Olenko menettänyt kyvyn ihastua ja rakastua?
Olen nelikymppinen nainen ja elämässäni ollut kahdessa pitkässä suhteessa. Kumpaankin mieheen olen ollut alussa todella ihastunut ja rakastunut. Erosin viimeisestä pidemmästä suhteestani vähän päälle 30-vuotiaana ja sen jälkeen oli kaksi todella voimakasta ihastusta, joissa tämä ihastukseni kohteeni kuitenkin jollakin tavalla petti luottamukseni ja jäin keräilemään itseäni särkyneet sydämen kanssa.
Nyt viimeiseen viiteen vuoteen en ole enää edes ihastunut. Kiinnostuneita miehiä on pyörinyt tasaisesti ympärilläni mutta en yksinkertaisesti kiinnostu kunnolla kenestäkään. Yksi on nyt tuossa taas katselussa mutta miehen nimen näkyminen puhelimen näytöllä ahdistaa enemmän kuin ilostuttaa.
Miten tästä itseriittoisesta tilasta pääsee eroon? Jälkikäteen niitä kahta pitkää suhdetta analysoidessani olen niissäkin jäänyt todella ”yksin” ja oppinut hoitamaan kaikki asiani yksin ja ilman kumppanin tukea. Eli en varsinaisesti koe tarvitsevani miestä mihinkään koska en tähänkään mennessä ole saanut suhteesta rakastumisvaiheen tuomaa iloa huomioimatta mitään ”lisää” elämääni.
Tuntuu, että jokainen treffailemani mies vain huonontaa elämääni entisestään. Tapaan miehiä, jotka kaipaavat apua tavaroiden kuljettamisessa, pyytävät minulta neuvoa veroilmoituksen tekemisessä tai muuten vaan haluavat tehdä asioita, jotka itsestäni ovat pahinta mahdollista ajanhukkaa. Palveluksia pyytäneet miehet eivät ole voineet puolestaan tarjota minulle mitään konkreettista. Kuulemma ovat rakastaneet mutta mitäpä minä sillä silloin, kun en itse rakasta takaisin. Jos miehellä olisi minulle jotakin konkreettista annettavaa (hetkinenkin pääoma eli kiinnostava keskustelukin kelpaisi, huom), saattaisi minussa vähitellen herätä tunteitakin. Ehkä.
Puuduttavaa, kun kaipaisin kovasti läheisyyttä ja esim. toisen lähellä nukkumista mutta tarjolla tuntuu olevan kaikkea muuta paitsi miehiä, joita tähän tarkoitukseen haluaisin.
Onko siis vika minussa ja kyvyssäni kiinnostua toisesta vai onko vanhemmiten miesvalikoima niin huono, että vapaana olevien joukosta ei enää ole mahdollista löytää täysillä käyviä yksilöitä?
Kommentit (13)
Hormonit. Et ole enää lisääntymiskykyinen, joten miksi ihastuisit.
Ei voi johtua hormoneista. Moni ihastuu ja rakastuu vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi johtua hormoneista. Moni ihastuu ja rakastuu vanhana.
Mitä lie pervoja.
Sama ongelma.
Viihdyn ja voin paljon paremmin yksin kuin jonkun miehen kanssa jonka tavat/käytös tai jokin juttu ahdistaa, vaivaa tai mietityttää.
Paljon huonoja kokemuksia myös takana
Uskon, että ihastuisin, jos löytäisin jonkun joka olisi jollakin tapaa tuttu, sielunkumppani sekä myös luotettava.
Olen vasta 33v, minulla on tuo ongelma myös. Olen jo liian järkevä hullaantuakseni, pelkkä seksi ja tunnehöpötys ei motiveeraa.
Vierailija kirjoitti:
Tldr
Ccl.
-ap
No jos 40v iässä etsii tämmöstä ns. "hyvää ja henkisesti tasokasta" miestä niin täytyy sanoa, että voi olla vähän vaikeeta. Kyllä ne kermat on kuorittu kakun päältä jo siinä 10 vuotta aikaisemmin 30vuoden iässä. Vaihtoehtona on toki löytää joku joka on eronnut, tai muutoin päätynyt sinkkumarkkinoille... mutta niinku todettu, nämäkin tilanteet on aika vähässä. Kyllä henkisesti rikkaalla miehellä riittää sitä ottajaa siinä erotilanteessakin, koska heillä yleensä hyvät verkostot joka suuntaan, joten he tuskin ovat kovin pitkiä aikoja statuksella "available", ja ylipäätään tuskin koskaan näkyvät missään sinkkujen treffisovelluksissa.
Täytyy muistaa että kermat kakun päältä haluaa uusia kirsikoita tasaisin väliajoin, eli hyviä henkisesti stabiileja yksilöitä vapautuu kyllä.
Koen että ihastuminen on voimakas kokemus, ja siitä toipuminen kestää. Rakastaminen on taas jo tahtotila ja jos sen on päättänyt jollekin antaa, mutta se ei kestä, se jättää suuren jäljen. Eli, kokoa itsesi ja valitse herättää itsessäsi lämmintä tunnetta ja halua kokea se rakkauden jakaminen jonkun kanssa, kun olet valmis, jokin mies saattaa antaa vastakaiun rakkaudelle.
