Te huonoissa oloissa lapsuuden viettäneet, missä olette nyt?

Taivaassa. Isä saattoi minut tänne. Siivet räpyttelevät edessäni. Olen painoton enkä lainkaan olemassa samalla, kun olen täällä kevyenä ilman tuulahduksessa. Enää ei tarvitse väistää iskuja. Ne halkovat vain ilmaa. Minä lennän.

Olin 12. Nyt iätön. En vanhene enää, vaikka aika kuluu. En laske vuosia vaan ikuisuuksia. Pelkään vain sitä yhtä ajan ulottuvuutta, mutta se ei yllä enää minuun. Aika ei enää vaikuta minuun. Enkä minä aikaan. Jotain aina vaan haikaan. Mitään en saanut aikaan. Anna sana vielä ja minä hyppään tyhjyyteen.

Nämä lapset tietävät kuinka tärkeää on varoa hataria askeleita. Ei saa astua harhaan. Ei ole turvaverkkoja. Ei oikopolkuja tai kiertoteitä. Vain yksi reitti ja siltä voi helposti eksyä. 

Ja he, jotka eksyvät tietävät sen olevan pahempaa kuin eksymisen. Ei ole loppua. Ei ole viimeistä hetkeä, ei viimeistä henkäystä. On vain viimeisiä hengenvetoja ja jokainen on yhtä terävä, yhtä tärkeä. Siinä alkaa olla aina vain vähemmän järkeä. Sen haluaa estää. Keinon viimeisenkin, koska jäljellä ei ole enää terveitä henkäyksiä eikä kevyitä askeleita.

Up

up

Eronnut työnarkomaani. Tiedän, että on pärjättävä ilman apuja ja jos joku tarjoaa apua kavahdan ja oletan hänellä olevan taka-ajatuksia. Hyvä työntekijä työnantajalle, mutta muiden ihmisten kanssa välttelen ja olen pinnallinen. Miehet ovat minulle vain seksiä varten ja jos joku minuun rakastuu loukkaan häntä, että juttu loppuu. Semmosta.

N45

Melko normaalissa elämäntilanteessa. Naimisissa, pari lasta. Stressinsietokyky on huono ja olen ikuinen alisuorittaja, mutta olen löytänyt elämääni hyviä ihmisiä, oppinut luottamaan ja ajattelen että lasi on puoliksi täynnä. Ajattelen lapsuutta nykyään aika harvoin, parikymppisenä tuli kelailtua sitä enemmän, mutta siihen jotenkin kyllästyy siihen märehtimiseenkin.

N39

Pimeän kautta valoon. Tuli totaalinen loppuunpalaminen ja romahtaminen, josta nousemiseen on mennyt muutama vuosi.  Opettelen elämistä nyt uusista lähtökohdista, olen ikään kuin luovuttamisen kautta syntynyt uudestaan. 

Miten määritellään huonot olot?

Työttömänä. Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta. Ikää on 33 vuotta.

Terapiassa ja 23v. Suoritan opintojani viimeinkin loppuun (75% valmiina), joihin en pystynyt aiemmin masennuksen ja paniikkihäiriön takia. Töissä käyn myös. En väleissä vanhempieni kanssa. En kanna kaunaa enää, mutta heidän kanssa ei vain voi tulla toimeen, henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisia, joten turha pitää heitä elämässäni traumatisoimassa minua lisää.

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään huonot olot?

Vanhemmilla alkoholismi tai muut päihteet, narsismi, mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus, hyväksikäyttö jne..

Ihan ok tilanne, tosin kaikki saavutukseni elämässä ovat tulleet 10-15 vuotta myöhässä muihin nähden. Olen korkeakoulutettu, valmistuin juuri, samoin puoliso akateeminen, pitkä liitto ja liuta lapsia. Henkisesti olen kuitenkin vereslihalla edelleen, joskus on pidempiä tasaisia kausia, mutta stressaan helposti ja stressi aiheuttaa pahimmillaan dissosiaatiota enkä ole silloin hyvä vaimo enkä äiti. Lapset toistaiseksi ok, menestyvät kouluissaan hyvin, suurin pelkoni on, että traumani vaikuttavat heihin negatiivisesti. Välit kokonaan poikki omaan sukuun, taustalla ihan taponyrityksiä, lähestymiskielto vanhempaan, insestiä... En nähnyt muuta tietä kuin paeta nuorena mahdollisimman kauas ja katkaista kaikki siteet. Lapset eivät tiedä näistä asioista kuin pintapuolisesti. Tuntevat kuitenkin itsensä erilaisiksi kun ei ole toisia isovanhempia ja koulussa piirretään sukupuuta jne.

