Lue keskustelun säännöt.
Häiritsevimmät näkemäsi elokuvat?
Leffani
01.06.2019 |
Mulla Unelmien sielunmessu - alkoi mielenkiintoisena ja tykkäsin hahmoista, ja sitten heidän kaikkien kohtalo olikin ihan kamala. Jäi ahdistus päälle koko päiväksi.
Mother! - tämä ei ollut alun perinkään kovin miellyttävä, mutta kun päästiin siihen sotakohtaukseen ja kannibalismiin, meni viimeinenkin nautinto katsomisesta. En tajua koko leffan ideaa, ihan käsittämätön.
Dancer in the Dark - ensin lauletaan ja tanssitaan, sitten tulee oikeudenkäynti ja teloitus. Laulut ovat osin häiritseviä - esim. miten monta askelta on hirttolavalle, vangit laulavat numeroita ja tanssivat kuin kyseessä oilsi joku hauskakin juttu.
Kommentit (60)
Silent Hill. Siinä jos missä on häiriintynyt tunnelma...vähän aikaa oli vaikea suhtautua niihin maanantai klo 12 sireeneihin normaalisti, ja olen sentään nelikymppinen. Ja se loppu! Sama Mirrorsin kanssa, loppu jää vaivaamaan. Joku jää jumiin väärään paikkaan.
Battle Royalen olin ehtinyt unohtaa, kiitos vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syvä joki. Ne jotka on nähneet tietää miksi.
Hyi v*ttu. No, jotain elokuva on tehnyt oikein, kun vielä kymmenienkin vuosien päästä muistaa sen ällöttävien miehien r-kohtauksen.
Olen itse asiassa toivonut, että tulisi tv:sta niin voisi taas katsoa uudelleen pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä osuu silmään näitä keskusteluja täällä palstalla ja aina ihmettelen kuka näitä elokuvia oikein katsoo? Tulee vaan mieleen mielenterveysongelmaiset ja jotkut yl*lautajonnet
Elokuvia katselevat kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset. Erittäin suosittu viihdemuoto.
Kuka haluaa vapaaehtoisesti täyttää mielen näin sairaalla kuvastolla? Elämässä on kivempiäkin asioita. Joo jännittäviä leffoja voi olla ihan kiva katsoa, mutta nää jotkut on niin överiällöttäviä. Elokuvateollisuuskin saa vaan lisää pontta, kuka onnistuu shokeeraamaan seuraavaksi ja keksii kaikista ällöttävimmän jutun.
Ja sitten ihmetellään miten Suomessa on niin paljon masentuneita ja mielialalääkkeitä ottavia...
Ainakaan Unelmien sielunmessua en olisi katsonut, jos olisin tiennyt miten ahdistunut olo siitä tulee. Ei niistä tule etukäteen varoituksia, että nyt sitten tulee ahdistava leffa.
Mutta suurin osa ahdistavista leffoista on ollut myös hyviä. Ei elämäkään ole ruusuilla tanssimista, joten voi välillä karaista itseään rankoilla elokuvilla.
Nimenomaan näin. Esim. Schindlerin lista on todella hyvä ja tärkeä elokuva, mutta kuitenkin niin ahdistava, että yksi katsomiskerta on meikäläiselle riittänyt. Olisi tylsää, jos kaikissa elokuvissa olisi happy end, ilman mitään sen syvempää sanomaa. Ja jos ei olisi elokuvia, joissa tulkinnan vastuu jää katsojalle, ts. ohjaaja ei väännä jokaista asiaa erikseen rautalangasta.
The Cube, todella ahdistava leffa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syvä joki. Ne jotka on nähneet tietää miksi.
Hyi v*ttu. No, jotain elokuva on tehnyt oikein, kun vielä kymmenienkin vuosien päästä muistaa sen ällöttävien miehien r-kohtauksen.
Olen itse asiassa toivonut, että tulisi tv:sta niin voisi taas katsoa uudelleen pitkästä aikaa.
Oli hyvää runkkumatskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leffani kirjoitti:
Elokuvia katselevat kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset. Erittäin suosittu viihdemuoto.
Kuka haluaa vapaaehtoisesti täyttää mielen näin sairaalla kuvastolla? Elämässä on kivempiäkin asioita. Joo jännittäviä leffoja voi olla ihan kiva katsoa, mutta nää jotkut on niin överiällöttäviä. Elokuvateollisuuskin saa vaan lisää pontta, kuka onnistuu shokeeraamaan seuraavaksi ja keksii kaikista ällöttävimmän jutun.
