia. Rakkaus lapseen panee taipumaan. Elisiinähän se tuli: kun rakastaa niitä mukeloita, jaksaa ja jaksaa, vaikka välillä tiukkaa tekeekin.
-Entinen yh
No on se kyllä suoraan sanottuna aika rasittavaa. En ehdi edes ajatella lausetta loppuun, saati lukea jotain kun jompikumpi haluaa jotain / on pissannut housuun / tulee repimään katsomaan jotain / haluaa kertoa jotain. Mutta he ovat tosi pieniä vielä, uskon että parin vuoden päästä helpottaa kun alkavat liikkua yksin kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että lapsiperheelliset tekevät muutakin kuin ovat lasten kanssa, esim. käyvät töissä ja harrastuksissa. Lapset eivät myöskään ole koko ikäänsä siinä vaiheessa, että tarvitsevat vanhempaansa koko ajan.
Minkä ikäisenä lapset ovat niin omatoimisia, että heistä ei tarvitse kuulla mitään koko iltana tai viikonloppuna? Minulle ei riitä mikään kahden tunnin lenkillä käynti töiden jälkeen.
Minä en nyt puhunut sinusta, enkä sanonut, että sinun pitää hankkia lapsia. En ymmärrä, miksi pohdit lasten hankkimista, jos haluat viettää aikaa kotonasi häiriöttä mahdollisimman paljon. Luulisi, että itsekin tajuaisit tämän.
En pohdi lasten hankkimista. Ihmettelen, miten lapsiperheessä elävvät kestävät lasten tarvitsevuutta, häiriöitä ja jatkuvaa seuraa.
Ap, ajattelepa sitä! Sanotaankin, että lapsi kasvattaa ihmisestä toista huomioivan ja epäitsekkään. Ei voi keskittyä vain omiin tekemisiinja omaan mukavuuteen. Sinulle ilmeisesti olisi kova paikka oppia luopumaan omasta ajastasi? Kasvun paikka. Kuten monille muillekin miehille; erityisesti miehille tuntuu olevan vaikeaa kasvaa isäksi.
Eivät kaikki naisetkaan ole mitään synnynnäisiä emo-huoltajia. Rakkaus lapseen panee taipumaan. Elisiinähän se tuli: kun rakastaa niitä mukeloita, jaksaa ja jaksaa, vaikka välillä tiukkaa tekeekin.
-Entinen yh
Upeaa yleistystä. Minulla ei ainakaan ollut mitään vaikeutta kasvaa isäksi ja ottaa vastuu lapsistani. Entisistä yksinhuoltajista minullakin löytyisi muutamia yleistyksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten se vasta sattuukin kun kukaan ei enää tarvitsekaan. Sitten kaipaa niitä työntäyteisiä päiviä, jolloin ei ollut sitä omaa aikaa ja silloin sitä unelmoi, että SITTEN, kun lapsi pärjää yksin kotona voisi mennä vaikka työkavereiden kanssa töitten jälkeen oluelle. Kun koitti se aika, jolloin lapsi oli jo nuori ja meni omia menojaan, ei se oma aika ollutkaan kovin tärkeää. Ja kun lapsi muutti kotoa, niin sitten kaipasi sitä, että joku tarvitsi niin kovin juuri minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että lapsiperheelliset tekevät muutakin kuin ovat lasten kanssa, esim. käyvät töissä ja harrastuksissa. Lapset eivät myöskään ole koko ikäänsä siinä vaiheessa, että tarvitsevat vanhempaansa koko ajan.
Minkä ikäisenä lapset ovat niin omatoimisia, että heistä ei tarvitse kuulla mitään koko iltana tai viikonloppuna? Minulle ei riitä mikään kahden tunnin lenkillä käynti töiden jälkeen.
Minä en nyt puhunut sinusta, enkä sanonut, että sinun pitää hankkia lapsia. En ymmärrä, miksi pohdit lasten hankkimista, jos haluat viettää aikaa kotonasi häiriöttä mahdollisimman paljon. Luulisi, että itsekin tajuaisit tämän.
En pohdi lasten hankkimista. Ihmettelen, miten lapsiperheessä elävvät kestävät lasten tarvitsevuutta, häiriöitä ja jatkuvaa seuraa.
Ap, ajattelepa sitä! Sanotaankin, että lapsi kasvattaa ihmisestä toista huomioivan ja epäitsekkään. Ei voi keskittyä vain omiin tekemisiinja omaan mukavuuteen. Sinulle ilmeisesti olisi kova paikka oppia luopumaan omasta ajastasi? Kasvun paikka. Kuten monille muillekin miehille; erityisesti miehille tuntuu olevan vaikeaa kasvaa isäksi.
Eivät kaikki naisetkaan ole mitään synnynnäisiä emo-huoltajia. Rakkaus lapseen panee taipumaan. Elisiinähän se tuli: kun rakastaa niitä mukeloita, jaksaa ja jaksaa, vaikka välillä tiukkaa tekeekin.
-Entinen yh
Et osannut huolehtia ehkäisystäsi, joten oletat, etteivät muutkaan osaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto on ihmeellinen: omaa tilaa ja aikaa rakastavana ihmisenä minulle on siunaantunut supersosiaalinen ja vilkas lapsi. Koko ajan joku ralli päällä.
Toisaalta hyvä, opimme toinen toisistamme.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se vasta sattuukin kun kukaan ei enää tarvitsekaan. Sitten kaipaa niitä työntäyteisiä päiviä, jolloin ei ollut sitä omaa aikaa ja silloin sitä unelmoi, että SITTEN, kun lapsi pärjää yksin kotona voisi mennä vaikka työkavereiden kanssa töitten jälkeen oluelle. Kun koitti se aika, jolloin lapsi oli jo nuori ja meni omia menojaan, ei se oma aika ollutkaan kovin tärkeää. Ja kun lapsi muutti kotoa, niin sitten kaipasi sitä, että joku tarvitsi niin kovin juuri minua.
Varmasti tulee ikävä. Nyt jo tunnen välillä haikeutta, kun kouluikä lähestyy. Mihin katosi se halia ja syliä kaipaava pieni ihminen?
Alue: Aihe vapaa