Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten lasten elämään sekaantuminen
31.05.2019 |
Olen elänyt perheessä, jossa miehen vanhemmat ovat pyrkineet puuttumaan joka asiaan. Mieheni on kiltti luonne ja antanut heidän ajatusmaailmansa vaikuttaa meidän elämään. Esim. He eivät hyväksyneet kesälomareissuja joita tehtiinkin sitten melko vähän, koska "töitäkin olisi". Heillä oli pieni kesäpaikka peltoineen metsineen, ja mieheni vietti heitä auttaen siellä hyvin paljon aikaa.
Nyt appiukko on kuollut, ja anoppi jatkaa, tosin pienimuotoisemmin, samaa touhua.
Meillä on kolme lasta, ja nyt meidän pitäisi puuttua heidän elämäänsä. Esim. Tytär on ilmoittanut ostavansa ilmalämpöpumpun, ja anoppi vaatii meitä puuttumaan asiaan että sellaista ei tarvita. Tämä on vain yksi esimerkki.
Lapsemme ovat jo kauan olleet täysi-ikäisiä ja elättävät täysin itse itsensä.
Haluaisin neuvon miten saisin anopin ymmärtämään kuinka paljon tuhoa he määräilyllään ovat saaneet aikaan meidän perhe-elämään, ja vaativat vielä meitäkin käyttäytymään samoin omia lapsiamme kohtaan.
En haluaisi häntä loukata, mutta haluaisin saada hänet ymmärtämään että lapsille on annettava pohja kotona miten elää, ja sen jälkeen luottaa että he pärjäävät ja elävät omaa elämäänsä joskus virheitäkin tehden.
Mies ei ikinä tule sanomaan tätä hänelle.
Kommentit (13)
Kannattaako anopille ylipäätään kertoa mitään omia asioitaan, ostamisistaan ym. Kun ei tiedä, ei voi puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi on pitänyt tuollaista vuosikymmeniä, ette te häntä saa yhtään mitään ymmärtämään, ette ainakaan loukkaamatta. Jätette vaan sanomiset huomiotta ja elätte omaa elämäänne.
Ei kannata. Tytär vaan oli itse touhunnut pumpun ostamista.
Olen itse voimakastahtoisen isän lapsi, joten en ole osannut pitää puoliani. Nyt aion yrittää. Ei ole enää niin isoja tuulimyllyjä vastassa kun anoppi on yksin.
Tuollaisten ihmisten kanssa toimii vain joko se, että sanoo todella rumasti ja kerralla, tai sitten se, että sanoo vain joojoo ja tekee juuri niin kuin itse alunperin aikoi. Kummassakin tapauksessa mummeli pahoittaa mielensä. Kun pysyy itse järkähtämättä päätöksissään, ja toteuttaa ne niin minkä toinen sille voi. Marmatusta, marttyyriksi ja uhriksi heittäytymistä voi olla havaittavissa, mutta se on vaivan väärti. Vanhempien vaikutusvallasta irrottaudutaan yleensä teininä, ja jos se on jäänyt tekemättä, niin aina hankalammaksi se käy.
"Me olemme kaikki aikuisia ihmisiä, ja sinä voit pitää mielipiteesi ja käskysi omana tietonasi, ymmärrätkö että tuo on hyvin ärsyttävää, tunkeilevaa ja mitätöivää. Kukaan ei kysynyt sinulta mielipidettä tai määräystä tästä eikä tarvitse kysyäkään. Hoida omat asiasi ja me hoidamme omamme, kuten aikuiset tekevät. "
Ps. Mun mutsi harrasti tota. Edelleenkin siltä voi alentuvasti lipsahtaa, että "voi laps kulta" ja sitten tulee että miten pitäisi tehdä. Mä olen 50 v. Mä puutun siihen heti.
Ja Ps2. Antaa anopin suutahtaa. Radiohiljaisuus ja jokunen riita asiasta ei ole pahitteeksi. Jos te ette koskaan sano mitään, siinä huseeraa ja te niiaatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ihminen ei enää tapojaan muuta, sanoo hänelle ihan mitä tahansa. Annatte mummelin höpistä ja teette niin kuin teette, plus informaatiota mahdollisimman vähän tai epämääräisesti sinne suuntaan.
Käntty ignoreen ja porttikielto. Lähestymiskuelto jos ei usko hyvällä. Vanhukset ovat kuvottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isoäitini on samanlainen. Häneen toimii sama kuin koiriini. Jääkausi.
Eli jos alkaa jankuttaa yms. niin ignooraan hänet ensin esim. viikoksi. Jos jatkaa niin toinen viikko radiohiljaisuutta ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se riitä jos vaan toistuvasti kommentoit anopille, ettet aio ruveta puuttumaan täysi-ikäisten lastesi elämään? Aikuisuus tarkoittaa oikeutta ja vastuuta päättää itse asioistaan. Ainahan keskustella voi ja mielipiteensä kertoa mutta päätöksentekoon ei pidä painostaa. Voithan mainita, että olet kokenut ikävänä sen, että teidän asioihin on puututtu ja siksi aiot toimia toisin omien lastesi kohdalla.
Jeps. Puuttuminen anopin määräilyyn voi olla räjähdysherkempää, mutta sen selittäminen että ei aio itse puuttua aikuisten lastensa elämään, ei pitäisi olla edes sitä. "Miksi te annatte Maijan ostaa täysin turhan ilmalämpöpumpun?" - "Maija on aikuinen ihminen ja päättää itse, mitä itse tienaamillaan rahoilla tekee. Meidän mielestä tällaisissa asioissa ei todellakaan tarvitse eikä pidä puuttua toisen tekemisiin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoa vain säännöstellysti, esim vasta kun pumppu on jo asennettu.
Kommentteihin ettei sellaista tarvita, toteaa vain rauhallisesti esim. Nämä ilmalämpöpumput säästää sähköä, fiksuja ihmisiä. Mukava kun "Maija" ja miehensä on niin aikaansaavia ihmisiä.
Sitten vaihdetaan puheenaihetta.
Kyllä on taisteltu appivanhempien kanssa.
Pyydettäessä että ilmoittakaa ennenkuin tulette meille, olette ihan tervetulleita , oli vastaus että tullaan sitten kun ite halutaan eikä meidän tarvitse koputella oveen.
Arvaa sen että kun he seuraavan kerran syöksyivät sisään, koputtamatta tottakai ( meillä ei ollut ovikelloa), suutuin, ja sen jälkeen yllätyskäynnit loppuivat.
Myös he suuttuivat ja kaikilla oli paha mieli, mutta maksoi vaivan.
Oma elämä on vaan joskus otettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, että jos homma on jatkunut niin pitkään., että lapsesi ovat aikuistuneet, ei puhe enää auta.
Et pysty anoppiasi muuttamaan ,voit vain olla välittämättä hänen paasauksistaan.
Eikö se riitä jos vaan toistuvasti kommentoit anopille, ettet aio ruveta puuttumaan täysi-ikäisten lastesi elämään? Aikuisuus tarkoittaa oikeutta ja vastuuta päättää itse asioistaan. Ainahan keskustella voi ja mielipiteensä kertoa mutta päätöksentekoon ei pidä painostaa. Voithan mainita, että olet kokenut ikävänä sen, että teidän asioihin on puututtu ja siksi aiot toimia toisin omien lastesi kohdalla.