Ilman parannusta ei ole armoa ja syntien anteeksisaamista

Ilman parannusta ei ole armoa ja syntien anteeksisaamista. Joka tunnustaa ja hylkää synnin, sitä Jumala armahtaa. Kuuliaisuus tuo siunauksen, tottelemattomuus kirouksen. Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan; ja se on osa järjellistä, puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta, että varjelee itsensä, niin ettei maailma saastuta ja antaa ruumiinsa eläväksi uhriksi Jumalalle. Joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä ja kuka ikinä pysyy Kristuksessa, se ei tee syntiä. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee jatkuvasti syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Jokainen, joka tekee syntiä jatkuvasti on perkeleestä ja jokainen, joka tekee syntiä on synnin orja ja synnin orjat eivät peri taivasten valtakuntaa. Pyhitys kuuluu pelastukseen, sillä ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Herran pelko ja rakkaus Jumalaan, pitää ihmisen kaidalla tiellä ja pois synnin houkutuksista. Vihollisella on aihetta syyttää, jos on syntiä, mistä ei ole tehnyt parannusta; ja synnin palkka on kuolema ja kadotus. Meidän pitää tehdä valinta, kumpaa rakastaa enemmän: syntejämme, vaiko Herraa Jeesusta Kristusta. Teoillamme me osoitamme ketä me rakastamme. Teoillamme me tunnustamme Kristuksen Herraksi, tai teoillamme me kiellämme Hänet; ja kukin on saava takaisin tekojensa mukaan; hyvää tehnyt saa takaisin hyvää ja pahaa tehnyt saa takaisin pahaa, henkilöön katsomatta.