Ja sitten ihmetellään miten Suomessa on niin paljon masentuneita ja mielialalääkkeitä ottavia...
No itse käytän mielialalääkkeitä koska olen bipolaari, mutta tuo on typerä yleistys ja ongelmani johtuvat kyllä ihan jostain muusta kuin ahdistavista elokuvista. Yhden elokuvan aiheuttama ahdistus kyllä häviää melko pian. Kauhuleffa voi jopa auttaa ahdistuksen sietämisessä.
Se mikä häiritsee yhtä, ei ehkä häiritse toista samalla tavalla. Ihmisillä on erilaisia herkkyyksiä ja tietyt asiat voivat ahdistaa. Esim. joku raskaana oleva nainen voisi reagoida vahvemmin tuohon Rosemaryn painajaiseen, koska on itse saamassa lapsen. Toiselle sama leffa voi olla jopa tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä osuu silmään näitä keskusteluja täällä palstalla ja aina ihmettelen kuka näitä elokuvia oikein katsoo? Tulee vaan mieleen mielenterveysongelmaiset ja jotkut yl*lautajonnet
Elokuvia katselevat kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset. Erittäin suosittu viihdemuoto.
Kuka haluaa vapaaehtoisesti täyttää mielen näin sairaalla kuvastolla? Elämässä on kivempiäkin asioita. Joo jännittäviä leffoja voi olla ihan kiva katsoa, mutta nää jotkut on niin överiällöttäviä. Elokuvateollisuuskin saa vaan lisää pontta, kuka onnistuu shokeeraamaan seuraavaksi ja keksii kaikista ällöttävimmän jutun.
Ja sitten ihmetellään miten Suomessa on niin paljon masentuneita ja mielialalääkkeitä ottavia...
Saatat olla nyt väärässä ketjussa, jos tämän ketjun lukeminenkin ahdistaa noin kovin. Näitä leffoja katsotaan muuallakin kuin Suomessa.
Ja pikkuhiljaa nämä elokuvat menee siihen, että kun mikään ei enää riitä, niin shokeerataan shokeeraamisen ilosta. Onko esimerkiksi näiden elokuvien olemassaolo mielestäsi jotenkin perusteltua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja pikkuhiljaa nämä elokuvat menee siihen, että kun mikään ei enää riitä, niin shokeerataan shokeeraamisen ilosta. Onko esimerkiksi näiden elokuvien olemassaolo mielestäsi jotenkin perusteltua?
Miksi elokuvien olemassaolo pitää perustella sinulle? Kenenkään ei ole pakko katsoa, jos ei tykkää.
Tuo shokeeraamisilmiö on muissakin asioissa, esim. huumorissa. Joku South Park ja Family Guy yrittävät tulla koko ajan ällömmiksi ja loukata enemmän ihmisiä.
Hyvin tehty kauhu, kuten The Haunting of Hill House tai It Follows, voi olla hyvinkin vähäeleistä ja silti suosittua. Kummassakaan ei silvottu ihmisiltä suolia pihalle, vaan jännitys luotiin muilla tavoilla.
Tarantinon elokuvia en jaksa itse enää katsoa, koska ne ovat niin verisiä. Tunnustan kuitenkin että niillä on taiteellista arvoa ja ovat monelle tärkeitä. Asia ei ole mustavalkoinen.
Ei leffan tarvitse olla mikään slasher ollakseen häiritsevä. Hyvä esimerkki on täällä jo mainittu Onni.
Hyvän leffan tunnistaa siitä, että se herättää vahvoja tunteita, eikä ahdistukseen vaadita aina kauhua. Joskus tavallista elämääkin osataan kuvata tarpeeksi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä osuu silmään näitä keskusteluja täällä palstalla ja aina ihmettelen kuka näitä elokuvia oikein katsoo? Tulee vaan mieleen mielenterveysongelmaiset ja jotkut yl*lautajonnet
Elokuvia katselevat kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset. Erittäin suosittu viihdemuoto.
Kuka haluaa vapaaehtoisesti täyttää mielen näin sairaalla kuvastolla? Elämässä on kivempiäkin asioita. Joo jännittäviä leffoja voi olla ihan kiva katsoa, mutta nää jotkut on niin överiällöttäviä. Elokuvateollisuuskin saa vaan lisää pontta, kuka onnistuu shokeeraamaan seuraavaksi ja keksii kaikista ällöttävimmän jutun.
Ja sitten ihmetellään miten Suomessa on niin paljon masentuneita ja mielialalääkkeitä ottavia...
Saatat olla nyt väärässä ketjussa, jos tämän ketjun lukeminenkin ahdistaa noin kovin. Näitä leffoja katsotaan muuallakin kuin Suomessa.