Ajaudun elämässäni hyvin helposti hyväksikäyttösuhteisiin ja elän muiden tarpeita varten, jollen tiedosta asiaa aktiivisesti koko ajan. On vaikea sanoa ei, ja ihmiset hyötyvät siitä. Olen ihmissuhteissa kuuntelija, joka ahdistuu, paineistuu ja stressaa kuulemastaan, olen se jolle kerrotaan itsemurha-ajatukset ja muut raskaat mietteet, joita ei voi kertoa kenellekään muulle. En tiedä mistä se johtuu.

Hävettää kun ihmiset puhuvat vanhemmistaan ja kyselevät omistani, ja on kerrottava aina jokin siloiteltu versio. Jos kerron yhtään suoraan, minua säälitään. Sääliä inhoan eniten kaikesta. Toivoisin olevani vanhempi, siinä iässä jolloin on ihan luonnollista että omat vanhemmat ovat kuolleet. Sitten minäkin voisin sanoa niin häpeämättä. Kurja lapsuus ei jää lapsuuteen, se vainoaa koko elämän eri muodoissa. Kun ei ole vanhempia, lapsilla ei ole isovanhempia. Vanhemmat eivät tule yksiinkään elämäsi juhliin. Morsiamen puoli kirkossa on tyhjä. He eivät tule katsomaan vastasyntynyttä, eivät ristiäisiin, syntymäpäiville eivätkä mihinkään juhliin koskaan. Se on yksinäistä ja sormi osoittaa aina minuun, tuo on se outo, mikähän siinä on vikana kun riitelee sukulaistensa kanssa. "Yrittäisit nyt edes sopia asiat."

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään huonot olot?

Vanhemmilla alkoholismi tai muut päihteet, narsismi, mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus, hyväksikäyttö jne..

No entä jos toinen vanhemmista on vaikka alkoholisti, mutta on muuten hyvät olot? Tai jos vanhemmat ovat jonkin verran väkivaltaisia, mutta muuten kaikki on aika hyvin? Mihin raja vedetään?

21-vuotias, ammattiauttajalla käyty pienestä saakka. Paljon mielenterveysongelmia, mutta uskon valoisampaan tulevaisuuteen. Pikkuhiljaa tullut opittua positiivisuuttakin. Ammattia ei vielä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään huonot olot?

Vanhemmilla alkoholismi tai muut päihteet, narsismi, mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus, hyväksikäyttö jne..

No entä jos toinen vanhemmista on vaikka alkoholisti, mutta on muuten hyvät olot? Tai jos vanhemmat ovat jonkin verran väkivaltaisia, mutta muuten kaikki on aika hyvin? Mihin raja vedetään?

Vaikka siihen, että henkilö kokee että hänellä on ollut huono lapsuus. Lapsuus aiheuttanut traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään huonot olot?

Vanhemmilla alkoholismi tai muut päihteet, narsismi, mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus, hyväksikäyttö jne..

No entä jos toinen vanhemmista on vaikka alkoholisti, mutta on muuten hyvät olot? Tai jos vanhemmat ovat jonkin verran väkivaltaisia, mutta muuten kaikki on aika hyvin? Mihin raja vedetään?

Jos toinen vanhemmista on alkoholisti, niin kyllähän se riittää. Varsinkin jos vanhemmat ovat eronneet ja se alkoholisti sattuu olemaan se lähivanhempi.

Miten ollaan jonkin verran väkivaltaisia? EI lapsuuteen pitäisi kuulua yhtään väkivaltaa?

Ai niin, itse olen siis jonkin verran väkivaltaisen alkoholisti-isän (YH) kasvattama.

Elämä melkein pilalla.