En osaa enää rakastua kunnolla oltuani kerran ”oikeasti” rakastunut

Ehkä ei kannata etsimällä etsiäkään, jos sinulla on meneillään tuolla lailla turta olotila.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että mahdollisuus rakkauteen olisi osaltasi ohi. Minulla oli hyvin samanlainen tunne kuin sinulla. Sitten yhtenä kesänä, 7 vuotta vuoristoratamaisen "suuren rakkauden" jälkeen, näin yhtenä normaalina arkipäivänä sellaisen miehen että sydänalassa jysähti. Asetin varovasti syötin ja mies tarttui siihen heti, epäröimättä. Rakastuimme toisiimme ja meillä on nyt sellainen parisuhde, joka täyttää kaikki toiveeni. Siinä määrin, että laitan nykyisin tuon edellisen suuren rakkauden lainausmerkkeihin. Olen nyt oppinut, että kun molemmat luottavat ja rakastavat ja ovat luottamuksen arvoisia, ei tarvitse kokea niitä epävarmuuden ja torjutuksi tulemisen tunteita jotka olivat silloin aikanaan ihan tavallisia.

En usko, että olisi seurannut kenellekään mitään hyvää siitä, että olisin nuo vuodet väkisin käynyt treffeillä ja keksinyt tekosyitä, miksi ei.

Rakastat samaan tyyliin kuin miehet. Eli lojaalisti. Ehkä sinussa on ripaus miestä, koska tuo ei ole tyypillistä naisille että jäädään yhteen rakkauteen loppuelämäksi.

Miehelle tuo on ominaista, ei naisille.

Ja tähän aloitukseen voi sanoa myös sen tässä samalla, että tuo on niin perus mitä lähes jokainen mies on kokenut elämän aikana. Kerran rakastunut ja eronnut mies on kiinni siinä naisessa käytännössä loppuelämän.

Miehet eivät pääse käytännössä koskaan yli ensirakkaudestaan.

Täällä sama, kadehdin aloittajaa ja ensimmäistä vastaajaa kun ovat saaneet suhteen rakastamansa miehen kanssa ja jälkimmäinen pääsi yli vain 7 vuodessa.

Itselläni takana on jo 10 vuotta, eikä rakkauteni kohde ikinä minusta piitannut.

Toisten kohtalo on vaan jäädä yksin.

Naisten täytyy tehdä ajoissa lapset tai jäävät ilman. Aika parantaa, mutta ei nuorenna!

Vierailija kirjoitti:

Rakastat samaan tyyliin kuin miehet. Eli lojaalisti. Ehkä sinussa on ripaus miestä, koska tuo ei ole tyypillistä naisille että jäädään yhteen rakkauteen loppuelämäksi.

Miehelle tuo on ominaista, ei naisille.

Ja tähän aloitukseen voi sanoa myös sen tässä samalla, että tuo on niin perus mitä lähes jokainen mies on kokenut elämän aikana. Kerran rakastunut ja eronnut mies on kiinni siinä naisessa käytännössä loppuelämän.

Miehet eivät pääse käytännössä koskaan yli ensirakkaudestaan.

Okei. Eli lottoat, että jos nyt ottaisin yhteyttä ensirakkauteeni, hän ei olisi päässyt yli minusta kuten en minäkään hänestä näiden 30 vuoden aikana. Jotenkin olen paljon sinua skeptisempi asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama, kadehdin aloittajaa ja ensimmäistä vastaajaa kun ovat saaneet suhteen rakastamansa miehen kanssa ja jälkimmäinen pääsi yli vain 7 vuodessa.

Itselläni takana on jo 10 vuotta, eikä rakkauteni kohde ikinä minusta piitannut.

Toisten kohtalo on vaan jäädä yksin.

Voin lohduttaa sinua sillä, etten ikinä saanut rakkauteni kohteelta sitä vastakaikua, jota olisin kaivannut. Jotakin kyllä, juu.

Mutta siksikin harmittaa, että minulle olisi tarjolla rakkautta tahoilta, joilta en sitä kaipaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Naisten täytyy tehdä ajoissa lapset tai jäävät ilman. Aika parantaa, mutta ei nuorenna!

Ai että olisi pitänyt tehdä lapset sellaisen miehen kanssa, jota en itse rakasta? Se ei ole ikinä ollut toiveeni. Ennen lapsia olisin halunnut kivan ja hyvän miehen. Nyt ei siis ole lasta eikä miestä. Ilman miestä tosin en lapsia kaipaa eli hyvä näin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastat samaan tyyliin kuin miehet. Eli lojaalisti. Ehkä sinussa on ripaus miestä, koska tuo ei ole tyypillistä naisille että jäädään yhteen rakkauteen loppuelämäksi.

Miehelle tuo on ominaista, ei naisille.