Ja pikkuhiljaa nämä elokuvat menee siihen, että kun mikään ei enää riitä, niin shokeerataan shokeeraamisen ilosta. Onko esimerkiksi näiden elokuvien olemassaolo mielestäsi jotenkin perusteltua?
Eiköhän noille filmeille ole olemassa ihan omat fooruminsa, kuten kaikelle muullekin sairaalle hc-hommalle. Tuskin ketjun aloittaja on tuollaista elokuvia edes hakenut takaa. Lähes kaikki tässä ketjussa mainitut filmit on näytetty ihan Suomen tv-kanavilla.
Leffani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pikkuhiljaa nämä elokuvat menee siihen, että kun mikään ei enää riitä, niin shokeerataan shokeeraamisen ilosta. Onko esimerkiksi näiden elokuvien olemassaolo mielestäsi jotenkin perusteltua?
Miksi elokuvien olemassaolo pitää perustella sinulle? Kenenkään ei ole pakko katsoa, jos ei tykkää.
Tuo shokeeraamisilmiö on muissakin asioissa, esim. huumorissa. Joku South Park ja Family Guy yrittävät tulla koko ajan ällömmiksi ja loukata enemmän ihmisiä.
Hyvin tehty kauhu, kuten The Haunting of Hill House tai It Follows, voi olla hyvinkin vähäeleistä ja silti suosittua. Kummassakaan ei silvottu ihmisiltä suolia pihalle, vaan jännitys luotiin muilla tavoilla.
Tarantinon elokuvia en jaksa itse enää katsoa, koska ne ovat niin verisiä. Tunnustan kuitenkin että niillä on taiteellista arvoa ja ovat monelle tärkeitä. Asia ei ole mustavalkoinen.
Miksi (miesten) pornoriippuvuudesta puhutaan niin huolestuneeseen sävyyn? Että kun aina pitää löytää rajumpaa katsottavaa. Miksi sama huolestuneisuus ei päde näihin kauhuleffojen katsojiin?
Tuollaisen vähäeleisen ja enemmän psykologiaan perustuvan kauhun kyllä ymmärrän. Mutta en näitä raakuuteen keskittyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhua Buenos Airesissa,oli pitkästä aikaa todellinen kauhuleffa.
Backdoor Sluts 4. Elokuvassa oli paljon aukkoja jotka jäivät hämmentämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sodoman 120 päivää. Oli jokseenkin hämmentynyt fiilis leffan jälkeen 🤔
Kellopeliappelsiini oli aikoinaan todella raju, vaikka nykyään ei tee samaa vaikutusta. Ne tehokeinot kun on pöllitty sen jälkeen tuhanteen leffaan.
Fight club jätti sellaisen epämukavan tunteen, ettei se ole terveellinen kenellekään. Esimerkki siitä miten hyvä ohjaaja ja hyvä käsikirjoitus voisi muokata mielipiteitä, jos sitä joku tosissaan haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kauhua Buenos Airesissa,oli pitkästä aikaa todellinen kauhuleffa.
Aloitin äsken katsoa tuota Netflixistä, ja saa nähdä kestänkö alkua pitemmälle. Aika raju.
33 tässä, katson paljon kauhua ja jännitystä, mut tää oli kyllä erilainen kuin muut ja rääkäisin jopa kerran ääneen :), oli outo
Leffani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritseviä? Miksi ihmeessä minua häiritsisi joku elokuva jonka olen nähnyt? Outo kysymys.
Jos eläytyy elokuviin vahvasti, niin voi tulla ahdistava olo. Varsinkin jos katselee jotain kauhuleffaa.
Ilmeisesti moni muukin on kokenut samaa, ei tämä minusta niin outo kysymys ole.
Miksi sitten ei kysytä, mikä elokuva on ahdistava, vaan puhutaan "häiritsevästä"? Eihän se ole sama asia. Jos naapuri katsoo seinän takana yöllä jotain elokuvaa, niin se voi olla häiritsevää.
Häiritsevä tulee englannin sanasta disturbing. Sitä ei pysty täysin suomentamaan.
Ainakaan Unelmien sielunmessua en olisi katsonut, jos olisin tiennyt miten ahdistunut olo siitä tulee. Ei niistä tule etukäteen varoituksia, että nyt sitten tulee ahdistava leffa.
Mutta suurin osa ahdistavista leffoista on ollut myös hyviä. Ei elämäkään ole ruusuilla tanssimista, joten voi välillä karaista itseään rankoilla elokuvilla.