Tulinen käärme - lohikäärme suomalaisessa kansanperinteessä

Me tiedämme todekla hyvin millaiseksi muinaiset kiinalaiset tai antiikin kreikkaliset kuvittelivat lohikäärmeen, tai millaiseksi pohjoisen viikingit ja Amerikan intiaanit nämä myyttiset taruolennot näkivät. Sen sijaan meidän oma itämerensuomalainen taikka ellei jopa suomalaisugrilainen vanha perinne on jäänyt lähes täysin huomiotta. Tässä myyttipiirissä uskottiin ennen että lohi- tai oikeastaan alunperin louhikäärme oli tulinen pitäkänomainen käärme joka lensi siivettömänä taivaalla. Siitä kerrotaan vanhassa kansanperinteessä singonneen salamoita ja metallin sirpaleita ja sen perässä seurasi punaisten kipinöiden vana. Kun louhikäärme lensi ilman halki se kulki aina idästä taivaanhalki länteen ja aina kun se lensi taivaan halki siitä lähti niin voimakas jylinä että ihmiset kaatuivat maahan ja kuuroutuivat. Tarujen mukaan louhikäärmeestä sateili niin kuumaa lämpöä että sen lentoreitin alla ihmiset paloivat eläviltä, metsät kärventyivät ja suot höyrystyivät jättäen jälkeensä pelkkiä hiiltyneitä sysimäkisä. Sen uskottiin asuvan myyttisen järven pohjassa kaukaisessa saaressa ja jollei sille uhrattu ihmisiä, ruokaa ja arvoesineitä upottamalla niitä pyhiin lähteisiin se saattoi talvipäivän seisauksena herätä ja nielaista aurigon pysyvästi jolloin maan päälle laskeutuisi ikuinen yö.