Mies halusi pitää suhteen platonisena. Toisin kävi kun näimme.

Minä olen itse ollut kiinnostunut hänestä pitkään ja meillä oli jonkinlaista romanttisen suhteen alkua tuossa mutta peruutteli eikä lupailuistaan ja sanoistaan huolimatta ollut kanssani tosissani.
Minulla kesti pitkään ymmärtää se koko kuvio kokonaisuudessaan.
Yhtenä iltana vain päähän iskostui kaikki ja tunteet kuolivat kuin seinään. En enää haikaile tai halua häneltä oikeastaan mitään.
Kaverina olo olisi ihan ok kuitenkin, hän on ollut tärkeä henkilö kuitenkin vuosien aikana elämässäni.

Hän(kin) halusi pitää suhteen platonisena ja viimeksi nähtyämme pitkästä aikaa, kuitenkin heti alkoi sama säätäminen. Itsekin lähdin mukaan.
Heti kun näimme niin olimme läheisissä väleissä ja siitä jatkoimme hänen kotiinsa.

Tunteet eivät todellakaan palanneet. Vähän hämmentynyt kuitenkin jälkeenpäin ja mietin, että voinko jatkaa edes kaverisuhdetta.
Koska tuntuu, että siinä vain ei ole enää mitään...
Edes keskusteluntaso ei tunnu menevän enää eteenpäin vaan on jotenkin sisällötöntä, ei aitoa kiinnostusta ja samoista vanhoista asioista jutustelua. Aivan kuin hän noudattaisi aina samaa kaavaa, sillä taas tuli sellaisia juttuja joista ennen ihastuneena olisin innostunut kovasti - tosin täysin turhaan.
Oikeastaan tuntuu, että mies ei pidä minua ystävänään vaikka on pitkään halunnut olla kuulemassa ja tietämässä miten elämäni olen taistellut eteenpäin.