Täysin absurdi tilanne?

Meillä on mieheni kanssa kaksi pientä lasta joista toinen vasta vauva. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen joka alkaa oikeastaan nyt vasta hellittää. Mieheni on ollut todella kovassa stressissä työhönsä liittyvissä asioissa. Vauva on valvottanut meitä, olemme olleet viime kuukaudet täysin loppu ja tämä on heijastunut parisuhteeseen tietysti negatiivisesti. Olemme riidelleet paljon ja molempien pinna on äärimmäisen tiukilla. Kumpikin kokee ettei toinen kunnioita tai ymmärrä ja olemme kohdelleet toisiamme todella huonosti. Tässä on ehditty jopa mennä niin pitkälle että päätimme jo kertaalleen pistää lusikat jakoon.
Olen kertonut tilanteesta parille ystävälleni. Olen tietysti puhunut ilkeästi miehestäni ja ilmaissut asian niin että hänessä on kaikki syy että suhteemme on niin solmussa. Olen omassa masennusilassani ja kapeaKatseisuudessani oikeasti jopa ajatellut niin. Ystäväni ovat olleet vihaisia puolestani ja olleet kokoajan sitä mieltä että erota pitää ehdottomasti. Molemmat heistä ovat lapsettomia. Väsyneenä, stressaantuneena, masentuneena ajatus siitä että jäisin yksin lasten kanssa on itsessään jo todella pelottava, eikä se ole se mitä haluan. Olen varmasti kiukuspäissäni paasannut että otan eron, mutta Eihän ne asiat todellisuudessa niin mene.
Mieheni on tajunnut viimeaikoina mitkä asiat hänen käytöksessään ovat vahingollisia ja ajavat meitä erilleen. Myös minä olen katsonut peiliin. Olemme keskustelleet suhteessamme syvällisesti ja haluamme molemmat olla yhdessä ja perhe. Olemme molemmat mokailleet ja haluamme olla jatkossa parempia puolisoita toisillemme.
Tämän luulisi olevan iloinen asia kaikille mutta ystäväni ovat täysin raivona. Kun he kuulivat että olemme päättäneet vielä yrittää, he haukkuivat minut täysin maanrakoon. Sain kuulla olevani epäluotettava (koska olin sanonut joskus että aion erota miehestä ja nyt en sitten eroakaan), minulla ei ole kuulemma mitään varaa enää koskaan sanoa mistään mitään eikä varsinkaan arvostella heitä. Sain kuulla olevani ilkeä ja pahansuopa. Olin täysin järkyttynyt tästä, että minut haukuttiin alimpaan maanrakoon koska en ollutkaan valmis eroon miehestä. Kumpikaan näistä ystävistäni ei koskaan ole tarjoutunut auttamaan lasten kanssa vaikka he näkevät miten väsynyt olen. En ole koskaan arvostellut heitä tai varsinkaan syyttänyt mistään ja yritinkin saada heiltä vastausta mitä he näillä tarkoittivat. Kumpikaan ei vastannut, sain melko setin haukkuja luonteestani ja käytöksestäni enkä ahkeralla pohdinnallakaan kyennyt löytämään yhtymäkohtia näistä hakkuista tähän ilmoitukseen että yritämme mieheni kanssa tehdä suhteessamme paremman.
Nyt välit ovat täysin poikki, ystäväni ovat sitä mieltä etteivät halua minunkaltaista tuuliviiriä elämäänsä.
Muut läheisemme ovat olleet todella iloisia että perhe-elämässämme mahdollisesti on käännetty uusi sivu, ainoastaan nämä kaksi ystävääni reagoivat täysin päinvastoin.

Mitä pitäisi tehdä? Kukaan ei ole koskaan haukkunut minua mistään asiasta kuten nämä kaksi ystävääni nyt siitä että en eroakaan miehestäni. Valintojani saa ja pitää kyseenalaistaa mutta tällainen täydellinen haukkuminen on ihan eri asia.