No ei kaikilla miehillä ole välttämättä edes tarvetta vaihtaa venettä tasaisin väliajoin, kyllä sitä jotkut pystyy tyytymään ihan vain siihen yhteen. Vaihtamisessa on kuitenkin melkoinen homma, kun pitää laittaa asunnot puoliksi, jakaa mahdollisesti lapset, jakaa omaisuutta, jakaa tuttavia, jne... kyllä se on parikymppisten hommaa juosta uusien kirsikoiden perässä ihan vain kirsikoiden takia...
Aloittajalle: Ehkä kannattaa aloittaa joku miehinen harrastus? ja hankkia tosi paljon mies puoleisia tuttavia, voi olla että joku niistä on sellainen joka kiinnostaa? Kannattaa sitä mahdollista harrastusta toki miettiä myös oman mieltymyksen mukaan, ettei vaan pelkästään munahaukkana harrastele. Elektroniikkaa tai ohjelmointia jos menee opiskelemaan niin siellä on miehiä 99%. Golf-harrastuksessa on varmasti miehiä, joilla komeat lippalakit. Ei kannata väkisin yrittää löytää ketään mistään treffisovelluksista tai löytää vaan juurinkin niitä joita ei halua löytää..
Teemu taas kirjoitti:
No ei kaikilla miehillä ole välttämättä edes tarvetta vaihtaa venettä tasaisin väliajoin, kyllä sitä jotkut pystyy tyytymään ihan vain siihen yhteen. Vaihtamisessa on kuitenkin melkoinen homma, kun pitää laittaa asunnot puoliksi, jakaa mahdollisesti lapset, jakaa omaisuutta, jakaa tuttavia, jne... kyllä se on parikymppisten hommaa juosta uusien kirsikoiden perässä ihan vain kirsikoiden takia...
Aloittajalle: Ehkä kannattaa aloittaa joku miehinen harrastus? ja hankkia tosi paljon mies puoleisia tuttavia, voi olla että joku niistä on sellainen joka kiinnostaa? Kannattaa sitä mahdollista harrastusta toki miettiä myös oman mieltymyksen mukaan, ettei vaan pelkästään munahaukkana harrastele. Elektroniikkaa tai ohjelmointia jos menee opiskelemaan niin siellä on miehiä 99%. Golf-harrastuksessa on varmasti miehiä, joilla komeat lippalakit. Ei kannata väkisin yrittää löytää ketään mistään treffisovelluksista tai löytää vaan juurinkin niitä joita ei halua löytää..
Kiitos vinkeistä. Olen itse miettinyt jotakin maastopyöräilyä tai maastojuoksua/suunnistusta juttuina, joita voisin yrittää harrastaa jatkossa sosiaalisempia. Tällä hetkellä pakkaan itseni ja pyöräni autoon ja ajan jonnekin korpeen yksikseni harrastamaan.
Nettideittipalstalla on se jämäsakka miehistä, sen todellakin tiedän ja siksi en nettideittiä varteenotettavana vaihtoehtona seuranhaussa pidä.
-ap
Teemu taas kirjoitti:
No ei kaikilla miehillä ole välttämättä edes tarvetta vaihtaa venettä tasaisin väliajoin, kyllä sitä jotkut pystyy tyytymään ihan vain siihen yhteen. Vaihtamisessa on kuitenkin melkoinen homma, kun pitää laittaa asunnot puoliksi, jakaa mahdollisesti lapset, jakaa omaisuutta, jakaa tuttavia, jne... kyllä se on parikymppisten hommaa juosta uusien kirsikoiden perässä ihan vain kirsikoiden takia...
Aloittajalle: Ehkä kannattaa aloittaa joku miehinen harrastus? ja hankkia tosi paljon mies puoleisia tuttavia, voi olla että joku niistä on sellainen joka kiinnostaa? Kannattaa sitä mahdollista harrastusta toki miettiä myös oman mieltymyksen mukaan, ettei vaan pelkästään munahaukkana harrastele. Elektroniikkaa tai ohjelmointia jos menee opiskelemaan niin siellä on miehiä 99%. Golf-harrastuksessa on varmasti miehiä, joilla komeat lippalakit. Ei kannata väkisin yrittää löytää ketään mistään treffisovelluksista tai löytää vaan juurinkin niitä joita ei halua löytää..
Kyllä, miehet kykenevät olemaan vain yhden ihmisen kanssa koko elämän, niinkuin kykenevät naisetkin. Ei ole pakko etsiä parempia kirsikoita. Joskus vain tosiaan se valinta 20 vuotiaana on mennyt pieleen ja väkisin sitä ei ole pakko elämäänsä urhoollisuuden tunteesta kummankaan jämähtää siihen. Jos elämien erkaannuttaminen toisistaan on työlästä niin ei kyllä hyvin mene jos tuollaisen syyn takia jumitetaan suhteeseen joka ei anna sitä tyydytystä eli syvää rakkautta. Eli ottaisin sen muutaman vuoden eroprosessin ja siirtyisin hakemaan sitä kumppania jonka kanssa tunteet on se arvokkain asia. Ei puhuta höttöisestä elämästä, vaan siitä, että on mikä tahansa vaihde elämässä, se toinen antaa sen läheisyyden ja rakkauden.
Äläkä lähde naisena mihinkään miesten harrastuksiin, ai kauhee mikä tyrkky.
Ole oma itsesi ja se nainen mitä olet. Älä tyrkky. Mikään ei ole niin kamalaa kuin ihminen joka väkisin työntää itseään esille.
En tiedä, sama pulma alkoi saman ikäisenä ja ei ole korjaantunut.