Kertokaa parhaita koulumuistojanne!

Kaikkein paras koulumuisto on ehdottomasti 9-luokan kevätjuhla, tarkemmin sanottuna se kun juhla oli ohi.

Meillä myös jälkiruoka oli pakko syödä eli joskus runebergin torttuja itkettiin ja yritettiin saada alas koko välitunti.

Voimistelutunnilla 70-luvun alussa tehtiin sivutaivutuksia, ja minä onnistuin niin hyvin, että opettaja käski minut luokan eteen näyttämään mallia. Sitten ei kuulemma enää onnistunutkaan. 

Ekalla luokalla meidän luokka esitti koulun joulujuhlissa esityksen, jossa kukin esiintyjä sanoi lauseen ja siitä tuli kokonaisuus. Minun repliikkini oli "Uskontoa, laskentoa, lukemista ja laulua." Kenraaliharjoituksissa sanoin sen opettajan mielestä huonosti, ehkä liian hiljaa, ja toinen oppilas valittiin sanomaan minun repliikkini. 

Meillä oltiin ihan kamalia yhdelle tietylle opettajalle joka oli tosi kuiva ja huono opettaja. Varmasti osasi asiansa mutta opettaa ei osannut. Luokan kesken sovittiin kaiken näköstä jäynää, esim alettiin jokainen hyristä ommmmm tavua, "nukuttiin" pulpeteilla, piilouduttiin pulpettien alle yms yms. Meillä oli hauskaa, opettajalla ei ehkä niinkään. 😅

Mulla on sellainen, kun opettaja kutsui 5. luokalla koko luokan kotiinsa paistamaan munkkeja ja sitä ennen pelattiin talon viereisellä kentällä pesismatsi koko luokan välillä :)

Toinen on se, kun eräs luokkalainen (irakilainen poika) kutsui synttäreille koko luokan.

Onko joillain vaikeuksia hahmottaa sanan paras merkitys?

Siskojen kanssa oli aina tapana juosta sateessa täysillä. Ekan luokan alussa alkoi kellojen soittaessa sisälle sataa. Yllytin koko luokan juoksemaan ympäri pihaa  :D    80-luvun opettaja ei ollut mielissään ja koko luokka joutui jälkkään :D   .  Äiti vain nauroi kun kerroin illalla mitä tapahtui :)

Kuviksen ope leipoi joskus vaan pullia ja toi koko luokalle.

Kävin ala-asteeni vanhassa kivikoulussa, joka toimi ennen sotasairaalana. Siitä kerrottiin juttuja. Pihalla oli puinen lisärakennus, jossa kävin pari ensimmäistä luokkaa. Koulussa ei ollut sisävessoja vaan kellarikerroksen vessoihin kuljettiin ulkokautta. Koulussa oli jännittävä ullakko, jossa saimme joskus käydä. Otimme siellä kerran luokkakuvankin. Kellarista huhuttiin lähtevän salakäytävän jonnekin. Yökoulussa oli jännittävää tutkia ullakkoa ja salakäytävää ja juosta pitkin aavemaisia käytäviä. Siellä oli kiviset portaat ja lattiat. Juhlasalin lava oli jännä paikka sekin. Siinä oli paksu esirippu ja lavan vieressä pieni tila ja portaat. 

Nykyään koulu on remontoitu kokonaan ja se on ihan eri näköinen sisältä. En tiedä, kerrotaanko siellä nykyaikana mitään kummitusjuttuja tai tietävätkö nykylapset salakäytävän olemassaolosta. 

Yläasteen äidinkielen opettajamme aina välillä otti tunnin lopussa kaapista myssyn, jossa oli pienillä lapuilla sanoja. Sitten hän kutsui sattumanvaraisesti jonkun oppilaista luokan eteen noukkimaan sieltä lapun ja keksimään lyhyen esityksen siinä olevasta sanasta. Se oli kauheaa. Minulla oli esiintymiskammo ja pelkäsin aina, että opettaja valitsee minut.

Meidän luokalla oli yksi hauska poika, joka myös jännitti esiintymistä, ja kerran kun opettaja taas meni kaapille, hän huokaisi hiljaa "Voi ei... meikä tekee itsarin jos joutuu tonne". Me jotka kuulimme sen, aloimme nauraa ihan hysteerisesti, kun lause oli niin suhteettoman raju. Sillä kertaa jännityskin kaikkosi.