Elämä alkoholistin kanssa

Vierailija

09.06.2019 | 16:32

Kaipaisin apua, mitä tekisitte kyseisessä tilanteessa?
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kohta 14 vuotta, on omakotitalo ja kohta vuoden vanha lapsi ja jouluna olisi tulossa toinen.
Koen että halutaan nykyään elämältä ihan eri asioita. Miehen alkoholin käyttö ahdistaa mua koko ajan entistä enemmän, tuntuu että jatkuvasti vaan riidellään ja en nää enää mitään hyvää koko ihmisessä. On hänessä paljon myös hyvää ja sen takia oon yrittänyt aina tsempata ja jatkaa, en haluaisi heittää sitä kaikkea hyvää ja 14 vuotta menemäänkään. Mutta jos aina viikonloppuisin joutuu pettymään ja itkemään toisen alkoholin käyttöä, onko se enää normaalia? Vaikka arki sinänsä olisi muuten ihan hyvää?
Mieheni on aina käyttänyt paljon alkoholia, mutta tuntuu että ihan viime vuosina se on kehittynyt pakkomielteeksi. Rentoutua ei voi ilman olutta. Häntä ei kiinnosta esim. lähteä perheenä lomalle, koska mitä siellä tekee jos ei voi ottaa olutta.. Oon ollut aika huonossa kunnossa ja väsynyt nyt alkuraskaudessa. Mies on mennyt viikonloppuja ystävien kanssa. Firman juhlissa hän kaatui polkupyörällä, hävitti tavaransa eikä vastannut mulle puhelimeen ennen kuin seuraavana päivänä kello kahdelta kun löysi puhelimensa. Tästä tuli kova riita ja hän lupasi että näyttää minulle, että osaa juoda sivistyneesti, kun meidät oli kutsuttu yhteisten ystävien juhliin tänä viikonloppuna. Esikoisemme meni ensimmäistä kertaa hoitoon ja menimme juhliin yhdessä. Lähdin puolen yön aikaan autolla kotiin, mies halusi vielä jäädä ja sovimme että hän jää juhlapaikalle yöksi. Aamulla soitin ja kuulin että hän oli mennyt baariin, nähnyt muita ystäviään ja viettänyt heidän kanssaan aikaa aamu kuuteen. Olin tosi vihainen ja läksin yksin hakemaan esikoista hoidosta että hän saisi vähän nukkua. Menin hakemaan häntä lapsen kanssa kahdelta päivällä ja hän istui terassilla kavereidensa kanssa ja oli juonut muutaman oluen. Oli selvästi päihtynyt. Omasta mielestään hänellä ei ole mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Meille tuli tästä hirveä riita taas. Hän ei kuvitellut että tekee mitään väärää koska oli vapaa ilta ja lapsi oli hoidossa.
En haluaisi riistää lapsilta ydinperhettä, mutta tuntuu etten voi elää näin onnettomana. Olen toivonut että asiat muuttuisi, mutta en usko siihen. En näe miestäni enää haluttavana, haluan aivan erilaisen elämän. Pelkään lomia ja viikonloppuja. Miehen mielestä on normaalia ottaa muutama olut. Hänelle pari on vaikka 10 olutta. Minä haluaisin tehdä perheenä yhdessä asioita, matkustella, viettää kesälauantaita grillaillen ja leikkien omalla pihalla. Meillä olisi kaikki edellytykset olla tosi onnellinen perhe, mutta mieheni alkoholin käyttö tekee minut todella onnettomaksi. En voi nauttia vapaa ajasta, ja tämä alkaa heijastua myös arkeen koska mieleeni nousee koko ajan mielikuvat hänestä humalassa ja en halua että se ihminen edes koskee minuun. Olen äärettömän pettynyt itseeni, että en ole onnistunut tekemään lapsilleni onnellista perhettä. En ikinä haluaisi, että he joutuvat elämään kahdessa kodissa. Mutta voinko uhrata oman onneni?

Vastaa

Tapahtumat

Elämä alkoholistin kanssa

Kommentit (14)