Ja tähän aloitukseen voi sanoa myös sen tässä samalla, että tuo on niin perus mitä lähes jokainen mies on kokenut elämän aikana. Kerran rakastunut ja eronnut mies on kiinni siinä naisessa käytännössä loppuelämän.

Miehet eivät pääse käytännössä koskaan yli ensirakkaudestaan.

Okei. Eli lottoat, että jos nyt ottaisin yhteyttä ensirakkauteeni, hän ei olisi päässyt yli minusta kuten en minäkään hänestä näiden 30 vuoden aikana. Jotenkin olen paljon sinua skeptisempi asian suhteen.

Se riippunee täysin siitä, oliko se rakkaussuhde miten syvä, olitteko molemminpuolisesti syvästi rakastuneita. Ja siitä miten erositte, jätittekö hyvästit rakastavasti vai ilkeästi ja myrkyisesti.

Jos olitte kerran todella rakastuneita, mutta kuitenkin erkaannuitte hyvissä väleissä ilman toiselle v*ttuilua, niin uskon että voisitte hyvinkin kohdata jälleen, mikäli elämä niin päättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastat samaan tyyliin kuin miehet. Eli lojaalisti. Ehkä sinussa on ripaus miestä, koska tuo ei ole tyypillistä naisille että jäädään yhteen rakkauteen loppuelämäksi.

Miehelle tuo on ominaista, ei naisille.

Ja tähän aloitukseen voi sanoa myös sen tässä samalla, että tuo on niin perus mitä lähes jokainen mies on kokenut elämän aikana. Kerran rakastunut ja eronnut mies on kiinni siinä naisessa käytännössä loppuelämän.

Miehet eivät pääse käytännössä koskaan yli ensirakkaudestaan.

Okei. Eli lottoat, että jos nyt ottaisin yhteyttä ensirakkauteeni, hän ei olisi päässyt yli minusta kuten en minäkään hänestä näiden 30 vuoden aikana. Jotenkin olen paljon sinua skeptisempi asian suhteen.

Se riippunee täysin siitä, oliko se rakkaussuhde miten syvä, olitteko molemminpuolisesti syvästi rakastuneita. Ja siitä miten erositte, jätittekö hyvästit rakastavasti vai ilkeästi ja myrkyisesti.

Jos olitte kerran todella rakastuneita, mutta kuitenkin erkaannuitte hyvissä väleissä ilman toiselle v*ttuilua, niin uskon että voisitte hyvinkin kohdata jälleen, mikäli elämä niin päättäisi.

Emme jättäneet hyvästejä lainkaan. Eli ihan täysi mysteeri olisi vastaanotto. Se voisi olla -100 - +100 ihan mitä vaan tuolta väliltä.

Mitähän tähän osasi vastata, kun itse en ole koskaan ollut syvästi ja palavasti rakastunut ja aina kun olen luullut oikeasti syvästi ihatuneeni ja rakastuneeni, niin olen joutunut heräämään ja huomaamaan, että kaikki on ollut vain tseni kokemaa harhaa ja täysin päinvastaista todellisuudessa. - Pelkään alkavani kyynistyä niin, että en uskalla oikeasti ja aidosti enää luottaa siihen, että joku oikeasti enää haluaisikaan olla parisuhteessa kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastat samaan tyyliin kuin miehet. Eli lojaalisti. Ehkä sinussa on ripaus miestä, koska tuo ei ole tyypillistä naisille että jäädään yhteen rakkauteen loppuelämäksi.

Miehelle tuo on ominaista, ei naisille.

Ja tähän aloitukseen voi sanoa myös sen tässä samalla, että tuo on niin perus mitä lähes jokainen mies on kokenut elämän aikana. Kerran rakastunut ja eronnut mies on kiinni siinä naisessa käytännössä loppuelämän.

Miehet eivät pääse käytännössä koskaan yli ensirakkaudestaan.

Okei. Eli lottoat, että jos nyt ottaisin yhteyttä ensirakkauteeni, hän ei olisi päässyt yli minusta kuten en minäkään hänestä näiden 30 vuoden aikana. Jotenkin olen paljon sinua skeptisempi asian suhteen.

Täällä N45, joka juuri juttelin ensirakkauteni kanssa puhelimessa. Ollaan pidetty vuosien varrella yhteyttä silloin tällöin, ja ihan varmasti kumpikin olemme päässeet yli ns. ensirakkaudesta.  Kaveruus on tallella.

Luultavasti kyse on siitä, ettet vaan ole jostain syystä ikinä kunnolla siitä "oikeasta" rakkaudestasi yli. Jossain alitajunnassa se vielä kaihertaa ja siksi et anna kenellekään toiselle ihan kunnolla mahdollisuutta ja siksi tuntuvat vaan ok:lta.